Täteily ei ole yksiselitteistä

Kääk, voi olla, että minusta tulee tätikuljetin. - Hilppa, 6kk
Kääk, voi olla, että minusta tulee tätikuljetin. – Hilppa, 6kk

Aikamme ärsyttävimmät sanat ovat tätiratsastaja ja kukkahattutäti. Kilparatsastaja, juniori, poniratsastaja tai jopa seniori eivät mikään ole niin ärsyttäviä nimikkeitä. Ärsyttäviin määritteisiin kuuluvat myös narunpyörittäjät, mutta tällä kertaa keskitymme täteilyyn, koska minä edustan sitä.

Oletko täti? Se selviää vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

1. Onko ikäsi yli 30?

2. Kilpailetko joko a) et yhtään tai b) harvoin?

3. Viihdytkö maastossa?

Jos vastaat näihin kaikkiin myönteisesti, olet selvä tätiratsastaja. Poikkeuksena on kuulemma tätejä, jotka eivät peloltaan uskalla mennä maastoon.

Tädin osa ei ole helppo. Täti on oppinut horsemanshippinsä 70-80 -luvuilla, jolloin ei oltu ihan yhtä kärryillä kuin nykyään. Silloin opittiin pitämään naruista kiinni, eikä missään nimessä päästämään irti. Sitten opittiin, että käsi on hiljaa ja kantapäät alhaalla. Harrastusta jatkettiin silti, mutta siitä ei tullut ammattia.

Tänä päivänä monen opettajan asenne tätejä kohtaan on valitettavasti se, että ei toi mitään opi kuitenkaan, tommonen väsynyt plösö. Tädille huudellaan ylimalkaisia neuvoja, koska siellä ne kuitenkin hoippuu ihan miten sattuu. Sehän voi olla myös totuus, mutta asianhan voi tarkistaa kysymällä: haluatko kehittyä ratsastajana, vai raahaudutko vain perässä vanhasta muistista? Mikäli vastaus on myönteinen, on lupa odottaa myös tuloksia. Samalla opettajalle muodostuu myös velvollisuus ilmaista itseään niin, että oppilas tajuaa. Oppilaan kysyessä mitä tarkoitat, on myös velvollisuus vastata, koska kyseessä on oppimiskokemus. Näin ei aina ole. Jos ratsukko ei toimi, opettajan kuuluu pohtia miksi ei, jos ratsastaja ei sitä tajua. Siksi siellä tunneilla käydään. Mikäli ihminen ilmoittaa vain fiilistelevänsä, on huolehdittava, että hän ei ole kenenkään tiellä, vaan saa fiilistellä sydämensä kyllyydestä turvallisesti.

Tädeillä pitäisi olla myös velvollisuus päivittää tietojaan 70-luvulta. Moni asia on nykyään toisin ja se johtuu siitä, että nykyään tiedetään enemmän kuin ennen. Tieto lisää tietoa.

On myös tätejä, jotka haluavat suorittaa hevosensa kanssa omassa kotonaan niin hyvin kuin se on mahdollista, vailla minkäänlaista tarvetta vertailla itseään muihin. Sellaisiakin on, jotka juttelevat hevosilleen, eivätkä ole silti hulluja ja lelli eläimiään sekopäiksi. Hevosen näkyvä rakastaminen tuntuu olevan ongelma monelle.

Urheilupsykologi ja valmentaja Anna Andersen sanoi, että jos haluat onnistua hevosesi kanssa, rakasta sitä. Repikää siitä, kyynikot!

Eniten korpeaa kuitenkin eläinten hyvinvointiin liitetty kukkahattuilu. Jos tykkäät, että eläimesi on tarhassa koko päivän, olet vähän kukkis. Jos haluat, että sillä on tarhassa kaveri, olet kukkis. Jos kehität tarhaan jotain aktivointipalloja, olet kukkis. Jos kävelytät hevostasi tosi paljon, olet kukkis. Jos et tykkää siitä, että hevosella mennään aina kanget/gramaani päällä, olet kukkis. Jos laitat aina kypärän päähän, olet kukkis. Jos et vedä hevosta turpaan, olet kukkis. (Koulutuomari ja -valmentaja Mascha Colliander sanoi, että kävely on hevoselle ilmaista fysioterapiaa.)

Nyt loppu, kerta kaikkiaan! Minulla on HIM, Slayer ja Pantera -pipot päässä ja silti ajattelen, että hevoselle kuuluu hevosen elämä, mutta ei minun silti tarvitse jäädä sen alle. Minulla on oikeus hypätä hevosellani esteitä ja olla ylpeä hyvistä suorituksista. Minulla on myös oikeus teettää tammalleni varsa, vaikka en ole itse syntynyt hevossiittolaan seitsemännessä polvessa. Minulla on myös oikeus pitää se varsa, vaikka/jos siitä ei tulekaan GP-hyppääjää. Minulla on oikeus käyttää omaa järkeä, sillä olen pyörinyt hevosten seassa yli 30 vuotta. Kiitos ja kuulemiin.

t. Tä(h)ti -68

Kommentit (10)
  1. Osui ja upposi!! Mahtava teksti, kiitos tästä 🙂 terveisin ikinuori kukkis monessakin mielessä tai ainakin monen mielestä!

  2. Hyvä kirjoitus , allekirjoittanut on molempia ja omistaa kuitenkin jo toisessa polvessa kasvattamansa FWB oriin , joka tulee kilpailemaan HIHS GP luokkiin. Itse otan tädittelyn positiivisena ja huumorilla , oma ratsastusura on ollut jäähyllä jo aika päivä sitten ja omilla hevosillani ratsastan vain joskus ja sunnuntaina . Ja jos nyt joskus joku erehtyisi aliarvioimaan minua , niin siihen voi todeta vaan että tee perässä se minkä itse olen tehnyt . Olen tässä vuosien saatossa joutunut hyväksymään että oriini eivät pääse elämään aina treenissä ollessaan sellaista hevosenelämää kuin niiden pitäisi saada elää , mutta kerran vuodessa Vöyrillä on sitä päästy sitten elämään koko rahan edestä ja varsinkin kilpahevosen psyykkeelle levon ja treenin vaihtelu on tärkeä asia .

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.