{"id":1034,"date":"2018-03-13T21:20:56","date_gmt":"2018-03-13T19:20:56","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/?p=1034"},"modified":"2018-03-14T11:19:46","modified_gmt":"2018-03-14T09:19:46","slug":"kirja-arvio-hannu-makela-krimiturkkinen-karhu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/kirja-arvio-hannu-makela-krimiturkkinen-karhu\/","title":{"rendered":"Kirja-arvio: Hannu M\u00e4kel\u00e4 – Krimiturkkinen karhu"},"content":{"rendered":"

Novellikokoelman Krimiturkkinen karhu (Kirjapaja 2018) ottaa mielell\u00e4\u00e4n luettavaksi. Ven\u00e4j\u00e4-kirjassaan akateemikko Hannu M\u00e4kel\u00e4 tavoittelee jotain t\u0161ehovmaisuutta. Kieli on napakkaa, tiivist\u00e4 kuvailua arjen asioista. Tuttua ven\u00e4l\u00e4isten kanssa tekemisiss\u00e4 olleille, uutta ja j\u00e4nn\u00e4\u00e4 naapuriin tottumattomalle.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

On helppoa yhty\u00e4 M\u00e4kel\u00e4n n\u00e4kemykseen siit\u00e4, ett\u00e4 monet katsovat Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 ulkoap\u00e4in ja kauhistellen. \u201dMe saatamme kyll\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 totuuden, mutta voimme katsoa vain yhteen suuntaan kerrallaan. Voisiko asiaa joskus katsoa my\u00f6s toisesta ilmansuunnasta?<\/i>\u201d<\/p>\n

Lueskelin M\u00e4kel\u00e4n uusinta kirjaa Pietarissa Liteinin valtakadun kahviloissa. Kaupungin keskusta on aivan toinen kuin 1990-luvun alussa, jolloin asuin muutaman korttelin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Nevskill\u00e4. Tunnen tietenkin aina itseni ulkopuoliseksi, mutta ymm\u00e4rr\u00e4n sen, ett\u00e4 Pietarissa k\u00e4vij\u00e4n on otettava kaupunki haltuun niin kuin mik\u00e4 tahansa toinen suurkaupunki: mahdollisuuksia on valtavasti.<\/p>\n

Vanha keskusta houkuttelee kulttuurin pariin \u2013 uusissa l\u00e4hi\u00f6iss\u00e4 on jo toinen Ven\u00e4j\u00e4. Yhdess\u00e4 talossa kun voi olla 16 kerrosta ja rappuja saman verran.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Maaliskuun alussa Pietarin kadut ovat juuri sellaisia kuin M\u00e4kel\u00e4 kuvaa. Tuuli saa niist\u00e4 vain lis\u00e4\u00e4 voimaa: kylm\u00e4 puhaltaa j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4sti juuri silt\u00e4 suunnalta mist\u00e4 ei odota.<\/p>\n

\u201dArjen tylyyden rinnalla n\u00e4kee samoissa satoja vuosiakin vanhoissa lavasteissa my\u00f6s toisenlaista el\u00e4m\u00e4\u00e4. En puhu rikkaista, jotka roiskuttavat rapaa lexuksillaan ja yritt\u00e4v\u00e4t sy\u00f6ksy\u00e4 suojatiet\u00e4 ylitt\u00e4vien kimppuun. Puhun taiteesta, jota t\u00e4\u00e4ll\u00e4 edustavat aikakausia ja niiden murheita kokeneet rakennukset ja palatsit tai sitten museot maalauksineen. Puhun musiikista, jonka kuuntelu on minulle aivan yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Pietari on klassisen musiikin mekka, mokka ja medina. Sielt\u00e4 l\u00f6ytyy kaksi vanhaa konserttisalia, joita rakastan: Kapella ja Filharmonia.<\/i>\u201d<\/p>\n

Kirjan alaotsikko on Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 kotik\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja t\u00e4llaisena teos on otettava.<\/p>\n

Se on kertomuksia perheest\u00e4 ja oivia kuvauksia ven\u00e4l\u00e4isest\u00e4 el\u00e4m\u00e4nmenosta sek\u00e4 vinkkej\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4\u00e4 varten. Teksteiss\u00e4 liikutaan etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 kaukana politiikasta, tai kuten ven\u00e4l\u00e4iset itse sanovat, suuresta politiikasta, kun tarkoitetaan puhetta vaikkapa presidentti Vladimir Putinista.<\/p>\n

Putinin aikana on ollut totuttava siihen, ett\u00e4 valheet paljastuvat melko nopeasti, mutta ovat silti Ven\u00e4j\u00e4n yhten\u00e4isyyden liimaa.<\/p>\n

\"\"
Ven\u00e4j\u00e4n presidentti Vladimir Putinista kertovat “mukadokumentit” silottavat kuvaa maata 18 vuotta johtaneesta miehest\u00e4. (kuva: YouTube Maailmanj\u00e4rjestys 2018; \u041c\u0438\u0440\u043e\u043f\u043e\u0440\u044f\u0434\u043e\u043a 2018)<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

M\u00e4kel\u00e4 kirjoittaa tajunnanvirtaa. Kykenen ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nen ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 koskevat kuvauksensa. Ne avautuvat hyvin, vaikka tietenkin ihmettelen sit\u00e4, voiko sotaa Ukrainassa mitenk\u00e4\u00e4n koskaan hyv\u00e4ksy\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n tarkoitusta varten kehitt\u00e4m\u00e4n tarinan kautta.<\/p>\n

Ven\u00e4j\u00e4 on yhteiskunta, jossa on v\u00e4\u00e4nnett\u00e4v\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4isen leiv\u00e4n ja arvostuksen eteen. Tarvitaan kyky\u00e4 mukautua. Ven\u00e4l\u00e4iset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t vieraalle sen, kuinka heiss\u00e4 on voimaa, ylimielisyytt\u00e4 ja ep\u00e4kohteliaisuutta yllin kyllin.<\/p>\n

Satunnainen kulkija saa huomata, ett\u00e4 ensin sinulle voidaan r\u00e4hj\u00e4t\u00e4 ja suhtautua v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti vain siksi kunnes sinut otetaan l\u00e4hemm\u00e4ksi ja kanssasi ollaan ylimpi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4. Viel\u00e4p\u00e4 vuosikausia.<\/p>\n

M\u00e4kel\u00e4 kuvaa uusperhett\u00e4\u00e4n rakkaaksi: \u201dEn ole vaimoni tytt\u00e4ren is\u00e4; h\u00e4nen syntyess\u00e4\u00e4n en tiennyt heist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Silloin en muutenkaan olisi mitenk\u00e4\u00e4n voinut k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 olisin joskus ven\u00e4l\u00e4isen naisen aviomies. Mutta sellaiseksi tulin. Kun vaimoni on nyt babushka tai sujuvammin ja hellemmin babulja, kuten h\u00e4nen oma \u00e4itins\u00e4 t\u00e4h\u00e4n saakka, minullekin annettaisiin nimi. Is\u00e4puoli oli otshim, mutta isois\u00e4n puolikkaasta saisi kaiketi my\u00f6s jonkin epiteetin. Mink\u00e4? Pian sen kuulinkin. \u201dSin\u00e4 olet djedushka\u201d, minulle sanottiin. Ei mit\u00e4\u00e4n puolikkaita vaan ukki, hellemmin djeda. Ja sellainen ja ihan kokonainen olen siit\u00e4misin ollut<\/i>.\u201d<\/p>\n

Kirjailija pohtii omassa kuvassa tietenkin rooliaan yhteiskunnassa. Tarkkailijana, jonkun toisen toden kuvaajana ja vahvan tunteen kertojana. M\u00e4kel\u00e4 muistuttaa, ett\u00e4 \u201dhyv\u00e4 kirjallisuus on peili, joka toki kuvastaa muutakin kuin vain katsojan senhetkisi\u00e4 kasvoja, mutta lukijan mielentilan t\u00e4ytyy silti jotenkin olla kosketuksissa kirjan kuvaamaan tilanteeseen \u2013 tavalla tai toisella.\u201d <\/i><\/p>\n

M\u00e4kel\u00e4\u00e4 on syyt\u00e4 siteerata my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 parhaita kirjailijoita ei koskaan ole paljon, ei ainakaan liikaa. Parhaiden teokset s\u00e4ilyv\u00e4t ja kest\u00e4v\u00e4t ajan kulutusta.<\/p>\n

<\/a>Kirjoitettua on aina kiinnostavaa vertailla siihen aikaan, jossa ty\u00f6 on tehty ja tilanteeseen, jossa kirjoittaja koki ja eli.<\/p>\n

M\u00e4kel\u00e4n arvostama Anton Tshehov ei (Huom! M\u00e4kel\u00e4 ei halua k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suomeksi hattu\u00e4ss\u00e4\u00e4- \u0161, koska muutkaan sivistyskielet eiv\u00e4t h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n n\u00e4in tee) kirjoita liikoja itsest\u00e4\u00e4n ja ajatuksistaan, siit\u00e4 millainen kirjailija h\u00e4n on ja mik\u00e4 on kirjailijan teht\u00e4v\u00e4. M\u00e4kel\u00e4n mielest\u00e4 sekin pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa lukea Tshehovin tavasta kirjoittaa, ja tulkitsee siksi asian n\u00e4in: \u201dkirjailijan teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 ei ole antaa vastauksia, vaan kuvata ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kysymyksi\u00e4. Muuta ei tarvita<\/i>.\u201d<\/p>\n

Tshehoviinsa M\u00e4kel\u00e4 sai tuntumaa jo alle kymmenvuotiaana, vaikka kunnolla ven\u00e4l\u00e4iskirjailija kolahti Kallion kasvattiin h\u00e4nen ollessaan 20-vuotias. Pikku hiljaa ote Ven\u00e4j\u00e4st\u00e4 on tiukentunut. Neuvostoaikojen matkoilta on j\u00e4\u00e4nyt paljon mieleen ja l\u00e4hihistoriastakin voi ammentaa.<\/p>\n

\"\"
Runosein\u00e4 Anna Ahmatova -museoon k\u00e4vij\u00f6ille. Museovieraat ovat kirjoittaneet sein\u00e4\u00e4n suosikkejaan tyylill\u00e4 “T\u00e4m\u00e4 on runo minusta”.<\/figcaption><\/figure>\n

M\u00e4kel\u00e4 on saanut otteen my\u00f6s kielest\u00e4. Kuvaavaa on k\u00e4\u00e4nn\u00f6s Anna Ahmatovan vuonna 1944 kirjoittamasta runosta:<\/p>\n

\u041d\u0430\u0448\u0435 \u0441\u0432\u044f\u0449\u0435\u043d\u043d\u043e\u0435 \u0440\u0435\u043c\u0435\u0441\u043b\u043e<\/p>\n

\u0421\u0443\u0449\u0435\u0441\u0442\u0432\u0443\u0435\u0442 \u0442\u044b\u0441\u044f\u0447\u0438 \u043b\u0435\u0442.<\/p>\n

\u0421 \u043d\u0438\u043c \u0438 \u0431\u0435\u0437 \u0441\u0432\u0435\u0442\u0430 \u043c\u0438\u0440\u0443 \u0441\u0432\u0435\u0442\u043b\u043e.<\/p>\n

\u041d\u043e \u0435\u0449\u0435 \u043d\u0438 \u043e\u0434\u0438\u043d \u043d\u0435 \u0441\u043a\u0430\u0437\u0430\u043b \u043f\u043e\u044d\u0442,<\/p>\n

\u0427\u0442\u043e \u043c\u0443\u0434\u0440\u043e\u0441\u0442\u0438 \u043d\u0435\u0442, \u0438 \u0441\u0442\u0430\u0440\u043e\u0441\u0442\u0438 \u043d\u0435\u0442,<\/p>\n

\u0410 \u043c\u043e\u0436\u0435\u0442, \u0438 \u0441\u043c\u0435\u0440\u0442\u0438 \u043d\u0435\u0442.<\/span><\/p>\n

S\u00e4ilynyt on yli tuhat vuotta<\/p>\n

t\u00e4m\u00e4 ammattimme pyh\u00e4.<\/p>\n

Valottakin valaisee se maailmaa.<\/p>\n

Mutta runoilijat vaikenevat siit\u00e4 yh\u00e4,<\/p>\n

ettei ole viisautta, vanhuutta<\/p>\n

eik\u00e4 ehk\u00e4 edes kuolemaa.<\/p>\n

M\u00e4kel\u00e4n kirjoituksissa huokuu arvostus erilaisia ihmisi\u00e4 ja kulttuureja kohtaan. Siksi on luontevaa, ett\u00e4 h\u00e4n arvottaa my\u00f6s omia kokemuksiaan ja toisten kirjailijoiden parissa jakamiaan hetki\u00e4 siin\u00e4 miss\u00e4 perheen kansaa vietetty\u00e4 aikaa.<\/p>\n

Vaikka kirjan alkulehdilt\u00e4 on jo selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 M\u00e4kel\u00e4 on kohdannut henkil\u00f6kohtaisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n suuren surun \u2013 h\u00e4nen vaimonsa menehtyi yll\u00e4tt\u00e4en elokuussa 2017, tapahtuneen merkitys j\u00e4\u00e4 toistaiseksi meid\u00e4n jokaisen tulkittavaksi ja koettavaksi. Kirjoittaessaan novellejaan M\u00e4kel\u00e4 ei viel\u00e4 onnekseen tiennyt tapahtuvasta.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Tied\u00e4 sitten mit\u00e4 seuraavaksi. M\u00e4kel\u00e4 on ottanut asiakseen kertoa meille sen, mit\u00e4 kokee ja mist\u00e4 aineksista monet maailmankirjallisuuden klassikot ovat kaikupohjaa ammentaneet. Kuten M\u00e4kel\u00e4 kirjoittaa:<\/p>\n

\u201dVladimir Nabokoville ven\u00e4l\u00e4isen sielun yksi avainsanoista oli \u043f\u043e\u0448\u043b\u043e\u0441\u0442\u044c \u2013 poshlost. Se ei ole yksiselitteisesti vain latteutta, vaan my\u00f6s vulgaarisuutta, banaalisuutta, joskus joutilaisuuttakin tai ainakin antaa menn\u00e4 \u2013tunnetta; mink\u00e4p\u00e4 kohtalolleen kukaan mahtaa. Mit\u00e4 enemm\u00e4n olen ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 tavannut, sen selvemmin olen t\u00e4m\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4nyt. Mutta paitsi pahaa, jotain hyv\u00e4\u00e4kin siin\u00e4 on. Jotta k\u00e4sitteen t\u00e4ysin ymm\u00e4rt\u00e4isi, pit\u00e4\u00e4 lukea paitsi Nabokovin Gogol, my\u00f6s ja varsinkin [Nikolai] Gogolin omat teokset Pietarilaiskertomuksista Kuolleisiin sieluihin<\/i>.\u201d<\/p>\n

Min\u00e4 olen tottunut siihen, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 yksi \u201dei\u201d on oikeastaan vasta kyll\u00e4. Toinen p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4iselt\u00e4kin vaikuttava \u201dei\u201d on hieman ep\u00e4varma joo, ja vasta kolmas \u201dei\u201d tarkoittaa, ettei nyt todellakaan sovi – EI.<\/p>\n

Ei ainakaan heti eik\u00e4 n\u00e4kyviss\u00e4 olevilla ehdoilla.<\/p>\n

Ven\u00e4j\u00e4 ja varsinkin Pietari ovat vuosikymmenest\u00e4 toiseen ehtym\u00e4t\u00f6n, kiinnostava innoituksen l\u00e4hde meille kaikille.<\/p>\n

Hannu M\u00e4kel\u00e4: Krimiturkkinen karhu \u2013 Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 kotik\u00e4ytt\u00f6\u00f6n<\/em><\/a><\/strong>.\u00a0 Kirjapaja 2018. 188 s.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Novellikokoelman Krimiturkkinen karhu (Kirjapaja 2018) ottaa mielell\u00e4\u00e4n luettavaksi. Ven\u00e4j\u00e4-kirjassaan akateemikko Hannu M\u00e4kel\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":71,"featured_media":1035,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8,1],"tags":[395,391,397,396,392,246,394,353,390,393,371],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/46\/2018\/03\/kriminturkkinenkarhupietari.jpg","blog_id":46},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/46\/2018\/03\/kriminturkkinenkarhupietari.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/posts\/1034"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/users\/71"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1034"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/posts\/1034\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1051,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/posts\/1034\/revisions\/1051"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/media\/1035"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1034"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1034"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1034"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}