Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Nyt loppuu se valittaminen!

Tätä on onni.
Tätä on onni.

Yhtä en tajua. Ihmisellä on maailman paras harrastus, ja silti valitetaan. Valitetaan siitä, miten kallista tämä on. Sitten valitetaan siitä, kun hevonen ei kulje halutulla tavalla. Sitten valitetaan muista tallilla kävijöistä, kuinka pöljää sakkia siellä on. Saatetaan, kun vauhtiin päästään, haukkua ratsastuksenopettajakin. HEI, TÄMÄ ON VAPAAEHTOISTA.

Kerronko uutisen? Kaikki maksaa. Moottoriurheilu kuulemma vielä enemmän kuin tämä kauramoottoriurheilu. On siis kerta kaikkiaan ihan oma valinta, jos meinaa laittaa kaikki rahansa hevosiin, tai jopa ratsastukseen. Jos ruokaan ei jää rahaa, on hieman huonosti toimittu. Ei kenenkään tule vaarantaa eloonjäämistään hevosten takia. Prioriteetit on laitettava kuntoon, vaikka olisi kuinka kivuliasta. Kuulemma joku on joskus joutunut myymään hevosensa, koska se tulikin liian kalliiksi. Ahaa? No jopas! On sitä asuntojakin laitettu myyntiin rahapulan takia. VALITTAMALLA RAHAA EI TULE MISTÄÄN RÖÖRISTÄ. Jos tulisi, me olisimme upporikas kansa. On siis suhtauduttava todellisuuteen sellaisena kuin se on. Itse olen hieman huono siinä, mutta harjoittelen. Ja ennen kaikkea: nautin jokaisesta hetkestä heppojeni kanssa.

Ratsastustunnit on kalliita. Paikoin lähemmäs viisi kymppiä kerta. Mitä viidellä kympillä saa? Pizzan, kaksi ja pari tuoppia. Kampaajalla voi leikkauttaa tukkansa. Yhdellä viisikymppisellä treenaat kuukauden salilla. Vaatteita saa alennusmyynnistä kasan. Jos luopuminen näistä vaihtoehdoista on mahdollista, saatat olla ratsastaja. On tietysti myös mahdollista, että tuloja ei ole lainkaan, siis penniäkään, eikä näin ollen sitä voi vaihtaakaan mihinkään. Silloin ainoa vaihtoehto on hakeutua hevosporukoiden piiriin ja alkaa tienata ratsastusta muilla keinoin. Se ON mahdollista, mutta ei TÄYSIN VARMAA. Opetin joskus lapselleni, että auta aina muita tallilaisia, niin jossain vaiheessa sinusta tulee henkilö, jota pyydetään ratsastamaan muiden hevosia. Näin kävi. It’s nice to be important, but it’s even more important to be nice.

Vertailu synnyttää kateutta ja kateus synnyttää katkeruutta. Eräs ystäväni sanoi kerran, että jos on pakko verrata, vertaa huonompaan. Se on hyvä neuvo. Katselin kerran televisiosta aivan upeaa, kaunista naista, joka oli ulkoisen habituksensa lisäksi sanavalmis, älykäs, hauska ja omassa urheilulajissaan maailman huipulla. Olin niin kateellinen, että särki. Sitten kuulin, että naisella on krooninen paksusuolen haavauma. Unohdin kateuden saman tien. Emme voi koskaan tietää koko tarinaa. Kannattaako kalliista hevosesta ja hienoista loimista pimahtaa kateuden nimissä? Tuskin. KENELLÄKÄÄN EI OLE KAIKKEA. Joku antaisi vasemman jalkansa, jotta saisi perheen, jonka kanssa viettää joulut. Rikkauden mittaaminen kannattaakin suorittaa ihan toisesta päästä. Rikas on se, joka on tyytyväinen. Hänen ei tarvitse valittaa, hänellä on jo vaikka mitä. Hän ei keskity siihen, mitä puuttuu. Kyrakin sanoi, että hyvä ratsastaja keskittyy hyviin hetkiin, huono jää makaamaan epäonnistumisiin.

En aio tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että omistan hevosia. Minä olen tehnyt tietoisia valintoja. Ehkä ne ovat viisaita, ehkä hölmöjä, mutta olen niistä onnellinen.

T. Iloinen tyhjätasku

Kommentit (9)

  1. Tarja

    If you are lucky enough to ride a horse, you are lucky enough!

    • katjastahl

      oi, niin viisaasti sanottu!

  2. Taikaa?

    Hyvä teksti! Kiitos!

    Itse koen, että kun on köyhä, onkin rikas. Kun rahaa oli enemmän, olin onneton. Nykyään minulla on hevonen, vaikka elän alle minimitulon ja kädestä (hevosen) suuhun. Tingin aivan kaikesta, jotta saan maksettua (halpaa) puskahevostani osamaksulla ja puskahevosen (halpaa) tallipaikkaa kuukausittain. Tämä on erittäin tietoinen valinta, sillä hevonen antaa minulle sellaista elämänlaatua ja -iloa, mitä en saisi mistään muusta.

    Huomaan kuitenkin toisinaan tuttavapiirissäni arvostelua tai ihmettelyä. Sanon silloin kaikille, jotka kehtaavat ääneen ihmetellä tätä elitististä harrastusta näin köyhällä ihmisellä, että minulle elämä on kasa valintoja. Olen valinnut, etten matkusta, polta, osta juuri mitään uutena, syö ravintolassa, lapseni eivät harrasta kalliisti, asun turvallisesti vuokralla, hoidan terveyttäni ja valitsin keskimäärin terveen hevosrodun, tavallisen maatiaisen, suomenhevosen. En tavoittele rahaa ja vaurautta, vaan rauhaa puhtaassa luonnossa oman hevosen selässä. Se on suuri arvovalinta.

    Minulla on oikeus tähän, kuten ihan jokaisella on: elää arvojen mukaista elämää. Rikkaammilla taas on kaikki maailman oikeus hankkia hevosilleen (ja lapsilleen!) kalliimpaa ja laadukkaampaa, kuin mihin itse pystyn. Tai matkustaa maailman ääriin yksityiskoneella. Viettää talvet loistoristeilijällä. Omistaa hienoja autoja. Harrastuttaa itseään ja lapsiaan kalliisti. Kerätä koruja. Rakentaa marmorilinna. MIKÄÄN muiden valinnoista ei ole minulta pois. Muilta sen sijaan puuttuu se, mikä minulla on… maailman paras hevonen 😉

    Olen onnellinen ja koen olevani suunnattoman rikas muussa kuin rahallisessa mielessä. Minulta ei puutu mitään. Ja vielä bonus: olemme perheenä taitavia tekemään edullisia ruokia ja harrastamaan ilmaisia tai lähes ilmaisia asioita yhdessä. Se on toki pakko, mutta se on myös arvokas taito. Kun äiti on onnellinen hullu hevostäti, lapsetkin ovat onnellisia hullun hevostädin lapsina.

    Kiitos hienosta aihevalinnasta ja hyvää alkavaakin vuotta!

    • Weinika

      Ihana kommentti!

      Hyvää Uutta Vuotta!

    • katjastahl

      Olipa hieno kirjoitus. Juuri tätä tarkoitin! Hyvää uutta vuotta <3

    • Heidi

      Amen. Hieno kirjoitus!

  3. Sartsu

    Mulla on taulu tallin seinällä jossa lukee ”ennen meillä oli aikaa, rahaa ja ystäviä. Nyt meillä on poneja” kyllä ne kaiken vie(välillä yöunetkin), mutta mihinkään en vaihtas. Pienen kanssa alettu kärryttelemään ja voi sitä riemua kun se kulkee kun juna kärryjen eessä, isompi poni jo aikanaan tuonut monet onnen itkut pärjäämällä kisoissa ja näytelyissä. Mihinkään on turha kuvitella matkustavansa ilman hirveitä järjestelyitä, mutta mihinkäs sitä ihminen nyt hyvänolon pesästään nyt niin kovin kaipaiskaan, kuiteski kiire kotiin ku jos ne eläimet ei sit pärjääkkään(pari kissaa ja koirakin). Kyllä varsinkin hevosen omistaminen on valinta joka ei sovi kaikille, vaikka se antaakin paljon, se myös kuluttaa.

    • katjastahl

      niin kuin mikä tahansa tavoittelemisen arvoinen tässä maailmassa! thumbs up, Sartsu!

  4. Seija Saaristo

    Kohtalaisen suuren tallipaikan pitäjänä toisin korteni kekoon painottamalla maalaisjärjellä toteutettavaa säästöä talleilla. Kun valot eivät pala 24/7, juomavettä ei liruteta ämpärikaupalla pollen jalkojen kylmetykseen, heiniä heitellä vähän sinne sun tänne, jolloin eivät enää ole syömäkelpoisia, lämmöntuotantoa tarkkaillaan, pidetään paikat ehjinä (kyllä pollet potkii oman osuutensa), niin kokonaiskulut pysyvät kurissa ja tallimaksut samoin. Tosin valtiovalta (kaikkinaisine sivukuluineen) työntää kyllä kätensä yrittäjän taskun pohjaan asti, mutta sille ei sitten mahda mitään yhteiskuntarauhan nimissä. Mutta kuluille mahtaa, kunhan kaikki toimivat yhteen. Toki kallis harrastus mutta tallin ylläpitokaan ei ole kultakaivos, vaan ”+- 0” yritysmuoto, joka sekin pohjaa yhteiseen ”rakkaudesta hevosiin”. Ei pidä tehdä vain verottajan, sähkön-, veden- ja jätteidentoimittajien toiminnasta kannattavampaa, vaan säästää järkevästi oman tallin hevosten hyvinvoinnin eteen.
    Hyvää mieltä Tuusulan metsistä

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *