Olenko jo liian vanha?

Melko hullua, että tämmöiset pönikät pellolla pistävät ihmisen ihan raiteiltaan.

Äkkiä se herää, hyppykuume. Kun paahtaa neljä päivää reikäpäisenä maastoesteitä, mikään ei ole enää sama. Minä, joka olen lahjoittanut kaikki hyppymahdollisuuteni lapselle, alan vaatia omiani takaisin. En tyydy enää ojentamaan loimea estetunnin jälkeen. Haluan enemmän! Antakaa minun hypätä, mielellään maastoesteitä ja vauhdilla! Olen mennyt ajatuksissani jopa niin pitkälle, että pohdin, voisinko sittenkin vielä joskus kilpailla jossain luokassa. (Tämänhän on siis estänyt kisahermojen täydellinen puute, ihan kuin ne olisivat jotenkin kasvaneet minuun jälkijunassa .)

Mikä sitten saa sekoamaan tällä tavalla? Siihen on monta tekijää. Yksi on toki se, että pääsin itse asian makuun Irlannissa. Toinen on se, että mediassa vilisee jatkuvasti niin rohkaisevia esimerkkejä ratsastajista, joiden ikä alkaa vitosella, kutosella tai jopa kasilla. Ensin Beezie Madden voittaa Maailman Cupin 54-vuotiaana. Sitten Facebookissa tulee IHAN SATTUMALTA eteen video, jossa John Whitaker 62v. kertoo, että aamuisin saattaa olla pikkuisen raihnainen olo, mutta kun pääsee hevosen selkään, on taas 20v. Itsellä on toi sama. Ehkä kovin on kuitenkin George Morris, joka on käynyt Suomessa valmentamassa ratsukoita ainakin 1920-luvulta, jollei aiemminkin. Mies on 80-VUOTIAS, JA NOUSEE EDELLEEN JOKA VALMENNUSREISSULLA JONKUN HEVOSEN SELKÄÄN JA NÄYTTÄÄ MITEN HOMMA HOIDETAAN. Tässä on nimittäin kaveri, jota kannattaa katsoa ylöspäin!

Muistan miettineeni noin 15 vuotta sitten, että saakeli, eihän mulla ole enää kuin kolmisenkymmentä vuotta aikaa opetella kunnolla ratsastamaan. Tuli hetkeksi ihan aidosti sellainen olo, etten ehdi millään. Kiire! Nyt, karvan vaille 50-vuotiaana alkaa pikku hiljaa valjeta monet asiat, joita en 15 vuotta sitten tajunnut lainkaan. Etenen, siis! On täysin mahdollista panostaa vielä! Tajuan samalla, että en ole vielä koskaan panostanut ihan kunnolla omaan osaamiseeni. Joskus muinoin Jaska-hevosen kanssa käytiin valkuissa jne., mutta aika leppoisin mielin. Ehkä Hilpan kanssa aloitamme ihan uuden elämän?

Irlannissa oli kiva katsella, kuinka tuhatvuotiaat tyypit painelivat huntingissa yli muurien. Uskon voimakkaasti, että se tuo elämään laatua, kun teet sitä mikä on parasta, etkä murehdi mitä siitä seuraa. Liiallinen pohdinta pilaa kaiken! Aion nyt saman tien aloittaa uuden elämän. Jos joku kysyy missä olen, voitte vastata, että toteuttamassa unelmaani. Saatan ikäni puolesta olla täti, mutta sisältä olen maksimissaan 20v. Kysykää vaikka tyttäreltäni!

Tämän flikan avulla löysin taas sisäisen kakskymppiseni.

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.