Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Paskojen ratsastajien kerhosta, päivää! Olisko hetki aikaa?

Kuvan ratsukko ei voisi liittyä vähempää tapaukseen.
Kuvan ratsukko ei voisi vähempää liittyä tapaukseen. (Ope ja Sanni)

Haluaisin valittaa. Olen ratsastanut luvattoman monta vuotta ja olen edelleen/taas aivan huono. Kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt vain istua kyydissä tänään ja ”enjoy the ride”, niin kuin sanonta kuuluu, sillä eilen hefoiseni ratsasti Ope. Pullukka oli luonnollisesti eilen aivan huikea, rento ja ryhdikäs. Hip ja hei. Kenties maailmassa vallitsevan tasapainon vuoksi tänään piti olla ankeaa.

Samaan aikaan katselen vieressäni lupsakasti ratsastelevaa nuorta, jonka eleetön vaatimattomuus melkein itkettää. Tyttö ei riuhdo eikä nyhdä, antaa hevosen vähän neuvoa. Yhteistyö on saumatonta. Kumpikaan ei osaa vielä hirveästi, mutta silti yhteistyö sujuu kuin tanssi. Toista se on vanhan estehevosen ja espoolaisen wanna-be-taitavan ratsastajan yhteistyö. Aivan kauheaa nykimistä. Ja nyt, juuri tänään ratsastuspilates-ohjaaja kyseli, että milloin jatketaan istuntaharjoituksia? Ai milloin? No ei ikinä, koska ajan huomenna tunnin jälkeen todennäköisesti kallioleikkaukseen, tahallaan.

Miten tämä voi olla taas tänään niin karmeaa? Nyt olisi ihanaa unohtaa kaikki esteettinen ja karauttaa pellolle laukkaamaan, mutta eihän se käy, koska pelto on jäässä. Ja pimeääkin on. Ja jos ei ole jäässä, niin uppoaa silmämunia myöten. Sentään metsään voi mennä hiippailemaan JOS sattuu ehtimään valoisan aikaan, joka on n. klo 12-12.30.

Se on kyllä jännää miten harrastuksessa koettu epätoivo värittää ihan kirkkaasti koko elämää. Surkean suoritukseni jäljiltä olen sitä mieltä, että mitä tässä nyt enää kannattaa ikinä mihinkään mennä. Poliisi voi hakea hevosen pois. Sen voi antaa sitten jollekin lahjakkaalle nuorelle, joka osaa ratsastaa. Miten se voikin olla niin, että yhtenä päivänä on ihan taitava, seuraavana ei ole taitavaa nähnytkään? En ymmärrä.

Vetäydyn nyt kuoreeni. Huomenna kerron teille Hilpan ristiäisistä. Solong, kokemus-kolleegat!

Uskon, että nämä menis mun ratsastuksessa aika hyvin.
Uskon, että nämä menis mun ratsastuksessa aika hyvin.

Kommentit (15)

  1. Mymind

    Tällaista se on :). Rehellistä tekstiä. Täynnä mustia pilviä ja silti niin naurettava. Mitä enemmän opimme sitä vähemmän osaamme… Jatketaan rakasta harrastustamme! 🙂

  2. hempukka

    Ei liity postaukseen, tuli vaan mieleen postausidea: raipan käyttö – hyvä vai huono asia? Onko hyötyä?

  3. Kapsu

    Yli 30 vuotta ratsastaneena voin kertoa ettei ne fiilikset siitä kummene Mutta ne hetket kun jotain menee oikein korvaa ne kaikki koetut kärsimykset ja paskat fiilikset.Itse haaveilen että vielä jokus saisin ratsastaa valmiiksi koulutetulla hevosella enkä näillä (kaksi entistä ravuria)joiden kanssa päivät ovat jatkuvaa neuvottelua mennäänkö ylös alas vai sata lasissa taaksepäin.Rakkaita ne ovat tietty ja onnistuminen näiden kanssa tuottaa suunnatonta iloa mutta silti.Taas kerran oli hauska ja niin osuva kirjoitus

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *