Portugalin tammikuu on…niin, mitä?

Kaupallinen yhteistyö: Horsexplore

Ensin morjenstetaan vanhaa kaveria!

Tämä Monte Velhon Equi Resort on siitä hassu paikka, että vaikka kuinka yrittää kuvailla ja kuvata, niin ei meinaa millään saada porukalle jakeluun, että tämä on Taivas. Taas ollaan siis täällä, taitaa olla Kavioliiton MV-reissu numero neljä, jollen ihan pihalla ole. Mukana on jokunen, joka on ensimmäistä kertaa. Jokainen näistä jokusista kulkee paikasta toiseen suu auki kysellen: ”Siis miten täällä voi olla näin ihanaa?” Sehän se, kun en ymmärrä.

Muistaakseni Suomessa hukuttiin vuorokausi sitten paskaan ja päivänpaistetta saatiin osaksemme lähes viikottain useampi minuutti. Eilen tänne tulleena olen jo unohtanut sen. Tätä on onni. Onni on myös se, kun saan Lapselta videon, jossa hän harjoittelee Hilpan kanssa raviväistöjä. Sydän tähän!

Hevonen taitaa olla Donatello.
Lehmät saa kyytiä, mutta kummat?

Ja asiaan: torstaina tultiin kohteeseen ja lounaan jälkeen osa siirtyi heti tepsuttamaan dressagea kentälle ja muutama meistä maastoon, jossa mm. RUOHO OLI VIHREÄÄ. Aurinko ei juuri tänään vielä paistanut, mutta entäs sitten. Maastoa veti Cesar -niminen jamppa, jolla oli paitsi rivakka ratsu, myös hyvä huumorintaju. Mukana menossa oli myös koira, jonka nimi on jotain Saparo-tyyppistä. Voi venäjä, että me laukkailtiin ja ilakoitiin! Oli viisas veto aloittaa ratsastusurakka höntsäämällä maastossa.

Riippa ja minä ja hepat Conquistador ja…niin, mikähän?

Samaan aikaan kentällä porukka yritti selvitä paitsi lounaalla juoduista rose-viineistä, myös napaan ahdetuista ruoista. Jollen ole maininnut, niin ruoka täällä on saakelin hyvää ja sitä on riittävästi. VIINI KUULUU HINTAAN. Ounou. Ja joka aterian perään tulee JÄLKKÄRI. Ounou 2.

Hyvin näytti dressage etenevän joitakin kielimuureja lukuun ottamatta. Mm. eräs ratsastaja luuli, että opettaja huutaa hänelle TART IN THE SADDLE, kun todellisuudessa huusi TROT IN THE SADDLE. Siitäkös riemu syntyi! Kyllä, asia meni hienosti perille, ollaanhan moista kuultu kotimaassakin, etenkin 70-80-luvuilla. Torttu satulaan vaan, tytöt!

Tuntilaiset tortut penkissä vaklaamassa muiden suorituksia.

Kummallisesti koko ajan meinaa naurattaa vähän. Johtuuko se siitä, että hevoset ovat ihania lusitanoja, jotka osaavat IHAN KAIKEN, siitä, että ruoka ja juoma ovat ihania, vaiko kenties siitä, että seura on huippua? Kuka tietää. Sen tiedän, että kivaa on.

Onnellinen ihminen halaa hevostakin uskottavasti.

Eilen illalla pistettiin vielä sauna päälle ja mentiin ulos porealtaaseen lillumaan ja juotiin kaljat. Ei se väärin ole sekään. Kyllä tämän takia jaksaa taas hetken aikaa pohnustaa tolskussa (suom. tarpoa sohjossa). Varattiinkin jo reissu taas samaan kohtaan vuoden päähän. Tammikuu on täällä HIEMAN erilainen kuin Suomessa. Semmoinen kivempi.

Täältä voi kurkkia reissuja, joita voi tässä kohteessa säätää joko intensiiviseksi kouluviikonlopuksi tai osittain maastoreissuja sisältäviksi matkoiksi. Molemmat kuviot best. Paikka on pieni, joten ihmisiä ei täällä ole ikinä paljoa. Meidän reissussa on nyt 12 henkeä, ja meidän lisäksi täällä taitaa olla kaksi henkeä.

Huomenna ja sunnuntaina homma vielä jatkuu, siitä tuonnempana lisää!

Besteintä.
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.