Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Raippa vai kyvyt esiin -keppi

laitsa4

Olisikohan syytä pohdiskella raipan käyttöä, kun se kerran on niin tavattomasti kansaa jakava seikka. Minulla on kaksi raippaa, lyhyt ja pitkä. Lyhyellä en tee oikeastaan mitään, sillä se on esteraippa. Radalla mennään sen verran lujaa, että en ikinä saisi napautettua sillä oikea-aikaisesti, joten olkoot koko keppi. Pidemmän raipan käyttöä olen vasta oppinut. Pitkällä raipalla napautetaan kun pohje ei saa haluttua efektiä aikaiseksi. Yleensä yksi tai kaksi napautusta riittää ja johan ymmärretään. Näin pyritään pääsemään eroon pohkeesta, joka kaivaa ja kaivaa, kunnes kaikki ovat nukahtaneet. Toisinaan pelkkä raipan ottaminen käteen auttaa.

Koirilla on kaulapanta. Periaatteessa on hirveä ajatus, että koiraa vedetään kaulapannasta, eikö se kuristu? Kuitenkin jos koira yhtäkkiä singahtaa johonkin, niin pitäähän siinä roikkua, koska muuten KOIRA ON VAPAANA, JA LAKIHAN SEN KIELTÄÄ. Eikä se kuristaminenkaan tunnu koiraa liiemmin haittaavan, jos on tarpeeksi kiire. Missä vaiheessa siis tapahtuu törkeys?

Mielestäni raipan kanssa on vähän sama juttu. Suuri osa hevosista maksimissaan heilauttaa korvaa, kun napautat raipalla. Vaikka napauttaisit vähän kovemminkin, niin häntä ehkä heilahtaa. Siihenkö tämä laji kaatuu? Pohkeella saa kaivaa, mutta raipalla ei saa napauttaa?

Puhuin kansainvälisen stewardin Piude Myrskogin kanssa asiasta. Hän sanoi, että jos raippaa ei saa käyttää, ei myöskään voi ratsastaa.

Hevoset ovat melko kovia toisilleen. Jos ihminen yrittää päästä samoihin tuloksiin pelkällä namipalalla, se ei välttämättä onnistu. Uskon, että hevosen voi kouluttaa kiltiksi ja kuuliaiseksi pelkillä namipaloilla, mutta maailman huipulla ei nähdä hevosia, jotka on koulutettu pelkällä naksuttimella tai namipalalla.

Entä onko se sitten väärin? Ei huipulle pääse kyllä hevosia hakkaamallakaan. Mitä korkeammalla tasolla ollaan, sitä täsmällisemmät ovat ratsastajan avut ja sitä suurempaa täsmällisyyttä odotetaan myös hevoselta. Ei ole varaa antaa hevosen valita. Hassusti moni korkealla tasolla suorittava hevonen on itse asiass melko tyytyväinen. Muuten se ei nimittäin suorita korkealla tasolla. Älkää sortuko vertaamaan omia hevosianne niihin. Joku viihtyy pihatossa oloneuvoksena, toinen tulisi siellä hulluksi.

Entäpä varsat? Nehän eivät pelkää mitään. Menevät surutta ihmistä päin, jollei niitä opeteta, ettei niin saa tehdä. Joskus se vaatii työkaluksi nyrkin, joskus raipan. Varsa tajuaa nopeasti missä mennään ja jatkaa elämäänsä. Ei se mihinkään murru, se oppii.

Taas kerran Hevosurheilussa oli Leena Alerinin maineikas haastattelu Hervé Godignonista. Herve näki Aisa Aarnio-Wihurin postaamaan ”piiskausvideon” ja kysyi: menikö siinä karva vinoon? Missä on ongelma? Godignonin mukaan ongelma syntyy, jos kaikki eivät tee niin kuin sovitaan. Hevosetkin. Uskon häntä mielelläni.

HUOMHUOM! Tämä ei ole piiskauksen puolustus. Yksi raipan lyönti ei ole piiskausta. Siksi stewarditkin puuttuvat kaikkeen muuhun. Tämän lajin ongelmat ovat muualla kuin piiskaamisessa.

Kommentit (9)

  1. Alice

    Olen itsekkin käyttänyt raippaa merkinantovälineenä, tyyliin siinä vaiheessa kun en ole muuten osannut kertoa hevoselle vaikka että *tuota kankkua olisi tässä tarkotus väistättää*. Ja se vaatii vain nätin painalluksen, kun on keskusteluyhteys päällä. Kaikista muistakin tilanteista on tähän asti selvitty ilman kummempaa voimankäyttöä, karjaisu on riittänyt jos on esim. karsinassa hevo eksynyt jalan päälle. 🙂

    En ole mikään huipputason ratsastaja, mutta sen tiedän että hevosia saa koulutettua korkeammallakin tasolla ilman voimaa. Olen nähnyt uskomattomia asioita opetettavan pelokkaille ja ’vihaisille’ hevosille, sekä tietenkin hyvinvoiville hevoille. Ymmärrän että kaikilla ei voi olla nk. hevoskuiskaajien (esim. Piet Nibbelink) taitoja tuosta vain repäistä, mutta kun ei tarvitsekaan! Onko kukaan nähnyt esimerkiksi Tuire Kaimiota opettamassa hevosta? Kirjakin on jo selvää suomenkieltä, mutta livenä nähtyä opetusta seuranneena ei voi muuta todeta kuin että miten asiat voivatkin olla niin yksinkertaisia. Kun on kerran mahdollista harrastaa niin että ’harrastusväline’ kärsii mahdollisimman vähän, miksi ei koittaisi edes pyrkiä siihen?
    Voihan sitä vaikka pomona työpaikalla paskoin keinoin saada alaisensa töihin tai tulosta näkymään, mutta minkäslainen työyhteisö se on? Hevonen ei voi edes vaihtaa työpaikkaa.

  2. Jenny

    Sanooko nimi Tobbe Larsson mitään? Kannattaa tutustua. Oikeasti.

  3. teija

    Itse noudatan pienintä mahdollista painetta johon hevonen reagoi, sitten paine poistuu.

    Minusta on ehdottomasti pienempi paha todellakin napautta (ei lyödä, hakata ym) raipalla, ennemmin kuin paukuttaa kivikylkistä pollea jota evvk. Napautuksen jälkeen heppa yleensä toteaa, et okei se oli tosissaan, ja toimii hellemmillä pohjeavuilla. Kenen mielestä se hikipäässä kylkien potkiminen on kivempaa? Ei se ole hevosellekkaan parempi vaihtoehto.

    Ensin täytyy tietty aloittaa minkä tahansa eläimen kanssa pienesti. Jos katse ei toimi, heilautan kädellä, huidon kädellä, äännähdä, kosken, huudahdan, tönäisen jne jos mikään ei toimi ja varsinkin jos tilanne on vaarallinen hevoselle/ihmiselle täytyy se saada ratkaistua, vaikka sillä raipalla. Herkkä heppa voi toimia ihan ajatuksen voimalla, hyvä niin.

    Kaikki ei vaan ole mustavalkoista. Hevosta ei yleensä tarvitse ”rangaista”, huomautus väärästä toimintatavasta riittää tavalla tai toisella. Kannukset ja raippa voivat olla pienin elein toimivia merkinantovälineitä. Niitäkin voidaan käyttää huonosti ihan niinkuin mitä tahansa muutakin, se ei tee välineestä itsessään kammottavaa kidutusvempelettä.

  4. Kavioliiton vuoden parhaat 2017 – Kavioliitossa 30v

    […] kuussa keskusteltiin raipankäytöstä. Taisi olla se hetki, kun maajoukkuereeneissä syntyi jupakka raipan käytöstä. Pohdin sitä […]

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *