![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/46\/2019\/01\/sanvaphis.jpg\")
<\/p>\n
Viestint\u00e4oikeuden dosentti\u00a0 Riku Neuvosen miltei nelj\u00e4sataasivuisen kirjan lukemista voi suositella kaikille sananvapauden kehittymisest\u00e4 kiinnostuneille.<\/a><\/p>\n Teos vastaa kysymykseen, mit\u00e4 sananvapaus on merkinnyt meille historiallisesti, ja miten sit\u00e4 on jojoteltu sensuurin vaatimusten ja valtion johdon tarpeiden vuoksi. Milloin kansa on ohjattu oikealle tielle uskovaisten tunteisiin vedoten ja milloin vain p\u00e4\u00e4tetty soveltaa taidemaailmaankin vanhaa ja hyv\u00e4ksi havaittua \u2013 Koillis-Euroopan nurkkaan sopivia hallinnon k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Monet sananvapauteen kytkeytyneet ilmi\u00f6t ovat kuohuttaneet satoja vuosia kansaa ja ty\u00f6llist\u00e4neet p\u00e4\u00e4tt\u00e4ji\u00e4 ja virkavaltaakin.<\/p>\n Mutta nyt on tunnustettava, ett\u00e4 Suomi on muuttunut monelta osin viimeisten vuosikymmenten aikana.<\/p>\n Neuvosen kirjan kaari on pitk\u00e4 eik\u00e4 teoksen ole kirjoittajansa mukaan tarkoitus olla lopullinen totuus sananvapaudesta Suomessa, vaan helposti l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4 avaus uusille tutkimuksille ja keskustelulle.<\/p>\n Sananvapaudesta puhuttaessa meille tulee useimmille ensimm\u00e4isen\u00e4 mieleen sensuuri; sen j\u00e4lkeen huomaamme ehk\u00e4 miettiv\u00e4mme sanomisen rajoja. Sananvapauden synonyymeina on k\u00e4ytetty joskus my\u00f6s lehdist\u00f6nvapautta ja nyky\u00e4\u00e4n laajemmin median vapautta.<\/p>\n Nykyinen valtavirtamedian vastaisuus ja tunteisiin vetoava internet huumaa monet v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 media valehtelee. Lukeminen ja puhuminen ovat ajatteluprosesseja, jotka kehittyv\u00e4t eri aikoina erilaisina.<\/p>\n \u201dVain kaikkein idealistisimmissa visioissa sananvapaus on rajoittamaton oikeus. Taistelu sananvapauden sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 on taistelua nimenomaan siit\u00e4, kuka m\u00e4\u00e4rittelee sananvapauden rajat. Rajat tulevat esiin sananvapauden s\u00e4\u00e4ntelyss\u00e4, joka voi perustua lakiin, (perustus)lain tulkintaan tai lakia alemman tasoiseen s\u00e4\u00e4ntelyyn<\/em>.\u201d<\/p>\n **<\/p>\n Hyvin tiivistetysti voidaan sanoa, ett\u00e4 sananvapauden kannalta Suomen itsen\u00e4isyyden alkuvuosia s\u00e4vytti ideologinen taistelu ja vasemmiston tukahduttaminen, kun taas sotien j\u00e4lkeist\u00e4 aikaa leimaa hallinnon kulttuuri. Sananvapautta koskeva lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 sopeutui tilanteeseen, jossa heiluttiin sen mukaan, ollaanko demokratiassa vai ei \u2013 ollaanko Baltian maiden ja It\u00e4isen Keski-Euroopan linjoilla.<\/p>\n Neuvosen lailla lukisi mielell\u00e4\u00e4n enemm\u00e4nkin muistelmia ja erilaista arkistoaineistoa, josta selvi\u00e4isi lis\u00e4\u00e4 Suomen sodan j\u00e4lkeisten sananvapauslinjausten taustoista. Keskustelu menneest\u00e4 junnaa paikallaan kun esimerkkein\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n aina vaan samoja tapauksia: Salama-sota<\/a>, Vankileirien saaristo<\/a> ja Sikamessias<\/a>.<\/p>\n Neuvosta ja varmasti monia h\u00e4nen kirjansa lukijoitakin kiinnostaisi tiet\u00e4\u00e4 vastaus siihen, miten kulissien takana sovittiin Suomessa asioista. Miten p\u00e4\u00e4t\u00f6kset oikeasti syntyiv\u00e4t.<\/p>\n Sotien j\u00e4lkeisen ns. suomettumisen aikana asioista sovittiin ja lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4 kehitettiin tarpeen mukaan, kunnes 1990-luvulla pantiin kaikki remonttiin. Siirryttiin hallinnan kulttuurista oikeusvaltiokulttuuriin.<\/p>\n Nykyisin aatteellisesti sananvapauteen voidaan liitt\u00e4\u00e4 erilaisia merkityksi\u00e4, ja oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa sek\u00e4 argumentaatiossa sananvapaus korotetaan keskeiseksi osaksi demokraattista yhteiskuntaa.<\/p>\n Liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen, ja liittyminen Euroopan unioniin ovat avanneet Suomen sananvapauden Euroopan suuntaan. <\/em>Sananvapauden, julkisuusperiaatteen ja sananvapauden kanssa samansuuntaisten perusoikeuksien ohella perusoikeusuudistuksessa vahvistui my\u00f6s yksityisyyden suoja. Perustuslaissa sit\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n yksityisel\u00e4m\u00e4n suojaksi, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6s jakautuu yksityisel\u00e4m\u00e4n suojan lis\u00e4ksi henkil\u00f6tietojen, kotirauhan, luottamuksellisen viestinn\u00e4n ja kunnian suojiin.<\/p>\n <\/p>\n Neuvosen sanoin mukautumisen aika alkaa olla takana p\u00e4in: Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Suomesta tulevia valituksia ei ole juuri en\u00e4\u00e4 jouduttu ottamaan k\u00e4sittelyyn. Yhten\u00e4 syyn\u00e4 tilanteeseen on valitustulva, joka tulee Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4, Turkista ja yleisesti It\u00e4-Euroopasta.<\/p>\n Suomalainen yhteiskunta on kiistatta muuttunut avoimemmaksi eri v\u00e4est\u00f6ryhmi\u00e4 kohtaan, sukupuolten tasa-arvokin on kehittynyt. Tietyn eurooppalaistumisen j\u00e4lkeen Suomi on kiinte\u00e4mmin osa kansainv\u00e4lisi\u00e4 tietoverkkoja ja muiden kanssa samalla viivalla ilman omia erityispiirteit\u00e4.<\/p>\n Historiallisesti mielipideilmaston jakautuminen ja keskusteluilmapiirin koventuminen on johtanut tekoihin ja lopulta sananvapauden kaventumiseen.<\/p>\n T\u00e4llainen kaltevan pinnan vaikutus on kaukainen, mutta mahdollinen, Neuvonen arvioi.<\/p>\n \u201dEsimerkiksi vihapuheen ja h\u00e4irinn\u00e4n s\u00e4\u00e4ntely perustuu ihmisarvon turvaamiseen. Vihapuheesta, h\u00e4irinn\u00e4st\u00e4 ja vetoamisesta kadonneeseen konsensukseen on kuitenkin tullut jo l\u00e4hes normaali osa julkista keskustelua, jolloin \u00e4\u00e4nekk\u00e4imm\u00e4t ja h\u00e4rskeimm\u00e4t luovat hiljennysvaikutusta ja yhdess\u00e4 populistisen median kanssa saavat ihmisarvon loukkauksen n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n normaalilta tai ainakin hyv\u00e4ksytylt\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n Suomessa esiintyi vihapuhetta ennen sis\u00e4llissotaa, ja samaten rasismi on eri aikoina kohdistunut moniin ihmisjoukkoihin saamelaisista romaneihin ja tummaihoisista ven\u00e4l\u00e4isiin.<\/p>\n Valemediasta puhuttiin Saksassa jo 1840-luvulla. Neuvonen muistuttaa, ett\u00e4 kysymys on oikeastaan propagandasta, jolle on annettu hienompi nimi.<\/p>\n Nyt 2020-luvun aattona on alkamassa uusi aikakausi, jossa pit\u00e4\u00e4 jo mietti\u00e4, mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n jos joku, vaikka valemedia, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sananvapautta v\u00e4\u00e4rin. T\u00e4llainen ei ollut 1980-luvulla ajateltavissa, koska virkamies olisi voinut ratkaista kiistat hallitsemisen kautta eik\u00e4 kukaan olisi vaivannut tuomioistuinta.<\/p>\n Sananvapauden kannalta ongelma on, ett\u00e4 valemedia vaikuttaa my\u00f6s muun median uskottavuuteen. Joissain maissa, kuten Saksassa, on jopa s\u00e4\u00e4detty lehdist\u00f6nvapaudesta, median vapaudesta tai jonkinlaisesta journalistien erityisasemasta perustuslaissa.<\/p>\n \u201dSuomessa t\u00e4llaisia joidenkin toimijoiden tai jonkin toiminnan erityisvapauksia ei perusoikeusj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 ole eik\u00e4 minusta tulisikaan olla, koska teknisen kehityksen my\u00f6t\u00e4 joukkoviestint\u00e4\u00e4 ja journalismin tyyppist\u00e4 toimintaa voidaan harjoittaa laajemmalti.<\/em>\u201d<\/p>\n Oikeudellisesti sananvapaus on vain yksi ihmis- ja perusoikeus muiden oikeuksien joukossa.<\/p>\n Neuvonen kirjoittaa, kuinka viel\u00e4 nytkin 2010-luvulla on kiistelty siit\u00e4, v\u00e4litt\u00e4\u00e4k\u00f6 hallitus perustuslaista ollenkaan, ja muutamat poliitikot sek\u00e4 oikeustieteilij\u00e4t ovat k\u00e4ytt\u00e4neet ilmausta perustuslakifundamentalisteista, jotka ik\u00e4\u00e4n kuin kiusallaan rajoittavat politiikan tekemist\u00e4 vetoamalla perustuslakiin.<\/p>\n L\u00e4nsimaissa internet on helpottanut sananvapausrikosten tekemist\u00e4 ja vaikeuttanut niiden selvitt\u00e4mist\u00e4, koska rikosoikeus on suurelta osin sidottu kansallisvaltioiden rajoihin. Kaikki t\u00e4m\u00e4 heijastuu my\u00f6s muuhun. T\u00e4m\u00e4n vuosikymmenen kysymykset vihapuheesta ja valemediasta ovat t\u00e4rkeit\u00e4: mit\u00e4 niille pit\u00e4isi tehd\u00e4? Laajan sananvapauden saamisen j\u00e4lkeen on jouduttu havaitsemaan, ett\u00e4 jotkut k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 yksinkertaisesti v\u00e4\u00e4rin.<\/p>\n \u201dLapsipornon ja v\u00e4kivaltakuvien levitt\u00e4misen sek\u00e4 tekij\u00e4noikeudenloukkausten lis\u00e4ksi verkko on mahdollistanut eri tahoihin kohdistuvan niin sanotun vihapuheen ja h\u00e4irinn\u00e4n. \u00c4\u00e4nek\u00e4s v\u00e4hemmist\u00f6 on ottanut valtaansa esimerkiksi maahanmuutto-, rokote-, tasa-arvo- ja ravintokeskustelun. \u00c4\u00e4nekkyys on saanut ajetun asian n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n normaalilta ja suositulta, jolloin k\u00e4ytt\u00e4jien varassa olevat mainosrahoitteiset julkaisut ovat tunteneet my\u00f6s houkutusta tarttua n\u00e4ihin ilmi\u00f6ihin.<\/em> \u201d<\/p>\n **<\/p>\n Toisen maailmansodan j\u00e4lkeen ihmisoikeudet haluttiin turvata ylikansallisesi ja niille annettiin uudenlainen merkitys.<\/p>\n \u201dSananvapausaatteen osalta t\u00e4m\u00e4 tarkoitti, ett\u00e4 ennakkosensuurin kiellon lis\u00e4ksi sananvapautta ryhdyttiin edist\u00e4m\u00e4\u00e4n esimerkiksi turvaamalla moniarvoisuutta ja monimuotoisuutta. Sananvapaus aatteena alkoi l\u00e4p\u00e4ist\u00e4 koko yhteiskunnan, mutta samalla ero oikeudelliseen s\u00e4\u00e4ntelyyn paikka paikoin kasvoi<\/em>.\u201d<\/p>\n Sananvapauteen liitettiin sosiaalisen vastuun ajatuksia, ja esimerkiksi taiteiden ja viestint\u00e4mahdollisuuksien edist\u00e4mist\u00e4 pidettiin yhten\u00e4 hyvinvointivaltion teht\u00e4vist\u00e4.<\/p>\n Samalla kuluttajansuoja, terveyden edist\u00e4minen ja lastensuojelu saivat merkityst\u00e4 sananvapauskeskustelussa, kun sananvapauden hyv\u00e4ksytyksi rajoitusperusteeksi tuli heikompien suojelu.<\/p>\n Toimittajien l\u00e4hdesuoja ja jokamiehen oikeus kirjoittaa mit\u00e4 haluaa ja mist\u00e4 haluaa ovat luonnollisesti sanavapauskysymyksi\u00e4, joilla on sama juuri, mutta ennen muuta kyse on vanhasta ajatuksesta siit\u00e4, ett\u00e4 sananvapauden todellisten puolustajien mielest\u00e4 on aina oltava valmis puolustamaan my\u00f6s niit\u00e4, joiden kanssa on eri mielt\u00e4.<\/p>\n 2000-luvulla ihmisoikeusajattelua ja siin\u00e4 ohessa my\u00f6s sananvapautta on kyseenalaistettu muun muassa v\u00e4itteill\u00e4, ett\u00e4 ihmisoikeudet ovat liberaalien l\u00e4nsimaiden imperialismia. Toisaalta \u00e4\u00e4riliikkeiss\u00e4 hanakasti tukeudutaan sananvapauteen, vaikka monet niiden edustamat aatteet tosiasiassa t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4t sananvapaussuojan huomattavaan kaventamiseen.<\/p>\n Lehdist\u00f6nvapaudessa, medianvapaudessa tai journalistien erityisvapaudessa on kyse vastakkaisesta toiminnasta sananvapauden rajoitusten m\u00e4\u00e4rittelylle: n\u00e4iden k\u00e4sitteiden kautta pyrit\u00e4\u00e4n saamaan jollekin toiminnalle normaalia vahvempi sananvapaussuoja ja n\u00e4in muodostamaan kategorisesti erilaisia sananvapauden k\u00e4ytt\u00f6tapoja. Kyse on kuitenkin samasta k\u00e4sitteiden, rajojen ja m\u00e4\u00e4rittelyiden valtaamisesta kuin sananvapauden rajoittamisessakin.<\/p>\n **<\/p>\n Historian harrastajalle Sananvapauden historia Suomessa \u2013kirja taustoittaa monta kertomusta niin suomettumisesta kuin viime vuosisadan kommunismin patoamispyrkimyksist\u00e4kin.<\/p>\n Historian yksityiskohdat voivat tuntua huvittavilta: Suomen sodan syttymisest\u00e4 helmikuussa 1808 ei uutisoitu ruotsalaisissa lehdiss\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 lainkaan, koska tapahtumaa pidettiin virallisen lehden, Stockholms Post-Tidningarin toimintaan kuuluvana aiheena. Suomessa muutos uutisoinnissa tapahtui hein\u00e4kuussa 1808, kun \u00c5bo Tidningar alkoi julkaista sotauutisia<\/a>.<\/p>\n \u201dSyyn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n oli kuitenkin Etel\u00e4-Suomen miehitt\u00e4neiden ven\u00e4l\u00e4isten k\u00e4sky. Sen sijaan Porvoon valtiop\u00e4ivist\u00e4 lehti ei kertonut mit\u00e4\u00e4n, ja n\u00e4in ollen Suomen lehdist\u00f6 suurelta osin vaikeni siit\u00e4 pikkuseikasta, ett\u00e4 alue oli nyt osa Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 ja sill\u00e4 oli autonominen asema.<\/em> \u201d<\/p>\n Ven\u00e4j\u00e4n vallan aikana sortokausi oli hyvin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n l\u00e4heist\u00e4 aikaa \u2013 varaukset ja ideologinen lataus on tullut my\u00f6hemmin. Kun painovapauslaki tuli hetkeksi voimaan vuonna 1865, kirjojen painajat laativat adressin sensuurin palauttamiseksi, koska liiketoimien kannalta oli mukavampaa, ett\u00e4 joku hyv\u00e4ksyi tekstit ennakolta, eik\u00e4 niin ett\u00e4 my\u00f6hemmin kirjanpainaja joutui vastaamaan julkaisuistaan.<\/p>\n Ylempien luokkien keskuudessa osattiin eurooppalaisia kieli\u00e4, joten eurooppalaiset vaikutteet omaksuttiin Suomessa nopeasti. Ven\u00e4j\u00e4lle Suomen s\u00e4\u00e4tyl\u00e4ist\u00f6n lukemat, p\u00e4\u00e4osin ruotsinkieliset lehdet, eiv\u00e4t olleet ongelma. Toki alkuaikoina Ven\u00e4j\u00e4n suurin huoli oli, ett\u00e4 Suomi kapinoisi tai haluaisi palata Ruotsin yhteyteen.<\/p>\n Lopulta Ven\u00e4j\u00e4nkin vahvistuva ote n\u00e4kyi suomenkielisten teosten rajoituksina, ja tie vahvempaan kontrolliin oli valmis.<\/p>\n \u201dSuomalaiskansallisuutta ajaneista tuli uuden ajan uudistuspolitiikan ja valtiop\u00e4iv\u00e4toiminnan keskeisi\u00e4 vaikuttajia. Snellman ja kumppanit muuttuivat ep\u00e4ilytt\u00e4vist\u00e4 suomalaisuuden edist\u00e4jist\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4-yhteyden takuumiehiksi. Samalla alkoi kehitty\u00e4 suomalainen julkisuus, joskin virallista julkisuutta ohjattiin kansallisena projektina, joka ei vakuuttanut kaikkia kansankerroksia.\u201d <\/em><\/p>\n Itsen\u00e4istyminen yll\u00e4tti my\u00f6s suuren osan suomalaisia. Ven\u00e4j\u00e4n muutos rajan takana Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4ksi hirvitti Suomessa varsinkin heit\u00e4, joilla oli menetett\u00e4v\u00e4\u00e4. Kirjojen pit\u00e4misess\u00e4 ihmisten ulottuvilta mentiin 1920-luvulla pitk\u00e4lle:<\/p>\n \u201dLeninin ja Karl Marxin kirjojen lis\u00e4ksi oikeudenk\u00e4ynneiss\u00e4 tuomittiin valtiolle menetetyksi esimerkiksi kirja, jossa esiteltiin Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4n perustuslaki. Monet kommunistiset julkaisijat aloittivat lakkautusten ja takavarikkojen j\u00e4lkeen toiminnan uudestaan eri nimell\u00e4. Kaija Piirosen historiikissa on esitelty muun muassa kajaanilaislehti, joka vuosina 1920-1923 k\u00e4ytti yhteens\u00e4 kahdeksaa eri nime\u00e4<\/em>.\u201d<\/p>\n Itsen\u00e4isen Suomen ensimm\u00e4isien vuosikymmenten aikana poliittiset rajoitukset eiv\u00e4t olleet ainoita sananvapauden kaventajia. Kustantamot saivat tuomioita painovapauslain rikkomisesta, esimerkiksi siit\u00e4, ett\u00e4 painot eiv\u00e4t toimittaneet oikeusministeri\u00f6lle vapaakappaleita tai kirjapainon nime\u00e4 ei mainittu painotuotteessa.<\/p>\n Neuvonen muistuttaa, ett\u00e4 my\u00f6s julkinen keskustelu saattoi tuottaa hiljennysvaikutusta. Mika Waltari esimerkiksi vastusti Suomalaisuuden Liiton Suomalainen Suomi (nyk. Kanava) \u2013aikakauslehdess\u00e4 modernin anglosaksisen, ranskalaisen ja ruotsalaisen kirjallisuuden k\u00e4\u00e4nt\u00e4mist\u00e4 suomeksi.<\/p>\n \u201dH\u00e4nen mukaansa t\u00e4llainen kirjallisuus oli ep\u00e4siveellist\u00e4, \u00e4lykk\u00e4\u00e4n myrkyllist\u00e4 ja yllytti valistumatonta lukijaa kiihke\u00e4\u00e4n kannattamiseen tai vastustamiseen. Sivistyneist\u00f6 osaisi lukea kirjoja alkuper\u00e4iskielell\u00e4 tai ruotsiksi k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kannanotolla oli vaikutusta kustantamoiden k\u00e4\u00e4nn\u00f6spolitiikkaan. Suomessa ei osin t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 suomennettu 1930-luvulla esimerkiksi James Joycea, Virginia Woolfia, Ernest Hemingwayta tai Franz Kafkaa. Poliittisten s\u00e4\u00e4ntelyperusteiden lis\u00e4ksi tuomioistuimet sovelsivat my\u00f6s uskonnollisia ja siveellisi\u00e4 perusteita.\u201d<\/em><\/p>\n Suomen historiassa sananvapaus oli ensin ollut osa Ruotsin sis\u00e4politiikkaa ja sen j\u00e4lkeen riippuvainen Ven\u00e4j\u00e4n keisarin ja valtaapit\u00e4vien tahdosta. Valtiovallan ja erityisesti presidenttien J.K. Paasikiven ja Urho Kekkosen mukaan Suomen etujen mukaista oli olla \u00e4rsytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Neuvostoliittoa, josta oli tullut suurvalta ja ydinasevaltio.<\/p>\n \u201dUlkopolitiikassa tuli v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 Neuvostoliiton tuomitsemista ja ylist\u00e4\u00e4 liturgisesti valtioiden v\u00e4list\u00e4 yst\u00e4vyytt\u00e4. Poliittisen johdon ohella t\u00e4st\u00e4 ulkopoliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta muodostui viestint\u00e4alan sis\u00e4inen oppi, joka johti itsesensuuriin: oikean tai kuvitellun Neuvostoliiton ja poliittisen johdon reaktioiden pelossa v\u00e4ltettiin julkaisemasta Neuvostoliiton vastaista materiaalia. T\u00e4t\u00e4 aikaa on kuvattu usein k\u00e4sitteell\u00e4 suomettuminen. Yleisemmin voidaan puhua my\u00f6s konsensuksen ajasta, jolloin kaikesta muodostettiin yhten\u00e4inen mielipide ja vaalittiin yhten\u00e4ist\u00e4 kulttuuria. T\u00e4m\u00e4 tarkoitti yhdenmukaista yhteiskunnallista puhetta, jonka hyv\u00e4ksyi presidentti. Sananvapauden rajoituksista ei s\u00e4\u00e4detty laissa tai annettu m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4, vaan asioista sovittiin enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n salassa.\u201d <\/em><\/p>\n **<\/p>\n Tapahtumat sadan vuoden takaa osoittavat meid\u00e4n tulleen pitk\u00e4n matkan. Et\u00e4\u00e4ntyminen Ruotsista ja kehitys Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 vei siihen, ett\u00e4 autoritaarista sensuuria perusteltiin niin poliittisin, uskonnollisin kuin moraalisinkin perustein. Sitten vastustettiin kommunismia, ja yhdess\u00e4 vaiheessa varottiin Neuvostoliittoa, naapuria, jonka katoaminen kartalta muutti Suomen ja omiin voimiin uskova maa juhli eurooppalaisuuttaan, MM-j\u00e4\u00e4kiekkokultaa ja Nokiaa.<\/p>\n Neuvonen pohtii kirjassaan, ett\u00e4 suomalaisen sananvapauden tilaa arvioidaan varmasti taas vuosina 2066 ja 2067, kun sananvapaudella on 300-vuotisjuhla ja itsen\u00e4inen Suomi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 150 vuotta.<\/p>\n Mutta siihen kirjoittaja ei voi vastata, n\u00e4ytt\u00e4ytyyk\u00f6 meid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4mme n\u00e4kem\u00e4 vain 1930-luvun ja 1970-luvun tapaan historian lyhyen\u00e4 jaksona, johon viitataan satunnaisesti, vai onko se uuden ajan alku, joka johti sananvapauden todelliseen kaventumiseen?<\/p>\n **<\/p>\n Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundstr\u00f6min arvio Sananvapauden historia Suomessa -teoksesta Helsingin Sanomissa.<\/a><\/p>\n Kalle Haatanen haastattelee Riku Neuvosta.\u00a0 Kuunneltavissa\u00a0 YLE Areenassa<\/a><\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/46\/2019\/01\/img_8914-1024x768.jpg\")