Moi, tässä Hilppa, oon matkoilla, jätä viesti!

Iloiset matkaajat! Mun nenä on hyvä lämpömittari: kun se on punainen, on kylmä. Kiitos Tanitalle kuvasta.

Se olikin jännä päivä se eilinen! Pakkasta oli rämäkät -4, mutta kaiken tämän kesäilyn jälkeen se tuntui sadalta. Tuulikin, piru vie.

Pakattiin heti 12 jälkeen hepat autoon. Hilppa survottiin kolmantena, eikä se tuntunut mitenkään ihmeelliseltä. Oikein reippaasti neiti askelsi autoon. Ajettiin jokunen kilometri Espoon puolelle ja sitten suitset päähän ja hevonen ulos. Selkään noustessa korostui upea piirre, jonka opetin Hilpalle jo vuosi sitten: kun ihminen nousee selkään, seistään paikallaan. Jos seisoo kiltisti, saa namusen oikealta puolelta. Tämän opetti ohimennen joskus vuosia sitten Minna Leppälä-Pirtilä. Onneksi jäi mieleen!

Kaikki valmiina? Ja matkaan! Kukahan mahtoi ottaa kuvan? Etsi kuvasta Katja ja Hilppa!

Sitten matkaan! Aurinko paistoi ja meitä oli iloinen lössi eri-ikäisiä ratsastajia ja erikokoisia hevosia. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kun ekat kaksi isoa hevosta ravasivat normaalisti, perän kaikki neljä persjalkaa kipittivät äärirajoilla. Hauskaa oli silti! Maisemat olivat jumalaiset ja niin oli myös remmi issikoita, joihin törmättiin. Meidän porukan vetäjä, suomenhevosruuna Iimeili (nimi muutettu) luuli kuuluvansa niihin ja oli lähtemässä perään. Sen sijaan kun mentiin suokkiravurien tarhan ohi, Iimeili ei kokenut lainkaan kuuluvansa joukkoon. Jokainen on sisältä mitä on!

Ainoa asia, joka meinasi häiritä menoa, oli saatanallinen syväjää, johon oli hilkulla vaipua ennen laukkaa. Sormet ja varpaat olivat jo tunnottomat, muualla kiersi vielä vähän veri. Sitten otettiin laukkarupeama, joka toki lähti aika kovastikin vetämään. Se oli Hilpalle ensimmäinen kerta, kun hän laukkasi hevosjengissä täysillä maastossa! Wo-hoo! Hyvin sain kiinni ja kaikki meni muutenkin mallikkaasti. Vähän pientä hevosta ihmetytti takaa kovaa kuuluva kavioiden pauke, mutta muuten kaikki oli okei.

Puolen välin krouvi. Kuvan otti Iimeili (nimi muutettu).
Iimeili johdolla matkalla kotiinpäin. Kuvan otti varmuudella Eero!
Asiallisesti seisoi ratsuni paikoillaan! Kuva: Viivi.

Onpa kiva, kun nyt on käyty matkoilla Hilpan kanssa! Mikään ei ollut liian jännää eikä kreisiä. Ilmeisesti viikon kriisit oli jo kriiseilty.

Jäätymis- tai jäätymisenestokeskustelu voi kaikin mokomin jatkua, sillä en ollut sula vielä puoli kahdeksalta illalla. Olin kuitenkin kotona jo 15.30. Varpaat ja sormet oli molemmat ihan moikka. Ehkä mä vaan olen tämmöinen! Ja kyllä, oli villaa suoraan iholla varpaissa. Seuraavaksi kokeilen niitä ladattavia lämpöpohjallisia.

Nyt Hilppa saa lepäillä päivän-pari, jonka jälkeen sutaistaan vielä estetunti ennen kuin lähden Portugaliin. Sinnehän kone lähtee torstaiaamuna ihanteellisesti klo 06.00. Hohhoijaa!

Suunnittelen muuten jo seuraavaa reissua, joka suuntautuisi huhtikuussa Puolaan sinne samaan paikkaan, jossa jo oltiin. Esteitä lähdettäis hyppimään, olisiko lähtijöitä? Palataan tähän!

Tämmöstä siellä Puolassa oli. Kannattaako tänne nyt mennä?
Ei tainnu edellinenkään sakki oikein viihtyä.
Kommentit (2)
  1. Puola kiinnostaa! Ja ihanaa kun pääsee kunnollaa baanattamaan maastossa, tekee kuskille ja hevoselle niiiiin hyvää! 😍

    1. No niin, palatkaamme tähän tuonnempana!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.