Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Sopiiko huumori ratsastukseen

Ei mitään kikattelua nyt, täällä suoritetaan.
Ei mitään kikattelua nyt, täällä suoritetaan.

Monesti kuulee puhuttavan, että sillä ja sillä koiralla/hevosella on hyvä huumorintaju. Pitääköhän se paikkansa? Kenties joku asia, mitä koira/hevonen tekee, on sen mielestä ihan järkevää tai nokkelaa, mutta me kuollaan nauruun. Laskettakoon se huumoriksi. (Ei nyt lähdetä sille linjalle, että ”hevonen kärsii, siksi se pakenee karsinasta.”) Omasta mielestäni tallilla on hauskempaa, jos katselen elukoita huumoririllien läpi. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki käytös sallitaan tai hevosilla pelleillään. Se ei myöskään tarkoita, että inhimillistän hevosia. SE VAAN ON HAUSKEMPAA, KUN MIETTII, ETTÄ HEVOSET AJATTELISIVAT KUIN ME.

Näin youtubessa ihan sairaan hauskan videon, tekin olette varmaan nähneet sen. Kyseessä on Tristan Tuckerin alter ego Brett Kidding, joka sipaisee läpi korkean koulun ohjelman niin mehukkaasti, että espoolainen perheenäiti meinaa tukehtua pannukakkuunsa, jonka päällä on hieman jäätelöä ja mustikoita. Tämä kyseinen video on saanut minut tajuamaan miten urpoja me ollaan kaikki kiristelyidemme kanssa. Mitä ihmettä me oikein väännetään? Senhän pitää olla HAUSKAA! Ja suuttuuko hevonen, jos me nauretaan?

Olen miettinyt pitkään erilaisia show-elementtejä, joilla tekisi vitsikkäitä ratsastusesityksiä. Vitsailisi sille, kuinka me niin yritetään osata, eikä osata. Tai kuinka me niin luullaan olevamme niin tavattoman hyviä, mutta ehkei sittenkään lla. Eräs tuttuni ilmaisi huolen, että kouluratsastajat suuttuvat, koska se on vakavaa hommaa. Onko? En siis missään nimessä kiellä lajin urheilullista puolta, mutta eikö siinä kaikessa ole kuitenkin koominenkin puolensa? Kaikki höyrypäinen kiillottelu, helmikorvikset ja mitä vielä. Eikö se ole vähän hassua?

Entäs estefriikit. Voitteko väittää, ettei pikkuisen naurata ne kaikki maailman merkkituotteet ja idioottimaiset, uudet kypärämallit? Tai suitset, jossa on sadat ohjat, viidet kuolaimet jne. Tai se hevosen nenäkarvojen leikkely ja karvan neuroottinen klippailu, ”ettei tule hiki.” Ihan kun itse kulkisi koko ajan tekninen paita päällä siltä varalta, että tulee hiki.

TAAS HALUAN PAINOTTAA, että itse urheilu on sinänsä hienoa ja kunnioitettavaa, mutta se kaikki oheissekoilu on aivan hupaisaa. On se kyllä golfissakin: ei saa kiroilla, ei saa olla sortseja ja teis mitä komentoja. Yhtä suurta huumoria!

Mitä mieltä jengi? Saako nauraa? Tuutteko katsomaan jos teen stand uppia hevosen kanssa?

Onko tämä porukka mielestäsi vakavalla asialla?
Onko tämä porukka mielestäsi vakavalla asialla?

Kommentit (7)

  1. Mervi Kantokorpi

    Alisan kouluratatreenivideo ja etenkin isäukon pätevä selostus on aivan ihana!
    Ja kyllä: hauskaa saa olla, ratsastus ei tosiaankaan ole tämän maailman vakavin asia.

  2. Minna

    Hauskaa saa ja pitää olla! Koko harrastuksesta menee maku, jos ei joskus voi nauraa edes itselleen. Teinivuosina tyttären ratsastus meni joskus niin totiseksi hommaksi, ettei hauskaa ollut kellään, onneksi oli iskä joka ”asiantuntevana” antoi kommentteja kylkimyyrystä ja jolkutuksesta ym. ja piti meidät naiset tukevasti maanpinnalla, naurua unohtamatta.
    Ja kyllä, tulen katsomaan 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *