Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Totuus Apassionatasta

Täällä Apassionatan backstagella on hirveää.
Täällä Apassionatan backstagella on hirveää.

Terveiset maineikkaan Apassionatan backstagelta!

Treffit Hartwall Areenalla olivat lauantaiaamuna klo 10.30. Live Nationin Krista Ruusunen oli meitä (muutama heppatoimittaja/bloggaaja) vastassa ja kärräsi meidät tallialueelle. Huomio 1: Tallialue oli noin sata kertaa kivempi/kivemmässä paikassa kuin HIHS:n aikaan. (Silloinhan talli on rakennettu parkkihalliin, koska niitä kopukoita on kai silloin niin pirullinen määrä. Ja ihmisiä myös.) Oli valoisaa ja käytävät olivat leveät. Hepoilla isot karsinat, jossa kuivikkeena purua. Useimmat hevoset ottivat zetaa (nukkuivat), mutta jokunen äityi seurustelemaan. Poikkeuksetta kaikki hevoset olivat tavattoman kilttejä ja ihmisrakkaita. Itse pussailin enimmäkseen shettiksien kanssa. Kaikki shettismiehet HALUSIVAT pussailla kanssani. Olen siis niissä porukoissa melko kuumaa kamaa. Paitsi permanentti-aasi, joka ei ollut kiinnostunut asioistani. Ei edes kahvista, mitä tarjosin. Ihme aasi.

Mun poikaystävät töissä.
Mun poikaystävät töissä.

Oppaanamme toimivat Anne-Rose ja Birgitte, jotka ovat saksalaisia naisihmisiä. Niissä emännissä ei ollut pätkääkään hienohelmaa. Anne-Rose on ollut Apassionata-kuviossa 11 vuotta, Birgitte 8. On siis oltu ns. ennenkin menossa mukana.

Birgitte kertoi hevosista. Mukana on 8 tiimiä, useimmat eri maista. On Portugalia, Itävaltaa, Saksaa ja ties mitä. Mukana ei ole yhtään suomalaista. Porukka on kiertueella aina 8kk, välissä on toki parin viikon lomia ja lyhyempiä breikkejä myös. Jos joku hevosista sairastuu, ohjelmaa muutetaan. Yksi hevonen osaa levaden, capriolen, joten jokaisella on oma tehtävänsä. Työ on siis melko simppeliä. Olosuhteet saattavat vaihdella paljonkin, Suomessa on kuulemma sikahyvät järjestelyt ja fantastinen catering. Jossain päin Saksaa on kuulemma ollut myös ihan hirveitä paikkoja. Hirveä tarkoittaa heidän silmissään lähinnä ahdasta. Eläköön siis Suomi!

Jokaisen hevosen hoitaa oma ratsastaja. Huomio 2, arvatkaa mitä: KAIKKI HEVOSET OVAT OREJA PAITSI YKSI TAMMA JA YKSI RUUNA. Repikää siitä, hysteerikot. Hevoset kulkevat kiltisti possujunassa, eikä mitään järjestyshäiriöitä ilmene.

Apassionatan ihmiset näyttävät viihtyvän keskenään. Hevosten kanssa ei olla vauhkoja, vaan asiat hoidetaan järkevästi. Kukaan ei huutele, että VAROS NYT, TÄÄLTÄ TULLAAN, MULLA ON ORI. Jokainen tietää paikkansa.

Olen nähnyt paljon hevosia ja kireäpipoisimmat niistä ratsastuskouluissa tai yksärinä, en Apassionatassa tai kilpaurheilun parissa. Laadukkaan ja hyvin käyttäytyvän hevosen takaa löytyy monesti taitava ihminen.

Kiinnostavaa oli myös kuulla se, että onnettomuuksia sattuu hyvin harvoin ja hevoset ovat kokonaisuudessaan hyvinkin ehjiä. Kai se jotain kertoo. Tällä hetkellä kusisin paikka oli tallialueen yksi kulma, jossa oli joku lämminilmapuhallin, joka kuivatti kaikkien silmät. Toisaalta siinä yksi ratsastajista kuivatti kenkiään. Että yhden hyvä on toisen paha. Suomeen porukka saapui kaksi päivää ennen showta. Sen ajan hepat saivat kävellä ja lepäillä. Ihmiset eivät.

Joku ylipääjehu kertoi, että Apassionatalle suunnittellaan parhaillaan Apassionata-puistoa Muncheniin ja KIINAAN. Mielikuvitus lähti heti lentoon. Mitä? Istut kahvittelemassa ja ympärillä taiteilee ponilauma? Suunnitelma on kuulemma vielä kohtuullisen kesken, mutta tulossa on kuitenkin. Se pitää nähdä.

Summa summarum: tallialueella ei ollut yhtään paikkaa, mihin ei saanut mennä. Ainoa kysymys, johon sain välttelevän vastauksen, oli onko ihmisiä vaikeampi hallinnoida kuin hevosia. Anne-Rose sanoi siihen, että hevosihmiset kestävät karujakin tilanteita, ne on reiluja, mutta tanssijat…jos ymmärrät mitä tarkoitan. Kysyin että ai prinsessailuako? ”No ehkä vähän,” kommentoi Anne-Rose vienosti.

"Mene eukko kotiis siitä länkyttämästä, mulla on kohta keikka."
”Mene eukko kotiis siitä länkyttämästä, mulla on kohta keikka.”

Kommentit (13)

  1. Raija Viitamäki

    Kävimme lauantai-iltana hevoshullun tyttärentytären kanssa katsomassa esityksen ja sen jälkeen tallikiertueella.
    Isot ja pikkuhepat & ihana töppöjalka-aasi olivat työnsä tehneet ja rouskuttelivat myslejään peitot niskassa. Vain muutamaa kiinnosti vierailijat sen verran, että pääsimme ihan lähietäisyydelle ( = rapsuttelemaan ja nenun vaihtoon…).

  2. Helena

    Apua, kiharakarvainen aasi! Miten ihana! :D<3

  3. Kirsin-Virsu

    Ainakin Suomen Heppapiireissä tuntuu olevan sellainen ilmasto, ettei käytetä yhtään tilaisuutta käyttämättä jos on mahdollista toisia arvostella. Että kannustavuus puuttuu ja heti lytätään.

    No, show oli upea mutta kyllä siinä mietin että miten joku saa käännettyä hevosten lujahermoisuuden ja hienon toiminnan arvosteluksi. Koska epäilemättä monilla tuntuu olevan tarve sellaiseen. No joo, suurimman osan ajasta kyllä käytin upeiden esitysten ja eläinten ihailuun.

    Toivottavasti olen jatkossa yhä enenevissä määrin väärässä tuosta arvosteluasiasta. Hevoset ja useimmat hevosammattilaiset ovat niin upeita että ansaitsevat kaiken mahdollisen tsemppauksen ja myönteisen ilmapiirin vaikka erilaisia metodeja käyttäisivätkin.

    Kiitos raportista, tykkäsin ja arvostan. [pidempikin olisi jaksettu lukea 🙂 ]

  4. Hanna-mummu

    Olipa kiva lukea näin iloinen kirjoitus raflaavan otsikon takaa! Iloa ja valoa kevääseesi, ihana Katja! Olet ihanaa vaihtelua välillä kovin kireäpipoisessa hevosmaailmassa. <3

    • katjastahl

      kiitos rakas Hanna-mummu!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *