Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Perustakaa hevoskauppa tädeille

Ostaisitko sinä hevosen tältä naiselta? Kuva: Anna Aalto/Heasta
Ostaisitko sinä hevosen tältä naiselta? Kuva: Anna Aalto/Heasta

Ai että on ratsastusurheilu vaikeaa! Ei meinaa mistään löytyä riittävän hyvää hevosta, joka hyppää 150 ja viilettää kouluradalla Pyhää Yrjöä ja on lisäksi ori tai tamma, jolloin hyötykäyttö jatkuu myös uran alamäessä. Kerta kaikkiaan on vaikeaa. No, tässä vaiheessa hyvä hevoskauppias valpastuu ja lähtee ties minne ja palaa asiaan juuri sellainen hefoinen kädessään. Siinä on sulle, kuule, semmonen peli, että oksa pois! Hintaahan on toki omakotitalon verran, mutta niin on kuule laatuakin. Että jos vaan osaa ratsastaa, niin tervemenoa olympialaisiin. Ja pakkohan se on urheilija uskoa, kun parhampaansa pyrkii. Joskus se osuu nappiin ja joskus ei. Jos ei osu, etsitään toki asianmukaisesti syyllistä.

Mutta miten käy tätien? Rohkenen väittää, että lajissamme kulkee euro poikineen juuri siksi, että niin suuri osa tädeistä kantaa kaikki rahansa (aika paljon teineihin verrattuna) juuri tänne. On kopukka, jolle pitää hankkia milloin mitäkin, jopa varmuuden vuoksi, ja sitten tulee aina uudet, ihanat kevätmallistot, pitäähän tuostakin nyt jotain katsoa itselle. Hevosella on vakuutus, jonka vuosihinnan ansiosta vakuutusyhtiöt jakavat mittavia osinkoja. Raha liikkuu.

Mutta mistä täti ostaa hevosensa?

Pääsin asian äärelle, kun Tyttönen tuli myyntiin. Siis se kiva, joka oli meillä virkaa tekevänä hevosena. Tyttösen omistaja oli reissun päällä, joten lupasin jeesata hevosen näyttämisessä ostajalle. Jännitti. En ollut ikinä esittänyt hevosta ostajalle. Kävin hiukkasen kävelemässä Tyttösen kanssa ennen kuin Ostaja tuli kohteeseen. Otin ravit ja laukat molempiin suuntiin. Tyttönen käyttäytyi asiallisesti, niin se aina tekee. Ostajan tullessa paikalle kerroin hevosesta kaiken. Kuinka se innostuu esteillä, vaikkei mikään Jus de Pomme olekaan, kuinka sen vasen laukka ei pyöri alkuun yhtä hyvin kuin oikea, kuinka se järkyttyy alkuun yksin tallissa ja kuinka se maastoilee mielellään kaverin tai koirien kanssa. Yksin jännittää vähän liikaa. Toki siihenkin voi tottua. Kerroin kuinka se ajaa muut tarhassa pois, jos on vain vapaan heinän paali keskellä ja kuinka se tulee ihan hyvin juttuun jos on kaikilla omat kasat. Ja kuinka se irvistelee kun kiristää satulavyötä. Ja ennen kaikkea sen, mikä kainalomurunen siitä tulee, kun sen kanssa on viettänyt pari kuukautta ja rakastanut sitä. Se alkaa rakastaa ihmistä ihan tosissaan.

Kerroin etukäteen jo, että liitokaviosta ei ole kyse, mutta kaiken se tekee, mitä pyydetään ja parhaansa mukaan. Ja oppii nopeasti. Rakennekukkanen se ei myöskään ole, mutta terve kuin pukki ja toimiva sellainen. Avot ja sulut hoituu, mutta vaihto on vähän mystiikkaa. Jos minä olisin varoissani, ostaisin sen meidän perheeseen heti.

Olisin suoraan sanoen ihmetellyt, jos Ostaja ei olisi tykännyt hevosesta. Ja tykkäsihän se. Tyttönen on vet checkiä vaille myyty. Peukkua pystyyn!

Jäin miettimään missä myydään kivoja hevosia. Sellaisia, jotka haluavat mutkattoman elämän mukavan ihmisen kanssa. Haluaisin itse kuulla hevosesta millainen tyyppi se on. Suvut ja liikkeen laatu menee aivan hukkaan meikäläisellä, jonka painajainen on hienoliikkeinen kouluhevonen. Uskon, että kaltaisiani on aika paljon. Vai liekö vielä enemmän niitä, jotka luulevat itsestään liikoja, ja haluavat siksi herkän laatupaketin, jonka liikkeet salpaavat hengen?

Heti tekee mieli perustaa Tätien Hevoskauppa. Mitä minä teen ammattilaisen analyysillä, kun en ole itsekään ammattilainen? Jos toinen täti sanoo, että tuo on kiva, se todennäköisesti on. Hevoskauppiaat: olen käytettävissänne. Tätejä ei kannata ylenkatsoa.

Kommentit (10)

  1. Liisa Enkvist

    Olis kuule jono oven takana sellasessa putiikissa, joka myisi kilttejä tätihevosia!
    Itse etsin sellaista puolivuotta, ostin mielenhäiriössä sen herkän ja lupaavan, myin sen pois ja etsintä jatkui…ja jatkui…ja jatkui. Nyt tallissa seisoo pulleamahainen pieni valkoinen, joka vaikuttaa oikein passelilta. Joku vähätteli, ettei siitä kannata paljoa maksaa kun ei ole kisatuloksiakaan. Pah, sanon minä, tämä täti maksaa jostain ihan muusta kuin kisatuloksista. Kiva tätihevonen on kultaakin kalliimpi. Ja juu, voisin kyllä ostaa sulta hevosen!

    1. katjastahl

      No nimenomaan! Ihmiset ei tajua mitä tädit haluaa! Se on arvokasta. JOs täti on onnellinen, kaikilla menee hyvin.

    2. Mia

      Itse monta kertaa tätiratsua etsineenä, nyt vihdoin sellaisen taas löytäneenä, tiedän niin mistä kirjoitat! Tädeille pitäisi tosiaan perustaa oma tätiratsukauppa!

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *