Tänään on hyvä päivä

Tänään oli kylläkin kauniimpi päivä ku tuossa.

Kun on kahden hevosen loukussa, verottaja muistuttelee jatkuvasti ja taloudessa on kaksi myöhäisteiniä, pitää iloita pienistä asioista. Tänään iloitsin siitä, että oli perhanan hieno keli! Ja siitä, että oli vapaapäivä. Molemmat riemut ovat ilmaisia. Voisihan tässä intoutua iloitsemaan siitäkin, että on syntynyt Suomeen, mutta en nyt jaksa, kun en ole siitä aina ihan varmakaan.

Lähes rajaton riemu valtasi mieleni, kun menin tallille KESKELLÄ PÄIVÄÄ, KUN AURINKO PAISTOI. Ei juma! Sitten hevonen sisään, ämpärillinen maltillisesti suolalla maustettua vettä, ja kamat päälle. Hilppa oli kaunis ja hyvällä tuulella, tosin se on aina.  Toivottavasti maailma ei turmele sen hyvää tuulta.

Ei kun selkään ja kohti maalaismaisemaa. Pienet lähdöt otettiin toki jo kotipihassa, kun nurkan takaa tuli SININEN PIKKUAUTO. Jotain rajaa! Että oikein sininen! En jaksanut ottaa hirveän vakavasti. Tässäkin kohtaa saa olla onnellinen liimaperseestään.

Kuva: Nea Levonius

Oltiin taivallettu siinä puolisen kilometriä, kun ohitsemme pyyhälsi iso traktori perässään lava. Ohitus sujui oppikirjamaisen hienosti. Seuraavaksi kohtasimme saman setin, mutta niin, että traktori nosteli isoja valkoisia paaleja kyytiin. Kun Hilppa katseli vähän liian kiinnostuneesti, otinkin käyttöön kikan, jonka luin joskus Horse&Rider-lehdestä: nuoren hevosen kanssa on toisinaan sopivaa pitää ohjastuntumaa vähän alempana, jotta hevonen ottaa tuntuman itse hieman maltillisemmasta suunnasta -> alhaalta. Näin toimin, ja kas, sain hevosen huomion! Yks kaks yhdistelmäajoneuvon ohittamisessa ei ollutkaan mitään kyseltävää. Nerokasta! Näin myös varjosta koko ajan oman istuntani, joten kiinnitin huomiota siihen, etten kenota häiritsevästi (kontrollifriikki?). Oli miten oli, tämä konsti nosti molempien maastokokemuksen nextille levelille.

Eihän siinä sitten arvannut kuin iloita! On NIIN kivaa laukata oman pienen hepan kanssa kovaa, kun tietää, että se ei häivy mihinkään. On se kyllä hieno. Varjostakin kattelin, että onpa se kaunis.

Pahkurat, pihkura soikoon.

Mutta edelleen pikkuneidissä on niitä ihmeellisiä pahkuroita. Ei se kutise, joten en ole sen hysteerisemmäksi ruvennut. Histeciä olen kokeillut. Ei auta. Siirryn kohti seuraavia ideoita, joita otan ilolla vastaan. Seuraavat konstit löytynetvät Chia de Gracialta!

Jottei totuus unohtuisi, tässä teksti, jolloin ei mennyt niin hyvin. Ihan syystä iloitsen pienistä asioista!

Kommentit (1)
  1. Miten kaunis toi Nean ottama kuva! Harmoniaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.