Mitä mukaan maastoesteleirille Irlantiin?

Maailman parhaat saappaat vuosikymmeneltä 1970!

Heippa vaan kaikki!

Samaan aikaan kun moraalittomat räppärit yrittävät tuhota lasteni aivoja (Blockfest, Weekend), minä hosun tallilla ja mietin, että olenpa kunnollinen. Ja on kivaa! En tosin varmaankaan jaksaisi notkua tallilla kaikkea vapaa-aikaani, ellen olisi ns. bailuni bailannut silloin parikymppisenä ja alle. Ei tarvitse enää miettiä, että jäi joku muki juomatta. Ei nimittäin jäänyt.

Eilinen ratsastus meni paljon odotuksia kivemmin, pääsimme nimittäin Masan kanssa SÄNKKÄRILLE! Olispa kuvia, mutta kun ei! Oli fantastista antaa mennä, vaikka Masa ei edes lähtenyt käsistä. Niin toivoin, että olisi vähän riistäytynyt.

Ennen tallille menoa kävin Hipposportissa hosumassa Irlannista. Pohdittiin siinä porukalla, että mihin pitää varautua, kun lähtee Atlantin syleilyyn kenttäratsastusta harrastamaan. Yksissä tuumin valittiin viimeisintä huutoa oleva turvaliivi, joka oli vieläpä käännettävä malli. Kiinnostavaa seurata saanko minä pitää tätä uutta, kivaa liiviä vai sattuuko se ajautumaan hassusti tyttären päälle. Tod. näk. itse suhaan semmoinen pikkuaton kokoinen turvamöhkäle päällä pitkin nummia. No, pääasia, että jään henkiin!

Suippopää halkoo tuulta kivemmin.
Katsokaas, miten paljon hienompi on takapuoli!

Tutustuin myös kenttäkypärään, ja ihmettelen vieläkin miksi. Se oli kuin huonosti istuva pyöräilykypärä, joka on vielä rumakin. Ilmeisesti tyylisyistä siihen pitää virittää semmoinen kiiltävä lippis päälle. Varmaan jonkun mielestä tosi kiva. Itse tyydyn omaan kypärääni, joka menestyikin ihan kivasti kypärien rankingissa.

Sadetakki tuli jostain syystä mieleen. Enpä ole 90-luvun jälkeen hirveämmin sateelta tajunnut suojautua, mikä lie syynä. Niinpä pitkä, ratsastajalle suunniteltu sadetakki tuntui yhtäkkiä tosi kivalta idealta. Tämähän on kätevä! Mahtuu taskuun, mutta suojaa! Neroutta!

Kuivat ihmiset pukeutuvat näin!

Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että softshell-ratsastushousut ovat kätevimmät, koska vaikka ne kastuvat, ne kuivuvat saman tien. Semmoiset löytyykin jo kaapista.

Saapaaiksi valikoituvat melko suurella varmuudella isäni 70-luvulla hankkimat nahkasaappaat, jotka ovat pienellä modifinoilla käytössäni. Voitteko uskoa? Onhan se tietty epäseksikästä, koska niiden malli ei ole ihan viimeisintä huutoa, mutta kun ne ovat jalassa parhaat! Olen kokeillut paljon muitakin, mutta näin se on. Jotta minua ei hyljeksittäisi vaatteitteni takia, ostan säännöllisesti uuden hupparin. Näin viestin, että olen ajan hermolla. Myös uudehkoja hanskoja löytyy.

Onneksi irlantilaiset eivät ole tunnettuja pukeutumisestaan. Niinpä en koe yhtä voimakasta painetta, kuin matkalla Portugaliin. Siellä ollaan niin viimeisen päälle hevosen selässä, että vastaavaaa glamouria en itse saa aikaiseksi edes juhlissa.

No niin, homma alkaa olla pulkassa! Housut check, saappaat check, kypärä check, turvaliivi check. Ja vielä: ADAPTERI. Palaan asiaan kohteessa! Ja se on Adare.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.