Kun raha määrää

Fusaichi Pegasus, hinta: 70 miljoonaa dollaria.
Fusaichi Pegasus, hinta: 70 miljoonaa dollaria.

Julkaisin Kavioliiton FB-sivulla linkin, jossa äveriäs amerikkalainen elokuvatuottaja ratsastaa aivan järkyttävän huonosti Inter I -tasolla, ja vieläpä raippa viuhuen, KISOISSA. Sitä taivasteltiin ymmärrettävästi paljonkin. En usko, että Kavioliiton lukijoissa on hirveästikään ammattilaisia, mutta uskon, että ammattilaiselle tilanne on kaikin puolin hirveä. Ratsukostahan vastaa väistämättä monikin: valmenatja, tuomari, stewardi. Miettikääs tätä tarinan kulkua:

Aloitat ratsastuksen, innostut siitä tavattomasti. Kehityt ja lisäät ratsastusmääriä koko ajan. Alat olla melko taitava ja edelleen intoa riittää. Haluat alalle. Menet kouluun, valmistut ratsuttajaksi/valmentajaksi/ratsastuksenopettajaksi. Intoa puhkuen lähdet jakamaan oppejasi oppilaille. Käykin niin, että oppilaat eivät tajua puoliakaan viestistäsi, tai jos tajuavat, eivät siltikään kykene. Sellaisia me tavikset olemme. Mitä jos alatkin profiloitua tietyn porukan opettajaksi, ja alat valmentaa. Osa valmennettavistasi on ihan hyviä, joku on aivan surkea. Sinun tekisi mieli sanoa surkealle, että unohda koko juttu, tai edes, että tarvitset tukiopetusta, mutta olet hiljaa, koska tarvitset rahan ja uskot parasta.

Aivan varmasti on valmentajia, jotka valitsevat oppilaansa, mutta kuinka monella on siihen varaa? Mihin vetää raja? Toinen juttu on tietysti se, että haluat ns. ”rakastaa oppilaasi ehjäksi”, eli saada hänet oppimaan kaikesta huolimatta, vaikka se on mahdotonta. Niin kuin juopon rakastaminen raittiiksi. Not gonna happen. Eikä se ole niin vaarallista, paitsi siinä vaiheessa kun oppilas luulee itsestään liikoja, mikä taas on ihan normaali ilmiö sekin. Vain ERITYISPEDAGOGI saattaa onnistua pitämään ankean valmennettavan omalla tasollaan.

Rahalla saa hienoja hevosia. Jos on paljon rahaa, voi ostaa paljon hienoja hevosia. Silti menestyminen ei ole lainkaan sanottua. Miten tässä vaiheessa toimii hevoskauppias? Myy hevosen tietty, herran tähden. Onhan se parempi könytä laadukkaalla hevosella, kuin jollain peräpihan pallerolla. Rahalle on paha sanoa ei.

Niin suurella ilolla kohtaisin tilanteen, jossa laatu ja taito kohtaavat. Välillä niin käykin. Hirvittävän usein hevosen laatu ja ihmisen taito kuitenkin kulkevat eri junissa. Milloin mitenkin päin. Miten saada ihmiset täyttämään säännöllisesti itsearviointilomakkeen?

Luoja, anna minulle viisautta lottovoiton hetkellä, koska sehän on tulossa, eikö olekin?

Hilppa, satasia.
Hilppa, satasia.
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.