Perse edellä puutarhaan

Kuvan iloisuus ei liity tapaukseen. Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Täällä sitä ollaan taas, perusasioiden äärellä, eli pohjalla. Viime viikko menikin niin kivasti, että oli vähintäänkin oletettavaa, että jossain vaiheessa repeää. Kysymys on siis aamuisesta estetunnista. Mukana olivat Aimo (nimi muutettu) ja Calle. He ovat taitavia. Sekoilumme korostui. Ei vähiten siksi, että Aimo sanoi alussa: ”Toivottavasti Calle osaa nyt käyttäytyä, kun Hilppa on mukana.” Juupa juu! Calle oli kuin herran enkeli. Hilppa keskittyi seuraaviin asioihin: pään reuhtominen, pukittelu, kiitäminen paikasta toiseen (okei, mieluummin niin kuin ettei mene mihinkään!) ja kun estetunnilla ollaan, niin kieltely tietysti. Jos kiroilisin, sanoisin tähän kohtaan VOI JUMALAUTA.

Teinienkeli ja siideripissis, Calle ja Hilppa.

Tunnin annista voidaan päätellä yhtä ja toista, jos mietitään Aimon (nimi muutettu) kommenttia ”se Hilppa todellakin laittaa etujalat suoraks ja rinnan maahan, kun se kieltää!” Niin se muun muassa teki. Iloinen asia on tietysti se, että pysyin kyydissä. Muita iloisia asioita ei sitten ollutkaan. Aimo kuitenkin yritti: ”Se vika rata meni ihan hyvin.” Joo, siis ylitettiin kaikki esteet. Ok. On kai jollain mennyt joskus huonomminkin?

Kirsikkana kakun päällä opettaja tuli perääni talliin ja ihmetteli ääneen miten voin osata ratsastaa kaikilla muilla hevosilla paitsi omallani. Se on relevantti kysymys. Hän totesi, että suurin ongelma tässä on usko itseeni. Se on totta sekin. Mistä sitä uskoa saa? Vertaileminen on täysin ääliömäistä, silloin kaivautuu vain syvemmälle suohon. Kyse on asioiden päättämisestä. Päätän olla riittävän taitava, koska olen. Melko haastavaa. Sama kuin päättäisi olla kaunis. Voihan niin tehdä, mutta että uskoa siihen? Ei kai tässä ole vaihtoehtojakaan.

Okei, Hilppa oli eilen illalla kiva. Tänä aamuna se oli riehuva possu, joka repi päätään koko ajan. Hampaisiin en voi vedota, sillä ne raspattiin noin 2 viikkoa sitten. Satula on sopiva. Kuolaimet voisi toki vaihtaa toisiin, mutta ei se ole aiemminkaan auttanut. Se on vaan hyväksyttävä tilanne ja elettävä elämää etiäppäin!

Ennen kisoja lähden maastoon porukassa. Luulisi sen hoitavan sekä sielua, että ruumista. Wish us luck!

HIHS lähestyy! Tämän viikon lopulla arvon aitiopaikkalaiset, joita on perjantaina 14 ja lauantaina 14. Tarkistin juuri, että aitioon voi tilata myös juomia ja pikkusnackseja! Voi että <3 Jollet vielä ostanut lippua, niin osta nyt! Ehdit vielä mukaan perjantain arvontaan. Tästä linkistä perjantailiput kaksi yhden hinnalla!

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.