Mitä, missä, milloin – en muista

”Lopeta, hävettää!” Kuva: Nea Levonius

Uskon, että suuri osa teistä on niin viisaita, että merkitsee huolellisesti kaikki hevosen asiat johonkin vihkoseen tai tiedostoon, josta ne löytyvät yhdellä vilkaisulla. Itse en kuulu niihin. Saatan merkata puhelimen kalenteriin tulevan tapahtuman, mutta annas olla, ne menneet katoaa, ainakin minun puhelimestani! Mitä ihmettä. Näin ollen jäjellä ei ole mitään muuta kuin hatara mielikuva päivämäärästä.

Onnekseni Hilpan kengittäjä on universumin ensimmäisiä kengittäjiä, joka on merkannut ITSELLENSÄ milloin kukakin pitää kengittää ja infoaa siitä sitten minulle. Ymmärrän, että olen etuoikeutettu tässä asiassa. Hampaiden raspaukset ovat nuorikolla aina keväisin ja syksyisin, joten aikataulu on ennen laidunta ja laitumen jälkeen. Sen muistaa vielä jotenkin. Onnekseni myös tallillamme on systeemi, johon kuulun: rokotukset aina jouluna ja juhannuksena. Nämä ovat siis kutakuinkin kasassa, mutta en usko, että asiat menevät parempaan päin. Oma muistini rakoilee merkittävästi, koska olen 50. Sen tunnistaa siitä, että öisin juostaan pissalla ja päivisin muistellaan ihmisten nimiä. Tai paikkakuntia. Muistiasiat ovat siis kehityskohde. Olen jo aloittanut ristikoiden teon elvyttääkseni aivokapasiteettiani. Hevosen huoltopäiväkirjaksi on onneksi sentään ihan oma appi nykyään, Paulus nimeltään. Maajoukkueratsastajatkin ottivat sen näemmä jo käyttöönsä. Miksen siis minäkin. Tai siis on se minulla jo hetken aikaa ollut, mutta EN OLE MUISTANUT KÄYTTÄÄ SITÄ.

Välillä tallilla ihan jännittää, kun on niin paljon muistamista. Etenkin, jos ratsastan jonkun toisen hevosella. Satula yhdessä paikassa, suitset toisessa. Suojat tuolla, harjat täällä. Muista loimet ja mössö! Pitikö heinää lisätä? Karmea riski, että joku menee pieleen. Jollei muuta, niin karsinan ovi ainakin jää auki. (On jäänyt kylläkin Hilpan kohdalla, onneksi hänellä ei ole kiire mihinkään ruoan ääreltä.) Sellainen huru minä olen. Luotan siihen, että suuri osa muista ei ole, ja minulle huomautetaan asioista, jotta muistan.

Hevosen selässä on sillä lailla helpompaa, että muistaa kyllä mitä pitää tehdä, mutta kroppa ei välttämättä tajua. Sitä pitää monesti kouluttaa koko tunti, että se havahtuu ymmärtämään. Sen sijaan mutkikkaat kiemurat ovat kaltaiselleni suoran viivan ystävälle kriisin paikka. ”Kulmasta kaarto ja avoväistöä uralle, josta peilien kohdalta sulkua keskiviivalle ja takaisin vasemmalle, jossa pylvään kohdalla voltti jne.” Moikku. En muista, en pysy kärryssä. Hiihdän vain muiden perässä ja toivon, etten jää kiinni. Viimeksi Hilpan kanssa YKSITYISTUNNILLA kuuntelin niin tarkkaan opettajaa, etten toiminut hänen toivomallaan tavalla. Luulin, että ensin pitää kuunnella ja sitten toimia. No ei ollut niin. Huoh. Kyyllä maastoilu on helppoa ja kivaa!

Iik ja kääk, seuraava postaus sitten Puolasta! Juhuu!

Täällä ens viikonloppu! Kuva: Horsexplore
Kommentit (2)
  1. iPhonen kalenterista saa vanhat merkinnät palautettua (tai ainakin minulla onnistui..) näin! Mene asetuksiin —> kalenteri —> synkronoi —> valitse ”kaikki tapahtumat”. Helpottaa huomattavasti, kun saa vanhat menot luntattua kalenterista.

    1. jaaha! hyvä vinkki, kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.