Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Pitääkö olla hyvä ratsastaja osatakseen ajaa ratsastajien asiaa?

Hyvä hevonen, keskinkertainen ratsastaja. Kuva: Terhi Paavola
Hyvä hevonen, keskinkertainen ratsastaja. Kuva: Terhi Paavola

Katsoin eilen huippuhienoa dokumenttia telsusta, nimeltään se oli Urheilu-Suomi. En ole lainkaan urheiluihmisiä, penkki- tai muutakaan, mutta jostain syystä dokkarisarja on pirun hyvä. Se kertoo jotain hieman syvemmältä, jostain semmoisesta mitä tavallinen kansalainen ei tajua. Kun on palo lajiin, niin menee miten perin hyvänsä, mistä hyvänsä. Uran aikana homma on loistossaan, mutta uran jälkeen monelle on astunut elämään tyhjyys. En ihmettele. Osa vaihtaa sen jälkeen kokonaan kuvioita, osa luiskahtaa valmentamisen puolelle. Leo Pusa (keihäänheittäjä) oli hyvä esimerkki siitä, että oma ura ei sitten koskaan lähtenyt sellaiseen lentoon kuin hän halusi, mutta hänestäpä tulikin huippuvalmentaja. Siitä ei tarvitse jäädä eläkkeellekään.

Mikä mahtaa olla tilanne ratsastuksen kohdalla? On ymmärrettävää, että ihmiset, jotka ovat koko elämänsä henganneet hevosten kanssa, haluavat jatkaa valitsemallaan tiellä maailman tappiin. Ja sehän on hienoa. Epähienoa siitä tulee jos kyvyt eivät olekaan hyviä ihmispuolella. Hyvä ratsastaja ei lainkaan välttämättä ole hyvä monissa muissa asioissa. Vastaava hämmennys iskee monesti esim. huippulaulajiin maailmalla – saavutetaan laulajan niin paljon, että kuvitellaan, että kyvyt ovatkin rajattomat ja aletaan vaikkapa suunnitella vaatteita. Liian monesti seinä tuleekin vastaan, mitä, enkö olekaan huippuluokan vaatesuunnittelija, vaikka olenkin maailman paras laulaja?

Ratsastuksen logiikka ei välttämättä päde oikein missään muualla. Se pätee hevosen kanssa. Ratsastus on yksilölaji parin kanssa. Parhaimmillaan ihminen saavuttaa käsittämättömän hienon suhteen hevosen kanssa, ja hevonen on valmis mihin tahansa luotettavan ihmisen kanssa. Sen sijaan se, joka opettaa ratsastusta tai ajaa ratsastajien asiaa, hyötyy eniten, jos tulee hyvin juttuun ihmisten kanssa. On tärkeää, että ihmiset ymmärtävät, tai ainakin haluavat ymmärtää häntä. Ryhmätyö voi olla vaikeaa yksilösuorittajalle. Vaikka ideat olisivat maailman parhaita, mutta jos niitä ei osaa kommunikoida muille, ei viisauksista ole mitään hyötyä.

Käsi ylös, kuka on oppinut ratsastamaan sillä, että hänelle on sanottu, että olet muuten perkeleen huono ratsastaja? Tai kuka on lähtenyt mukaan hankkeeseen, jossa kokee olevansa ulkopuolinen tai jopa tyhmä? Kyllä ihmisiä kannustamalla tai jopa villiinnyttämällä saa ihan tutkitustikin aikaan parempia tuloksia. Siksipä sellaiset ihmiset ovat kullanarvoisia ja saavat asioita aikaiseksi. Sellaiset ihmiset kannattaa suorastaan ilmiantaa!

Liittomme jäsenmäärä on laskusuuntainen. Mietin miten voin itse, näin ihan todella keskinkertaisena ratsastajana, auttaa lajiamme näyttäytymään paremmassa valossa?

  1. Olen ylpeä lajistani, hevosestani ja tallikavereistani
  2. En valita asioista, joihin en voi vaikuttaa
  3. En hauku selän takana, sehän ei nimittäin auta – mihinkään
  4. Asetun hyvien puolelle
  5. En tee päätelmiä ihmisistä ennakkopuheiden perusteella
  6. Mietin millaisten tallikavereiden kanssa viihtyisin ja alan sellaiseksi

Kai nyt yksi ratsastus saadaan porukalla nousuun?

Kommentit (1)

  1. Minna Rinne

    Huomasitko Katja, että hepan varjo onkin sitten härkä? 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *