Johannes Remy, Helsingin yliopistosta toteaa omassa Ukrainan historia \u2013kirjassaan (Gaudeamus, 2015)<\/a> ett\u00e4 tahallisuus ja etninen motiivi kiistet\u00e4\u00e4n sen vuoksi, ett\u00e4 n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4st\u00e4 k\u00e4rsittiin my\u00f6s Neuvostoliiton muilla alueilla.<\/p>\n <\/p>\n
Remyn mukaan suurin osa l\u00e4ntisist\u00e4 tutkijoista ei pid\u00e4 n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4\u00e4 sen kummemmin tahallisesti aiheutettuna kuin erityisesti ukrainalaisiin kohdistettunakaan.<\/p>\n
<\/p>\n
Suurin osa ukrainalaisista tutkijoista on kuitenkin ollut sill\u00e4 kannalla, ett\u00e4 n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4 aiheutettiin tahallisesti ja kohdistettiin erityisesti ukrainalaisiin. T\u00e4t\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 Remyn mielest\u00e4 n\u00e4hty puoltavan se, ett\u00e4 samaan aikaan n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n kanssa ukrainalaisen kulttuurinationalismin voimakkaimpia ilmentymi\u00e4 alettiin tukahduttaa ja kansallismielist\u00e4 \u00e4lymyst\u00f6\u00e4 vainota.<\/p>\n
<\/p>\n
N\u00e4l\u00e4n historia on tunnettava<\/strong>. Ukrainaa koetellut puhdistus oli saatu Applebaumin mukaan valmiiksi 1930-luvun loppuun menness\u00e4. Sodan syttyess\u00e4 vuonna 1939 Ukrainan kommunistisen puolueen johtajistossa ei istunut ket\u00e4\u00e4n, jolla olisi ollut kytk\u00f6ksi\u00e4 tai joka olisi suhtautunut my\u00f6t\u00e4mielisesti kansallisuusliikkeeseen tai edes kansalliseen kommunismiin.<\/p>\n <\/p>\n
\u201dSodan p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 vuonna 1945 natsimiehitys ja holokausti olivat entisest\u00e4\u00e4n tuhonneet tasavaltaa ja sen laitoksia. Sodanj\u00e4lkeisen\u00e4 kautena puolue jatkoi hurskastelua \u201dukrainalaisten\u201d symbolien ja jopa ukrainan kielen tiimoilta, mutta korkeammilla tasoilla se oli ylivoimaisesti ven\u00e4j\u00e4nkielinen. Ne alkuper\u00e4iset ukrainalaiset, jotka pysyiv\u00e4t puolueessa, oli useimmiten v\u00e4rv\u00e4tty n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4\u00e4n johtaneita etsint\u00f6j\u00e4 suorittaneista aktivistiryhmist\u00e4 \u2013 tai my\u00f6hempin\u00e4 vuosina n\u00e4iden lapsista ja lastenlapsista. Kukaan puolueessa ei muistanut toisenlaista Ukrainaa. Minne puolue edell\u00e4, sinne kansa per\u00e4ss\u00e4. Vuosien 1959 ja 1970 v\u00e4lill\u00e4 yli miljoona ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 muutti Ukrainaan niiden mahdollisuuksien houkuttelemana, joista sodan, n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n ja puhdistuksien heikent\u00e4m\u00e4 v\u00e4est\u00f6 joutui luopumaan elinvoimaisten uudisasukkaiden eduksi. Kun neuvostotalous teollistui, ven\u00e4j\u00e4nkielisten teollisuuspamppujen verkosto v\u00e4rv\u00e4si kollegoja pohjoisesta. Yliopistot, sairaalat ja muut laitokset seurasivat esimerkki\u00e4. Samaan aikaan l\u00e4hes kaikki muut edelleen Ukrainassa asuvat v\u00e4hemmist\u00f6t \u2013 j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neet juutalaiset, saksalaiset, valkoven\u00e4l\u00e4iset, bulgarialaiset ja kreikkalaiset \u2013 sulautuivat ven\u00e4j\u00e4nkieliseen enemmist\u00f6\u00f6n. Talonpojat, jotka siirtyiv\u00e4t tuhoutuneelta maaseudulta kaupunkeihin vaihtoivat usein ukrainan ven\u00e4j\u00e4n kieleen p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 eteenp\u00e4in<\/em>.\u201d<\/p>\n <\/p>\n
Nykyajan asennoitumista voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kun huomioi Applebaumin tavoin, ett\u00e4 ukrainasta tuli yksinkertaisesti provinssien \u201dtakapajuinen\u201d kieli. Neuvostoliitto ja sen hellim\u00e4 \u201duusi ihminen\u201d painoivat henkisesti kansalaisia niin Baltiassa kuin Ukrainassa, jossa 1970- ja 1980-luvuilla kansallisuusliike n\u00e4ivettyi. \u201d\u00c4lymyst\u00f6 vaali hentoa liekki\u00e4 muutamissa kaupungeissa\u201d, kirjoittaa Applebaum ja muistuttaa, ett\u00e4 tuolloin useimmat ven\u00e4l\u00e4iset ja monet ukrainalaiset ajattelivat j\u00e4lleen, ett\u00e4 Ukraina oli vain Ven\u00e4j\u00e4n maakunta. Ulkopuolisten enemmist\u00f6 ei osannut tehd\u00e4 eroa Ven\u00e4j\u00e4n ja Ukrainan v\u00e4lill\u00e4, jos edes muisti Ukrainan nimen.<\/p>\n
Applebaumin kirjassa selvitet\u00e4\u00e4n, kuinka monet tapahtumat olivat murtaneet ukrainalaisten kansallisen itsetunnon: voimakas ideologinen hy\u00f6kk\u00e4ys kulakkien oletetusti edustamaa \u201dj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4\u201d vastaan toimi ja kollektivisointi muutti kylien taloudellista rakennetta. Kirkon ja papiston aseman h\u00e4ivytt\u00e4minen muutti sosiaalista ja moraalista j\u00e4rjestyst\u00e4, jota kyl\u00e4kirkot, papit ja kaikenlaiset uskonnolliset symbolit kuvastivat.<\/p>\n
<\/p>\n
\u201dEi ollut sattuma, ett\u00e4 politbyroon asetus tammikuussa 1930 m\u00e4\u00e4r\u00e4si my\u00f6s kirkot suljettaviksi ja papit pid\u00e4tett\u00e4viksi, sill\u00e4 neuvostojohtajat tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 maaseudun luokka- ja taloudellisen rakenteen vallankumous vaati lis\u00e4kseen vallankumouksen tavoissa, tottumuksissa ja moraalissa. Hy\u00f6kk\u00e4ys uskontoa vastaan kuului osana kollektivisointiin alusta asti. Kautta Ukrainan samat prikaatit jotka j\u00e4rjestiv\u00e4t kollektivisointia k\u00e4skiv\u00e4t my\u00f6s talonpoikia ottamaan kirkonkellot alas ja tuhoamaan ne, sulattamaan kellot metalliksi, polttamaan kirkon omaisuuden, rikkomaan ikonit.\u201d<\/em><\/p>\n <\/p>\n
Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 uskonnon tukahduttamisen aloittivat bol\u0161evikit vuonna 1917 ja sama meno jatkui Neuvostoliitossa vuoteen 1991 asti. Ukrainassa se huipentui julmalla tavalla kollektivisoinnin aikana.<\/p>\n
<\/p>\n
Kirkon ja uskonnon merkityst\u00e4 ei voi v\u00e4h\u00e4tell\u00e4<\/strong>. Applebaum muistuttaa, ett\u00e4 ennen kaikkea kirkko oli institutionaalinen sateenvarjo, jonka alle ihmiset saattoivat ker\u00e4\u00e4nty\u00e4 harjoittamaan hyv\u00e4ntekev\u00e4isyytt\u00e4 ja yhteis\u00f6llist\u00e4 toimintaa. Ukrainalaiset papit ja kirkon laitokset olivat auttaneet j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n apua n\u00e4\u00e4ntyville.<\/p>\n <\/p>\n
\u201dValtio s\u00e4esti uskonnon aineellisten vertauskuvien h\u00e4vitt\u00e4mist\u00e4 ja pappien sortoa vihaisella uskonnonvastaisella propaganda-aallolla ja hy\u00f6kk\u00e4yksill\u00e4 uskonnollisia kuten my\u00f6s yleens\u00e4 talonpoikaisel\u00e4m\u00e4n menoja vastaan. Sek\u00e4 maaseudun ett\u00e4 kaupungin kouluissa lapsia opetettiin olemaan uskomatta Jumalaan. Valtio kielsi perinteiset pyh\u00e4t, kuten joulun, p\u00e4\u00e4si\u00e4isen ja pyh\u00e4inmiestenp\u00e4iv\u00e4n, sek\u00e4 sunnuntain jumalanpalvelukset ja korvasi ne sellaisilla bolsevikkien juhlilla kuin vappu ja vallankumouksen vuosip\u00e4iv\u00e4. Se j\u00e4rjesti my\u00f6s ateistisia luentoja ja uskonnonvastaisia kokouksia. Koko talonpoikaisel\u00e4m\u00e4n perinteinen sykli \u2013 risti\u00e4iset, h\u00e4\u00e4t, hautajaiset \u2013 s\u00e4rkyi. Viranomaiset suosittelivat avioliiton asemesta \u201dyhteen menemist\u00e4\u201d, joka sai virallisen aseman kirkon sijasta v\u00e4est\u00f6rekisterivirastossa k\u00e4ynnill\u00e4 ja ilman perinteisi\u00e4 juhlia ja karkelolta sen j\u00e4lkeen. Yhdess\u00e4 vuosikymmeness\u00e4 my\u00f6s musiikkiperinne h\u00e4visi. Nuoriso oli perinteisesti kokoontunut jonkun taloon, miss\u00e4 naimattomat neidot auttoivat kutomalla ja koruompelemalla, kun pojat lauloivat ja soittivat.\u201d <\/em><\/p>\n <\/p>\n
Ukrainassa kuten muuallakin Neuvostoliitossa rikottiin vanhat arvot rymin\u00e4ll\u00e4: lapsia k\u00e4skettiin ilmiantamaan vanhempiaan ja heit\u00e4 kuulusteltiin koulussa kotinsa tapahtumista. Kirjassa todetaan, ett\u00e4 kylien itsehallintoperinne tuli \u00e4kki\u00e4 tiens\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n
<\/p>\n
\u201dEnnen kollektivisointia paikalliset miehet valitsivat keskuudestaan johtajat; kollektivisoinnin j\u00e4lkeen j\u00e4rjestettiin viel\u00e4 farssimaisia \u201dvaaleja\u201d, joissa ehdokkaat pitiv\u00e4t puheita yllytt\u00e4en naapureitaan yhtym\u00e4\u00e4n suureen neuvostoprojektiin. Kaikki kuitenkin tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 tulos oli ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4tty ja ainaisesti l\u00e4sn\u00e4 olevan poliisin takaama. \u201d<\/em><\/p>\n <\/p>\n
Neuvostoliitossa diktaattori Stalin oli 1930-luvulla huolestunut v\u00e4est\u00f6nlaskennan paljastavan tuloksia, jotka osoittivat valitun politiikan ep\u00e4onnistuneen. Tilastoijat saivat maksaa huonoista uutisista kovan hinnan. Applebaum kuvaa, ett\u00e4 v\u00e4est\u00f6nlaskentatoimiston johtaja Ivan Kraval pid\u00e4tettiin Moskovassa ja teloitettiin kiv\u00e4\u00e4riryhm\u00e4n yhteislaukauksella. My\u00f6s h\u00e4nen l\u00e4himm\u00e4t virkatoverinsa tapettiin. T\u00e4m\u00e4 laskennan tulosten tukahduttaminen toteutettiin my\u00f6s Ukrainassa ja Kazakstanissa ja monilla muilla alueilla. Sadat v\u00e4est\u00f6nlaskuvirkailijat saivat potkut. Uhrien joukossa oli v\u00e4est\u00f6nlaskennasta suoranaisesti vastuussa olleiden lis\u00e4ksi tilastoijia, jotka saattoivat n\u00e4hd\u00e4 alkuper\u00e4iset luvut.<\/p>\n
<\/p>\n
\u201dTodelliset luvut, kun ne tulivat julki, olivat varsin erilaisia. Neuvostoliiton v\u00e4est\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi paljastui kaiken kaikkiaan 162 miljoonaa \u2013 se tarkoitti, ett\u00e4 (niilt\u00e4 jotka odottivat 170 miljoonaa) \u201dpuuttui\u201d suunnilleen kahdeksan miljoonaa ihmist\u00e4. T\u00e4h\u00e4n py\u00f6re\u00e4\u00e4n lukuun sis\u00e4ltyiv\u00e4t n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n uhrit ja heid\u00e4n syntym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t lapsensa. Se heijasti my\u00f6s n\u00e4lk\u00e4vuosien aitoa sekasortoa. Tienvarsille kuolevat talonpojat, joukkomuutto, karkotukset, mahdottomuus laatia paikkansapit\u00e4vi\u00e4 tilastoja kylist\u00e4, joissa jokainen viranomaisia my\u00f6ten kuoli n\u00e4lk\u00e4\u00e4n \u2013 kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat vaikeuttivat entisest\u00e4\u00e4n v\u00e4est\u00f6nlaskijoiden ty\u00f6t\u00e4. Totta puhuen ei kukaan ollut t\u00e4ysin varma siit\u00e4, kuinka moni oli todella kuollut ja kuinka moni j\u00e4\u00e4nyt eloon, tilastoituna tai ei. V\u00e4est\u00f6nlaskijat olivat erehtyneet varovaisuuden puolelle. Sen sijaan ett\u00e4 olisi tyytynyt tulokseen Stalin kielsi sen. \u201d<\/em><\/p>\n <\/p>\n
Applebaumin kirja panee miettim\u00e4\u00e4n sit\u00e4, miten n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4\u00e4n voisi suhtautua irrallisena ja erillisen\u00e4 tapahtumana Ukrainan historiassa kun kyse on paljon laajemmasta ja edelleen politiikkaan vaikuttavasta tapahtumien sarjasta.<\/p>\n
<\/p>\n
\u201dTotta puhuen n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4\u00e4 ja kansanmurhaa koskevat laillisuuskysymykset ovat usein korvanneet kysymykset Ukrainasta, Ukrainan suvereeniudesta ja Ukrainan olemassaolon oikeudesta. Keskustelu n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4st\u00e4 on ollut keino painottaa Ukrainan oikeutta erilliseen kansalliseen historiaan ja omaan kansalliseen muistiinsa. Nyt kuitenkin \u2013 j\u00e4lkeen yli nelj\u00e4nnesvuosisadan itsen\u00e4isyyden, kahden katuvallankumouksen ja Ven\u00e4j\u00e4n maahantunkeutumisen, jonka Ukrainan armeija on viimeinkin pys\u00e4ytt\u00e4nyt \u2013 suvereenius ei ole teoriaa vaan tosiseikka, joka ei tarvitse historiallista oikeutusta. Tai ylimalkaan mit\u00e4\u00e4n oikeutusta.<\/em> \u201d<\/p>\n <\/p>\n
Historian oikeutus ja v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6.<\/strong> Kansakunnan muistia voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksi monessa mieless\u00e4 v\u00e4\u00e4ristellen, mutta jotkut tarinat ansaitsevat tulla toistetuiksi. On muistettava, ett\u00e4 Stalinin itsens\u00e4 kokema Ukrainan pelko kuului siin\u00e4 ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 puhui pakonomaisesti otteen helti\u00e4misest\u00e4 Ukrainassa ja puolalaisten tai muiden ulkomaalaisten juonista kumota valta maassa. Applebaum muistuttaa, ett\u00e4 Stalin tiesi, ett\u00e4 Ukrainassa tunnettiin ep\u00e4luuloa keskitetty\u00e4 valtaa kohtaan, ja ett\u00e4 kollektivisointia ei suosittaisi syv\u00e4sti maahansa ja perinteisiins\u00e4 kiintyneiden talonpoikien keskuudessa, ja ett\u00e4 ukrainalainen nationalismi oli s\u00e4hk\u00f6ist\u00e4v\u00e4 voima, joka kykeni haastamaan bolsevismin ja jopa tuhoamaan sen.<\/p>\n <\/p>\n
\u201dSuvereeni Ukraina voisi pilata neuvostohankkeen paitsi j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 SNTL:n ilman viljaa my\u00f6s riist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 silt\u00e4 oikeutuksen. Ukraina oli ollut Ven\u00e4j\u00e4n alusmaa vuosisatojen ajan, Ukrainan ja Ven\u00e4j\u00e4n kulttuurit olivat yh\u00e4 l\u00e4heisesti toisiinsa kietoutuneet, ven\u00e4j\u00e4n ja ukrainan kielet olivat l\u00e4hisukulaisia. Jos Ukraina torjuisi sek\u00e4 neuvostoj\u00e4rjestelm\u00e4n ja sen ideologian, tuo torjunta saattaisi heitt\u00e4\u00e4 ep\u00e4ilyksen varjon koko neuvostohankkeen ylle. Vuonna 1991 se teki juuri sen<\/em>. \u201d<\/p>\n <\/p>\n
Loppujen lopuksi nykytilanne on lohdullinen sill\u00e4 Ukraina ei tuhoutunut. Ukrainan kieli ei kadonnut kuten ei toivo demokratiasta tai oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta tai Ukrainan valtiosta, joka todella edustaisi ukrainalaisia.<\/p>\n
<\/p>\n
Ven\u00e4j\u00e4n rooli on edelleen vahva.<\/strong> Sota Ukrainassa alkoi kuin varkain vuonna 2014 Krimin miehityksen ja Donbassin alueen feikkitasavaltojen perustamisen my\u00f6t\u00e4. Kuten Remykin kirjoittaa, on syyt\u00e4 muistaa, ett\u00e4 Ukraina on sodan puolustautuva osapuoli: Ukrainan kotoper\u00e4iset ongelmat ja ristiriidat ovat vakavia, mutta ne tuskin olisivat johtaneet sotaan, ellei Ven\u00e4j\u00e4n hallitus olisi niin halunnut.<\/p>\n <\/p>\n
Ven\u00e4j\u00e4n tutkimuksen professori Richard Sakwa painottaa kirjassaan Taistelu Ukrainasta. Kuinka id\u00e4n ja l\u00e4nnen intressit t\u00f6rm\u00e4siv\u00e4t (Vastapaino 2016, Suomentanut Tatu Henttonen)<\/a> Ukrainan kriisin osoittaneen, ett\u00e4 reaalipolitiikalla on edelleen merkityst\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n
Sakwan mukaan sota Ukrainasta on paljastanut l\u00e4nsimaisen liberaalin universalismin ja hegemonisen geopoliittisen vallan v\u00e4liset ristiriidat, joista EU k\u00e4rsii erityisen pahasti. T\u00e4m\u00e4 umpikuja aiheutti osapuolten yhteenoton Ukrainassa. Historian tutkijat eiv\u00e4t ennusta, mutta Sakwa arvelee yhdess\u00e4 visiossaan, ett\u00e4: \u201dLopulta maa solmii Naton kanssa turvallisuuspoliittisen sopimuksen, joka liitt\u00e4\u00e4 maan atlanttiseen turvallisuusj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n. Ukraina s\u00e4ilyy yhten\u00e4isvaltiona, ja eri kieliryhmille tehdyt my\u00f6nnytykset kumotaan, jotta ukrainalainen kulttuuri p\u00e4\u00e4see kukoistamaan vapaana.\u201d<\/em><\/p>\n <\/p>\n
Applebaum arvioi, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n nykyjohto tuntee historian liiankin hyvin. Kuten vuon\u043f\u0430 1932, kun Stalin kertoi Kaganovitsille, ett\u00e4 Ukrainan \u201dmenett\u00e4minen\u201d oli h\u00e4nen huolistaan suurin, nykyinen Ven\u00e4j\u00e4n hallitus uskoo, ett\u00e4 suvereeni, demokraattinen, vakaa Ukraina kulttuurin ja kaupan sitein muuhun Eurooppaan kiinnittyneen\u00e4, on uhka Ven\u00e4j\u00e4n johtajien eduille.<\/p>\n
<\/p>\n
\u201dOnhan niin, ett\u00e4 jos Ukrainasta tulee liian eurooppalainen \u2013 jos se ylt\u00e4\u00e4 johonkin mik\u00e4 muistuttaa menestyksek\u00e4st\u00e4 integraatiota l\u00e4nteen \u2013 silloin ven\u00e4l\u00e4iset saattaisivat kysy\u00e4: miksi emme mekin? Ukrainan katuvallankumous vuonna 2014 vastasi Ven\u00e4j\u00e4n johdolle sen pahinta painajaista: nuoret vaatimassa laillisuutta, tuomitsemassa korruption ja liehuttamassa Euroopan lippuja.<\/em> \u201d<\/p>\n <\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Monet yst\u00e4v\u00e4ni tuntevat Ven\u00e4j\u00e4n hyvin. He ovat istuneet iltaa ja tehneet t\u00f6it\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":71,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[433,1],"tags":[446,445,118,440,444,443,193,442,441,220,264,296,335,353],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/46\/2018\/10\/appelbaum_punainannalka-708x1024.jpg","blog_id":46},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/posts\/1183"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/users\/71"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1183"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/posts\/1183\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1195,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/posts\/1183\/revisions\/1195"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1183"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1183"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1183"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/46\/2018\/10\/appelbaum_punainannalka-708x1024.jpg\")
<\/p>\n