Ravia tai laukkaa, mutta EI RAMPATA!

Kuva: Karo Pihlström

Fakiirinne täällä taas kirjoittelee, heippa! Lisänimen sain, kun neiti Nuorikko otti taas tunnilla parit vapaavalintaiset askelkuviot kohti ilmaa, enkä pudonnut. Siitä olenkin iloinen! Tuppaan nykyään ihan kuulkaa kommentoimaan moisen session jälkeen: ”En pudonnut!” Ihan kuin lapsi, jota ei porattu lainkaan. Tai joka osaa ajaa pyörällä ilman käsiä. Varmasti olenkin ihan yhtä iloinen!

Tällä viikolla Hilppa on viettänyt urheilijan arkea. Heinän ahtamista on pyritty rajoittamaan ja liikettä on pistetty kinttuihin. Tiistaina oltiin aikuisten tunnilla, keskiviikkona oli vapaata, torstaina harjoiteltiin maneesissa ihan perusjuttuja, mutta elävöitettiin reeniä hyppimällä muutama kavaletti ympyrällä. Toiseen suuntaan se sujuikin hienosti! Vasen kierros on edelleen meille hieman haastava laukassa. Ehkä siksi, että itse olen vinossa oikealle.

Niin, eilen oltiin luonnossa ihan vain kävelyllä. Koira oli mukana, ja elämä oli ihanaa. Kaikki sujui. Takaisin kävellessä Hilppa yhtäkkiä pysähtyi ja lakkasi hengittämästä. Sitten se ampui matkaan pylly matalana, ihan kuin olisi joku perässä. Minun silmääni ei kyllä osunut mitään, joten yritin siinä sitten vain tyynnytellä ratsuani. Myöskään koira ei reagoinut mihinkään, joten karhu ei varmaankaan ollut vielä IHAN persuuksissa kiinni. Hilpalla nyt vaan oli sellainen fiilis. Sanoin sille, että eiköhän toi meidän peto hoida vartiointihommat, ei siihen saaliseläimen osallistumista kaivata.

Huh, onneks loppu jo se ramppaaminen!

Tänään oli Rikkosen Tiinan koulupuolituntinen. Se oli taas kerran antoisa. Hilppa suoritti ihan saakelin hyvin, vaikka sillä meinasikin mennä jossain vaiheessa kuppi nurin, kun mentiin sen makuun liian paljon siirtymisiä. Käynti, ravi – ravi, laukka, ja näitä koko puoli tuntia. Jossain vaiheessa se vaan hyppi ja oli ihan kypsä. Tiina komensi, että asiat pitää hoitaa loppuun, ja niin me sitten tehtiinkin. Hilppa sai kiitoksia siitä, että se ahersi, vaikka vitutti. On se vaan kerta kaikkiaan kamalan kiva hevonen. Ymmärtäähän sen jokainen, että kun yhtenään vaihdetaan mielipidettä (ravi, eiku laukkaa, eiku käynti), niin meneehän siinä fiilis. Estetunnilla on selkeämpää: joko mennään tai ei mennä. Onneksi ensi keskiviikkona päästään taas hypeksimään ja toteuttamaan luontaisia etenemismuotoja.

Huomenna Hilppa saa taas vapaapäivän ja saa miettiä asioita, kunnes maanantai koittaa ja me mennään jälleen aikuisten koulutunnille. Moiccu!

Oon vapailla, jos joku kysyy. t. Hilppa
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.