Mikä ihmeen mini-estetunti

Tepsun tepsun. Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Satula. Miten voi olla, että aina minulla on hevonen, joka syystä tai toisesta haluaa satulastaan eroon? En voi käsittää. Syy ei voi olla puhtaasti minun, sillä olenhan ratsastellut tässä muitakin, eikä ne valita. Nyt on Hilpalla penkinvaihto edessä. Voihan se toki johtua hänen kasvamisestaankin, mutta tilanne on kuitenkin tämä. Sain tutulta luettelon satuloista, jotka voisivat sopia ns. vessapaperirullan muotoiselle hevoselle, niin kuin hän asian ilmaisi. Niitä sitten jahtaamaan. Lykkyä mulle.

Aivan tyhmä penkki, t.Hilppa.

Hieman ennen tätä tapahtumasarjaa meillä oli mini-estetunti. Se, miksi nimi oli MINI-etuliitteinen, jäi meille epäselväksi. Ok, estekorkeus saattoi ylimmillään olla 80cm, mutta silti! Ihan kansainvälisesti siellä mentiin, totesimme itse. Tehtäväkin oli pirullinen: ensin viisi puomia, sitten jokunen askel, sitten taas viisi puomia, sitten kurvi oikealle ja seuraavasta kulmasta ikään kuin koko rata leikkaalla kuusi puomia ja sitten käännös vasempaan ja toisella kokorataleikkaalla toiset kuusi puomia. Pikku hiljaa sekaan alettiin ujuttaa hypättävää. Lopuksi oli jo okseria sun muuta. Olipa perhanan kivaa taas! Ja kuinka kivaa se mahtaakaan olla, kun satula on passeli!

Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Sunnuntaina onkin sitten ne koulukisat. Mitenkö olen valmistautunut? No, olen lainannut kisahousut tallikaverilta ja yrittänyt kerran kulkea radan annetuissa askellajeissa. Toisessa onnistuin. Arvatkaa kummassa. Myös eilen Hilppa hierottiin. Se on ehkä suurin panostukseni tähän kilpaan. Myös huulipunaa aion ehkä käyttää aseena. Jos voitan, alan välittömästi kouluratsastajaksi ja ostan Hilpalle koulusatulan. (Huomattaako miten todennäköistä se on?)

Pienperhe lähettää terveisiä! Kakkaa riittää.

Aaaaahhh, sanoi pieni hevonen hieronnasta. Kiitos Hanna Nordström!
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.