Yks klenkkaa ja toinen elpyy, kolmas vaatii rapsutuksia

Hävettää toi Katjan ylenpalttinen kaulailu. Kuva: Nea Levonius

Ei ole samanlaisia päiviä hevosen kanssa, se on fakta! Sillä aikaa, kun olin perheeni (ihmis-) kanssa viikonloppureissussa Kuopiossa, Ratsuttaja kävi Hilpan kanssa heilumassa. Hilppa oli esitellyt vasenta kinnertään, jossa oli pieni reikä, ja niin muodoin vähän epäpuhdas askel. Ratsuttaja juoksutti, ja pieni hevonen kulki. Sitten pieni hevonen ottikin ns. ritolat, ja kas, ihmeparantuminen tapahtui! Ei ollutkaan yhtään ep sen jälkeen. Kaikenlaista. Yrittääkö tuo lintsata tulevan viikonlopun koulukisoista, mene ja tiedä.

Ollaan tarkkana.

Pienperhe voi kivasti. Edelleen tutkin molempien kakkoja tiiviisti ja analysoin vointia muutenkin. On paha sanoa onko Pullukka tervehtynyt, kun ei sairaalta vaikuttanut alun perinkään. Olipahan vaan laiha. Enää ei muuten ole. Ylälinja on ihan hirveä, kun ei siellä ole kuin ripustimet, mutta väliäkö sillä. Kunhan viihtyy! Ei meidän perheessä ole ennenkään ulkonäöllä lesoiltu. (Paitsi Hilppa, joka on kaunis tyttö.)

Viikon päästä Pullermannin kohtu ultrataan taasen, ja sitten selviää onko jo sydänääniä. On tai ei, sen jälkeen herrasväki muuttaa takaisin Lappeenrantaan. Ikävä tulee, mutta on ihan kiva välillä tehdä muutakin kuin tuijottaa toipilaiden kakkoja.

Viikonloppuna piipahdettiin äkkiseltään Wanhan Koulun Tallilla ja yövyttiin siellä. Toki sen verran on aina aikaa, että Lapsi ehti läpiratsastaa ihanan Paavon. Jestas, että menivät hienosti!

Nyt lähen päivätöihin. Huomenna aamulla Hilpan kanssa estereenit! Raporttia kuuluu asap. Mo!

Just siitä!
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.