Siunaa ja varjele, mikä sieltä tulee

”Ei meitä täältä erota, eihän?”

Se on semmosta ja tää on tämmöstä, eikö ne niin sano?

Tämä kävi mielessä, kun taas puntaroin näitä hevosasioitani. Numero yksi: Pullukka on taas vastuualueellani, kuin myös kääpiönsä. Yhtenään on siis rampattava katsomassa miten herrasväki voi. Tänäänkin, hammaslääkärin jälkeen, lähdettiin vielä yön selkään Lapsen kanssa katsomaan pienperhettä. Siellä ne könysivät, laumassa. Kaikki muut lauman jäsenet ovat ruskeita, paitsi minun hevoseni. Pullukka ei siitä hätääntynyt, vaan hieroi vartaloonsa hetimiten asianmukaisen sävyn, ettei erotu joukosta. Homma klaar.

Otettiin pienperhe hetkeksi pois laumasta ja hiveltiin hoitavaa voidetta puremiin. Ihan kuin ne olisi vähän paremmat jo? Mene ja tiedä. Onneksi nyt sataa. Järkevä ihminen olisi a) laittanut kumisaappaat jalkaan ja b) jättänyt menemättä, koska huomenna aamulla on kuitenkin ultra. Noo, on tätä bensaa niin paljon, että kai se on ajettava.

Jos huomenna on kiima, arvaan, että siemennys on perjantaina. Tsiisas. Soitin tänään isä-Gigolon asiainhoitajalle ja kerroin missä mennään. Siellä hyväksyttiin tilanne ja oltiin odottavalla kannalla.

Tänä aamuna olin Hilbergerin kanssa aamujumpalla. Hypättiin mietoa rataa, jossa tällä kertaa mausteena myös OKSERI. Jumaleissön mun pieni hevoseni lensi! Aivan ihanaa! Se meni niin hienosti ja viisaasti, että nyt on alettava panostaa omaan ulkoasuun. Olin aivan pyörryksissä. Kuvia saatte vasta kisoista sitten.

Erityisesti ilahdutti kuitenkin se, kun Ope sanoi, että ”muistatko, kun tuskailit Hilpan kanssa keväällä?” Muistanhan minä. Ajattelin, että en vaan ole tarpeeksi hyvä. Ja nyt kun katson pientä hevostani, tajuan, että olen ihan tarpeeksi hyvä Hilpalle. En luule erityisesti olevani oikeassa, mutta uskallan jo olla jämpti. Olen panostanut omaan osaamiseni ihan tosissani, ja se on kyllä auttanut. Fiilis on aivan verraton. Eikä tätä tunnetta ole ollenkaan liian usein!

Pari viikkoa ehdin nyt seikkailla taas pienen hevosen kanssa kunnes hän palaa pissisjengiin laitumelle. Silloin meikäläinen lähtee Keiteleelle KAVIOLIITTOLEIRILLE! Wo-hoo! (täynnä!)

”Ihan muina ruunikkoina tässä kyselen, että miten menee?”
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.