Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Miksi raveissa on kivempaa porukkaa kuin ratsastuskilpailuissa

Terveisiä Kuninkuusraveista Joensuusta! Saavuin kohteeseen perjantaina, juuri parahultaisesti, etten ehtinyt hevoshuutokauppaan. Siinä olisi saattanut visa vingahtaa, minusta kun ei koskaan tiedä. Kallein myyty kavioeläin maksoi karvan päälle 16 000, eli ei mikään mahdoton pinkka. Jos vertaa vaikkapa autoihin.

Lauantaina polkaisin raviradalle pyörällä. Siinä ehti kivasti aistia myös kaupungin tunnelmaa. Koko viikonlopuksi oli luvattu sadetta, mutta ihmisiä vyöryi laumoina. Muutama pisara siinä saattoi tipahtaa jonottaessa, mutta siinä kaikki, mitä minä niskaani sain. Siis koko viikonloppuna.

Joensuu. Täällä on ihmisen hyvä hurrata. Hevoset ei peljästy, eikä ihmisetkään.
Joensuu. Täällä on ihmisen hyvä hurrata. Hevoset ei peljästy, eikä ihmisetkään.

Heti päivällä kävin vakoiluretkellä tallialueella. Oli ukkoa ja akkaa, lasta ja eläintä. Oli joutomiehiä ja puuhakkaita. Moni tervehti, vakkei olla koskaan nähtykään. Jokunen oli tunnistavinaan minut radiosta. Siitä oli hyvä lähteä jutulle. Kun kyselin ihmisten hyväntuulisuudesta, eräs ravimies totesi, että ei ne hevoset juokse yhtään kovempaa, vaikka murjottais. Ja sehän on taivahan tosi.

Eräs mies lähestyi minua nimikirjoitukset mielessä, johon vastasin, että saat nimmarin jos annat totovihjeitä. Tottahan toki, tuumasi mies, ja ohjasi minut porukkansa pöytään. Pöydässä oli neljä ravimiestä eri puolilta Suomea, yhdenkään oma hevonen ei ollut juoksemassa. Kuninkuusraveissa oltiin ihailemassa muiden töitä. Kenestäkään ei puhuttu pahaa, ei hevosesta eikä kuskista. Siihen kiinnitin oikein erikseen huomiota. Suurimpia sankareita, kuten Jorma Kontiota suitsutettiin päivän edetessä ja tuoppien kasaantuessa yhä enemmän, mutta saivat ihailusta osansa muutkin. Välillä käytiin totoamassa ja sitten naurettiin, kun ei voitettu. Tälläistä tämä on, tuumattiin.

Ulkoministerimme Timo Soini patsasteli tavoilleen uskollisesti kansan seassa ja otti mieluusti osaa voittajaspekulaatioihin. Olimme Timon kanssa aivan yhtä väärässä Kunkun suhteen, kävi sittemmin ilmi.

Kysyin ravimiehiltä kuinka yleistä on, että hevoskaupoista tulee riitaa. ”Ei koskaan”, sanoivat ukot ja jatkoivat ”jos ei itte huomaa, että on ostanut väärän hevosen, pittää katsoa peiliin.” Eräs ravimies sanoi saaneensa isältään kaksi vinkkiä. Toinen oli ”Älä poika koskaan laita mekkoa päälle” ja toinen ”Älä palauta hevosta, jonka oot ostanu.” Niillä on sitte menty, välillä paremmalla, välillä huonommalla tuurilla.

Varikkoalueella silmääni pisti hevosautojen laatu, joka ei ollut kummoinen verrattuna kansallisten ratsastuskisojen parkkipaikkaan. Ravimiehet sanoivat, että rahat pannaan hyviin hevosiin, ei hienoihin autoihin tai trailereihin. Sen huomasi. Kuskit jakelivat auliisti toisilleen neuvoja, neuvomassa oli myös hevosten omistajia. Kukaan ei huutanut toiselle, että pidä mielipiteesi. Huumori ikään kuin väijyi koko ajan nurkan takana. Katsomossa nauru raikasi niin, että kaupunkilaista hirvitti. Mitäs täällä oikein naureskellaan. Kun on niin hauskaa! Kun kysyin eräältä, saako tähän istua, hän vastasi ”kaikin käytettävissä olevin mokomin.”

Et usko miten me huudettiin, Kun Jorma Kontio sai vihdoin ajettua kuninkuuden! Hevonen on Jokivarren Kunkku, kuva: Hippos
Et usko miten me huudettiin, Kun Jorma Kontio sai vihdoin ajettua kuninkuuden! Hevonen on Jokivarren Kunkku, kuva: Hippos

Kun kerroin ravimiehille, että omistan pari ratsua, joista toinen on varsa, ravimiehet ilahtuivat: ai sinäkin oot meikäläisiä! Ei haitannut lainkaan, että hevoseni eivät ole ravureita. Puheenaiheet löytyivät aivan samoista kysymyksistä: ruokinta, hiekkaa mahassa, kiimat, kengitys jne. Ja tietysti hevosen luonne. Siitä jaksettiin kertoa lukuisia tarinoita.

Menin mihin porukkaan hyvänsä, minut otettiin lämpimästi vastaan ja kanssani haluttiin keskustella hevosista. Jopa Hippoksen hallituksen puheenjohtaja, herra Lintilä, jutteli kanssani kuin vanha kaveri. Vitsejä ei säästelty.

Vaatteilla koreilua näki hyvin vähän, huumori- ja kannustuspaidat olivat reilusti edustettuina. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota kenenkään varusteisiin tahi ulkonäköön muutenkaan. Jokainen sai olla juuri sitä mitä oli.

Kiitos Joensuu ja ravimaailma. I’ll be back. Opettakaa meille miten tuollainen meininki saadaan aikaiseksi.

Ja se kuningatar! Varmaan itki hevonenkin ilosta. Yleisö meinas revetä liitoksistaan.
Ja se kuningatar, Saaga S! Varmaan itki hevonenkin ilosta. Yleisö meinas revetä liitoksistaan. Kuva: Hippos

Kommentit (13)

  1. Mira Mäkelä

    Kiva juttu Katja, ja Kunkkareissa on just tommosta mutta ravimaailman fiiliksestä yleensä kannattaa lukea vaikka Hevostalli.netin Ravit-osiota;) Siellä sekä kuskeja, omistajia, treenareita ja ratojen ja Hippoksen väkeä lyödään kuin vierasta sikaa, niin törkeää ihan nimillä haukkumista ei löydy edes Ratsastus-osiosta, jossa sielläkin välillä todella ikäviä kirjoituksia. Kun kysessä on jonkun elanto tai peliin panemat eurot niin kylä löytyy ravimiehestä ja -naisesta se todella ikäväkin ihminen… Toki sen sortin hienostelua ja seurapiirihevostelua ei raveista löydä kuin monissa erityisesti Etelä-Suomen ratsastuskisoista. Mutta toki jos kansallista kisaa niin pätäkkää pitää olla laittaa hevosiin normisuomalisen kymmenen vuoden tulot, eli 95% harrastajista on miljonäärejä tai miljonääripentuja. Että se luo oman ilmapiirinsä;);)

    • katjastahl

      onhan niitä mulkkuja joka puolella, se on selvä! mutta koska en halua rekisteröidä heitä lain, en käy hevostalli.netissä KOSKAAN.

  2. Vihapuheen vuoro – Apu-blogit

    […] Ravipostaukseni, jonka voit lukea tästä, aiheutti kummallisen reaktion. (Kehuin siinä, kuinka hauskaa sakkia oli Kuninkuusraveissa ja että miksi niin harvoin on yhtä hauskaa ratsastuskilpailuissa.) Ihmiset alkoivat innokkaasti tilittää, kuinka paskaa sakkia löytyy kuule myös ravipiireistä. Ja että kyllä netissä haukutaan yhtä ja toista ihan nimellä, että ihan on hirveetä porukkaa nekin, luulit vaan kivoiksi. Aha? Kiva tietää? […]

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *