Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Tallikoiran elämä on taivas ja helvetti

Täällähän on vaikka mitä aarteita.
Täällähän on vaikka mitä aarteita.

No nyt se sitten tapahtui mistä aina piipitetään. Koirani otti osumaa hevosen kaviosta. Kyseessä oli kaiketi eläimiin tottumaton ratsu, joka rohkeasti hääti tunkeilijan kintereiltään. Olin juuri viemässä koiraa pois kentältä (jossa se oli auttamassa radan rakentamisessa), kun hepat ehtivät sisään. Ystävällinen lemmikkini tervehti vieraalla kielellä hevosta, ja hevonen latasi. Tähän asti ollaan pärjätty pelkällä säikähdyksellä. Toinen koira ei mene lähellekään muita hevosia kuin omaamme, tämä toinen taas tervehtii kaikkia norsusta sylivauvaan. Ja kops!

Tapahtumat etenivät seuraavasti: en saanut selvää mihin osui. Verta oli tassussa ja poskessa, koira ei suostunut liikkumaan. Kannoin sen sisään, jossa tutkin tilanteen. Kävi ilmi, että sokki oli laukaissut epilepsiakohtauksen (koira on epilepsialääkityksellä jo), joten odotin kun se on ohi. Sen jälkeen paikansin reiän huuleen. Tassussa oleva veri oli peräisin huulesta. Koira käveli ja juoksi ihan normaalisti, mutta oli melko kujalla. Menimme kotiin ja annoin hälle kunnon kipulääkkeet. Neito nukkui ruususen unta ja seuraavana päivänä oli jo aivan okei. Periaatteessa siis säikähdyksellä päästiin tästäkin.

Mitä tästä opimme? Aivan, älä koskaan päästä koiraa hevosen jalkoihin. No minä satun olemaan niitä ihmisiä, joiden lapset saavat syödä hiekkaa ja koirat liikkua melko vapaasti. Jos ne häiritsevät jotain, korjaan ne talteen, mutta muuten uskon sulaan sopuun. Kaikki hevoseni ovat tottuneet koiriin melko pienellä vaivalla ja näin olen onnistunut saavuttamaan kaikkien hevosihmisten suuren unelman: mennä koiran ja hevosen kanssa yhdessä maastoon. Tähän muistaakseni joku sanoi, että koiraa ei saa pitää vapaana metsässä. Ei niin, mutta maksan iloiten sakot. On se sen verran hienoa. Kaikille kolmelle (neljälle). Hevonen ei pelkää, koska koirat vahtivat, ja koirat kokevat olonsa tärkeäski, koska seuraavat laumaansa.

Kun vanhat ystäväni Oku ja Esko ensimmäisen kerran tulivat tallillemme, he törmäsivät heti koiriini. ”Onko nämä molemmat sun”, kuului kysymys. Juu, minunhan ne. Ne kirmailivat ympäri pihoja omissa asioissaan, välillä leikkien, välillä kakkaa syöden. ”Kun mä kuolen, mä haluan syntyä uudestaan tallikoirana”, sanoi Oku. Ymmärrän oikein hyvin miksi. Jos tallikoira jää henkiin, sen elämä on yhtä ulkoilmaa ja uusia juttuja. Koko ajan tapahtuu jotain. Kakansyönti kruunaa päivän. Tai kavionsyönti. Sitä on sitten kiva oksennella kotosalla.

Saattapi olla, että moni kavioliittolainen on eri mieltä kanssani, ja se on ihan okei. Minun näkemykseni hyvästä koiran elämästä on se, että se saa riittävästi ulkoilmaa, aktiviteettia, hellyyttä ja ruokaa. Onnellinen koira rojahtaa kotiin tullessaan matolle makaamaan ja jää siihen.

Ja terveisä raisa reikänaamalta! Hyvin pyyhkii, menneet on unohdettu!

Raisa Reikänaama.
Raisa Reikänaama.

Kommentit (30)

  1. Saarakka

    Kiinnipitoaikana metsässä irrallaan kirmaava koira on yhtä kuin metsästysrikos. Söpöt kotikoiratkin syö linnunpoikasia. Lintujen pesimärauhan häirintä on rikos sekin.

    Kyllä minunkin koirat on irti metsissä, iliman maanomistajan lupaa. Silloin kyttään niitä tarkasti, etteivät lähde huitelemaan. Pesimäaikaan eivät ole koskaan irti. Omallatunnollani on yksi tuhottu lehtokurppapoikue.

    Minun hevonen oli ok koirien kanssa, mutta naapuri holtittomana hortoilevan rotikan se potkaisi hengiltä.Ei ollut kiva juttu se, mutta koira oli yleisellä tiellä irti josta minä tieliikennelakia noudattaen ratsastin ja se hyökkäsi hevoseni kintereisiin kiinni ja heppa lotaisi. Omin jaloin koira meni kotiinsa, oli kuollut iltaan mennessä. Ikävä tapaus.

  2. HM

    Harrastan ratsastamisen lisäksi juoksemista, ja ulkoilun iloa vähentää jalkoihin hyökkivät irtokoirat (ja koiranpaska). Pidemmällä juoksulenkillä koiria voi tulla vastaan 30 kipaletta, niin en voi (enkä edes halua) muistaa mikä koira on asiallisesti koulutettu. Että taajamassa koirat kiinni (flexit lyhyellä) ja paskat pussiin & roskiin.

    Tallilla kissoista on aidosti hyötyä, koirista ei.

    • katjastahl

      Melkein samaa mieltä, mutta en ihan. Meillä koirat ovat auttaneet hevosta rauhtoittumaan ihan pelkällä läsnäolollaan. Kissat eivät sitä tee. Että voi niistä olla hyötyäkin.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *