Näennäiskiltin hevosen heinäpallo ja takakengät

Hieno pallo, rakkaudella Hiposta ostettu!

Lupasin raporttia leikkisästä heinäpallosta. Ostin siis semmoisen kivan pallon, minkä sisälle saa heiniä, ja hevo sitten nyhtää niitä ja heittelee palloa hassusti pitkin. Tapahtunut so far: tungin heinää palloon. Hilppa katsoi: ”ok”, ja jatkoi heinäkasasta syömistä. Lähdin tallista pois. Tulin tunnin päästä takaisin. Kysyin oliko Hilppa kolannut liikaa pallon kanssa, koska se oli keskellä käytävää. Ei, sanoivat tallikaverit. Siis Hilppa on HEITTÄNYT sen karsinastaan ulos. Kiitos. Tuumailimme lapsen kanssa, että onneksi en ostanut sitä hevosten kahvapalloa, koska silloin olisi kuitenkin käynyt näin: Hilppa ja kaverit heittelevät palloa tien viereisessä tarhassaan. Yhtäkkiä pallo lentää yli aidan ohiajavan auton tuulilasiin. Lasi menee rikki, auto ajaa ojaan ja etupenkin ihmiset kuolevat. Minä joudun vastuullisena vankilaan ja tatuoin siellä naamani. Pääsen hyvällä käytöksellä (?) ulos neljässä vuodessa, mutta olen jo oppinut venkuloiden tavat. Joudun vankilakierteeseen.

Niin että kahvapallo jäi kauppaan.

Neiti Potkamon sirot nilkat.

Eilen aamulla oli tosiaan vakaa aikomus kengityttää Hilburgerin takaset ensimmäistä kertaa. Se meni käteen, koska kengittäjän auto nyypähti pakkaseen. Iloitsin, sillä kellon lukema oli 7.30 ja pakkaslukema -24, ja minun piti myös ratsastaa eräs uusi kaveri. Kaikki hommat siirtyivät illalle, jolloin pakkanenkin oli enää -12 korvilla. Jes! Ei kun takaisin tyynyn syleilyyn.

Illalla menin tallille 19 maissa. Neiti Potkamo oli jo valmis ja loi minuun raukean katseen. ”Se nousi aluksi pystyyn”, sanoi kengittäjä ja minä löin kättä päähän (omaan). ”Mutta sitten sanoin sille, että nyt riittää, kiltit tytöt osaa käyttäytyä, ja aloin leperrellä sille. Loppu sujui kuin tanssi.” Näin kertoi kengittäjä ja lisäsi toivoneensa, ettei kukaan tule talliin kun hän kyykkii kavio sylissä ja huutelee ”HILPPA ON NIIN VIISAS JA ROHKEA JA KAUNIS, ETTÄ!” Mutta toimi! Myönteisyydellä tuloksiin!

Eli nyt Hilppa on jo a) yrittänyt tappaa ratsuttajan ja b) yrittänyt tappaa kengittäjän. Ihan okei alku kiltille hevoselle! Sitten olikin uuden kaverin vuoro. Tämä epeli oli hieman hömelön, mutta kovin sympaattisen näköinen kouluratsu, ja ISO. Leveydeltään toki puolet Hilpasta. Hevosen kanssa meni oikein kivasti, etenkin alku, kun vauhti pysyi maltillisena. Dieselmoottorin omaavana ratsu sitten alkoikin kiihtyä loppua kohti, ja loppumetreillä näytettiin jo aika mojovat lisäykset, mitkä eivät normaalisti kuulu repertuaariini. Tällä kertaa tuntui, että jos hevonen todella haluaa esittää lisäyksen, minun on annettava sille siihen mahdollisuus. Viuh vaan! Kavio lensi.

Jassoo, vastako se on kello 19? Tässähän ehtii vielä juoksuttamaan Hilppaa. Soon moro!

Myöhempien aikojen vauhtiveikko ja selässään Michelin-akka.
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.