{"id":179,"date":"2015-07-28T14:03:11","date_gmt":"2015-07-28T11:03:11","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/koponen\/?p=179"},"modified":"2018-02-28T09:34:10","modified_gmt":"2018-02-28T07:34:10","slug":"kirja-arvio-arto-mansala-kohti-kaaoksen-pitkaa-tieta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/kirja-arvio-arto-mansala-kohti-kaaoksen-pitkaa-tieta\/","title":{"rendered":"Kirja-arvio: Arto Mansala – Kohti kaaoksen pitk\u00e4\u00e4 tiet\u00e4"},"content":{"rendered":"

Moskovan suomalaiset luettiin Neuvostoliitossa l\u00e4ntiseen siirtokuntaan. \u201dMy\u00f6s neuvostoviranomaiset l\u00e4htiv\u00e4t t\u00e4st\u00e4 suurl\u00e4hetyst\u00f6\u00f6n p\u00e4in asioidessaan.\u201d <\/em> Suurl\u00e4hettil\u00e4s Arto Mansalan<\/em> (s. 1941) kirja on katsaus vahvan ja hankalan naapurimaan kanssa ty\u00f6skentelyyn ja Suomen ulkopolitiikan hoitoon 1960-luvulta 2000-luvun alkuun.<\/p>\n

\"Kohti<\/a>
Kohti kaaoksen pitk\u00e4\u00e4 y\u00f6t\u00e4, WSOY<\/figcaption><\/figure>\n

Kirjassaan Mansala ei v\u00e4it\u00e4 tai argumentoi mit\u00e4\u00e4n sellaista, jota ei tunne. Ven\u00e4j\u00e4n nykyjohtaja mainitaan puhuttaessa Pietarin kaupunginjohtaja Anatoli Sobt\u0161akista<\/em> 1990-luvulla. \u201dEsimiehens\u00e4 ja opettajansa valovoimaisen persoonan rinnalla tuolloin nelikymppinen Putin ei j\u00e4\u00e4nyt sen kummemmin mieleeni.\u201d <\/em><\/p>\n

Ven\u00e4j\u00e4n kanssa toimitaan se tuntien, ei vain j\u00e4rjell\u00e4 tai muualla toimivan logiikan mukaan. Mutta aina ajassaan sopivalla tavalla. Mansalan muistelmateos pulppuaa kokemusten ja l\u00e4hihistoriaa valaisevien kiinnostavien yksityiskohtien kautta tietoa diplomatiasta, Ven\u00e4j\u00e4st\u00e4 ja mielikuvapolitiikasta.<\/p>\n

Katsaus historiaan on paikallaan. Vaikka Neuvostoliitto on kadonnut kartalta, konservatiivisuuden henki el\u00e4\u00e4 vahvempana kuin aikoihin. Ven\u00e4j\u00e4 ei ole liikkunut mihink\u00e4\u00e4n, mutta sen mielest\u00e4 maan on saartanut puolustusliitto Nato. Nelj\u00e4n vuosikymmenen takainen saavutus ETYK ja kokouksista periytyv\u00e4 turvallisuusyhteisty\u00f6elin ETYJ ei en\u00e4\u00e4 Ukrainan sodan oloissa oikein kelpaa. Eik\u00e4 KGB n\u00e4yt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4neen Ven\u00e4j\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Muistelmissa nousee usein esiin oma kokemus ja kyky, joskus jopa ihmisten korvaamattomuus. Todellinen ja kuviteltu. H\u00e4t\u00e4isimm\u00e4t voivat pit\u00e4\u00e4 verkkaista ja paljastuksia kaihtavaa sek\u00e4 l\u00e4hteisiin tiukasti pysytt\u00e4ytyv\u00e4\u00e4 kirjoitustyyli\u00e4 tyls\u00e4n\u00e4; minusta tyyli on vahvasti kirjoittajansa n\u00e4kemys eik\u00e4 muuta pyri olemaankaan. Hillitty tyyli on diplomaatille ominaista. Mansalan oma \u00e4\u00e4ni kuuluu silti kirjassa hyvin.<\/p>\n

Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6skennelleet suurl\u00e4hettil\u00e4\u00e4mme tuntevat niin diplomatian kuin talousel\u00e4m\u00e4n kytkyt, joita ei julkisuudessa k\u00e4sitell\u00e4. Diplomaateilla on omat n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Heid\u00e4n ammattitaitoonsa kuuluu pyrkimys pit\u00e4\u00e4 huolta siit\u00e4, ettei toisen maan vaikutusvalta levitt\u00e4ydy hallitsemattomasti. Mahdottomassa tilanteessa nousevat toiset esiin persoonallisuutensa vuoksi. Diplomatia on kuitenkin mit\u00e4 selvimmin ty\u00f6t\u00e4, jossa ei ole varaa sooloiluun. Mansala ei ole ollut julkisuudessa lausuntoja antava automaatti.<\/p>\n

Jokainen diplomaatti oppii varomaan puheitaan, kuten virkamiehet 1960-luvulla.<\/p>\n

\u201dJossain m\u00e4\u00e4rin varoimme kuitenkin puheitamme suurl\u00e4hetyst\u00f6mme sis\u00e4tiloissa. Kun p\u00e4\u00e4llik\u00f6ll\u00e4 oli t\u00e4hdellist\u00e4 kerrottavaa, h\u00e4n pani levysoittimen p\u00e4\u00e4lle tai tuhersi asiansa lapulle.\u201d <\/em><\/p>\n

Materiaalia on paljon ja kirjassa on l\u00e4sn\u00e4 niin henkil\u00f6kohtaisesti tavattuja ihmisi\u00e4 kuin monen vaikuttajan henkil\u00f6kuvia syvent\u00e4vi\u00e4 viittauksia n\u00e4iden kirjoittamiin teoksiin. Kokeneen diplomaatin n\u00e4kemys Kekkosesta ja neuvostojohtajista vahvistaa k\u00e4sityst\u00e4 henkil\u00f6kohtaisten ambitioiden merkityksest\u00e4. Ty\u00f6skentelin itse Mansalan alaisena Moskovassa 1990-luvulla.<\/p>\n

**<\/p>\n

\"mansala<\/a><\/p>\n

Ven\u00e4j\u00e4n-vuosistaan kirjoittamansa j\u00e4lkeen Mansala on jo ehtinyt syventy\u00e4 ajatukseen kirjoittaa Kiinasta, jossa h\u00e4n oli suurl\u00e4hettil\u00e4\u00e4n\u00e4 ennen nimityst\u00e4\u00e4n Moskovaan. My\u00f6s Ven\u00e4j\u00e4 on koettanut l\u00e4henty\u00e4 Kiinaa.\u00a0\u00a0 \u201dKiinan ja Ven\u00e4j\u00e4n yhteisen\u00e4 etuna n\u00e4ytt\u00e4isi t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n maailmassa olevan l\u00e4nnen heikkous sek\u00e4 Yhdysvaltain ylivoima-aseman vastustaminen. Ne toimivat my\u00f6s v\u00e4list\u00e4 samalla tavoin kansainv\u00e4lisi\u00e4 kriisej\u00e4 YK:ssa k\u00e4sitelt\u00e4ess\u00e4.\u201d<\/em> Haastattelu on kokonaisuudessaan blogin lopussa.<\/p>\n

**<\/p>\n

Ulkopoliittisen virkamieskunnan p\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4, valtiosihteerin\u00e4, vuonna 2008 el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4nyt Mansala kirjoitti paljon asemapaikoissaan ollessaan. Ehdin odottaa teosta. 25-vuotiaana ensimm\u00e4iselle ulkomaan komennukselle l\u00e4htenyt Mansala on suurl\u00e4hettil\u00e4\u00e4n\u00e4 alansa kokeneimpia. Kirjassa p\u00e4\u00e4see kurkistamaan moneen tilaisuuteen, ja kerrottavaa riitt\u00e4\u00e4 niin Suomen Moskovan-suurl\u00e4hetyst\u00f6n henkil\u00f6kunnasta kuin maailman tapahtumista.<\/p>\n

Toimittajana minua kiinnostaa se, millaista medianlukutaito oli 1970-luvulla. Tiedonantaja-lehti oli 1980-luvulla minunkin lukulistallani. 1970-luku on nykyisin jo tutkittua, mutta suomettumisen taustat moni tuntee huonosti. Neuvostohivutus oli kovaa.<\/p>\n

Mansala valottaa v\u00e4hemmist\u00f6kommunistien lehden roolia Neuvostoliiton viestinviej\u00e4n\u00e4: mik\u00e4li tarvetta ilmeni, saatiin Tiedonantaja julkaisemaan kriittiset neuvostokommentit omina kantoinaan. Lehte\u00e4 lukemalla pystyi p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n sen, millaisia painotuksia Moskovassa haluttiin korostaa. \u201dLehden julkaisemien juttujen avulla saattoi saada vihi\u00e4 tulossa olevista neuvostotahojen hy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4 ja n\u00e4in varautua etuk\u00e4teen niitten torjumiseen.\u201d<\/em><\/p>\n

Nyky\u00e4\u00e4n puhumme trolleista<\/strong><\/p>\n

Mielipidevaikuttamista on ollut aina. Kekkosen Suomessa varmistettiin, ett\u00e4 Neuvostoliiton n\u00e4kemykset menev\u00e4t perille. Mediaa kannustettiin itsesensuuriin. Rauhansopimus muistutti suomalaisia siit\u00e4, ett\u00e4 mik\u00e4 tahansa propaganda Neuvostoliittoa vastaan oli kielletty.<\/p>\n

Suomessa suometuttiin. Suomen Moskovan-suurl\u00e4hetyst\u00f6ss\u00e4 n\u00e4htiin se, miten ven\u00e4j\u00e4nkielisess\u00e4 mediassa vahvistui k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Suomen ulkopoliittisista lausunnoista pois sanoja tai lauseita. Keskeisen\u00e4 motiivina oli usein Suomen puolueettomuuden karsastaminen. Moskovasta kerrottiin virallisesti, ett\u00e4 kyse oli \u201dteknisist\u00e4 virheist\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n

Kun Neuvostoliitto asettui vastustamaan \u201der\u00e4iss\u00e4 oikeistolehdiss\u00e4\u201d<\/em> olleita neuvostovastaisia ja loukkaavia kirjoituksia, Kekkonen esitti juhlapuheessaan naapurille sille riitt\u00e4neen vastauksen: \u201dNe ns. argumentit, joilla n\u00e4m\u00e4 vanhoissa muistoissa piehtaroivat henkil\u00f6t vastustavat Suomen ja Neuvostoliiton v\u00e4lille syntynytt\u00e4 luottamuksellista yhteisty\u00f6t\u00e4, ovat niin avuttomia ja el\u00e4m\u00e4lle vieraita, ett\u00e4 monikaan ei katso aiheelliseksi t\u00e4h\u00e4n toimintaan kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota. Mutta n\u00e4it\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4 ei saa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tarkkailua vaille, sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4kin sama, mink\u00e4 ruhtinas Suvorov ilmaisi lyhyesti p\u00f6lkkyp\u00e4isyys, aiheuttaa paljon onnettomuutta.\u201d <\/em><\/p>\n

Kekkonen oli pakkomielle <\/strong><\/p>\n

Diplomatiassa askeleet ovat tuskin huomattavia. Autoritaarisen maan naapurissa olevat koettavat koko ajan saada lis\u00e4\u00e4 liikkumatilaa. Maailman \u201djohtava kommunisti\u201d<\/em> oli vakuuttunut Kekkosen jatkon v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4. Kekkosen vierailua Neuvostoliitossa vuonna 1975 seurannut l\u00e4hetyst\u00f6neuvos kirjasi onnistuneen mets\u00e4stysretken j\u00e4lkeen: \u201dEn voi sille mit\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 vaikutelmakseni j\u00e4i, ett\u00e4 vanhat herrat, heh\u00e4n ovat kaikki yli 70-vuotiaita, olivat taas kerran kesken\u00e4\u00e4n panneet asiat kuntoon.\u201d<\/em><\/p>\n

Oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ehtoopuolella ollut neuvostojohtaja Leonid Bre\u017enev<\/em> viestitti tukeaan Kekkoselle. Ulkoministeri\u00f6lle raportoitiin, ett\u00e4 \u201d\u2026kaikki tuntuu viittaavan siihen, ett\u00e4 presidentti on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt jatkaa osin sopivan seuraajan viel\u00e4 puuttuessa ja osin Neuvostoliiton suhteittemme vuoksi.\u201d <\/em><\/p>\n

Moskovassa haluttiin, ett\u00e4 Suomi s\u00e4ilyy ohjattavana liennytyksest\u00e4 huolimatta. Siell\u00e4 pelattiin varman p\u00e4\u00e4lle presidentin henkil\u00f6n suhteen. Neuvostoliitto osoitti pyrkiv\u00e4ns\u00e4 siihen, ett\u00e4 Kekkonen jatkaa vuoden 1978 vaalien j\u00e4lkeen. Ensimm\u00e4isen kerran jatkuvuus oli varmistettu poikkeuslailla vuonna 1974.<\/p>\n

Diplomaattien raportoinnin merkityst\u00e4 on arvioitava my\u00f6s sit\u00e4 taustaa vasten, ett\u00e4 l\u00e4ntisiin uutispalveluihin panostanut Helsingin Sanomat nimitti kirjeenvaihtajan Moskovaan vasta kun “maan tapa”<\/em> sit\u00e4 edellytti vuonna 1975.<\/p>\n

Tavoitteena puolueeton Suomi<\/strong><\/p>\n

Puolueettomuus oli Suomen ulkopolitiikan keskeinen mantra, josta luovuttiin vasta Neuvostoliiton hajotessa. Sis\u00e4politiikan alistaminen ulkopolitiikalle on otettu mukaan ajankohtaiseen keskusteluun. Kekkosen n\u00e4kemys Suomesta mieluummin l\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4 kuin tuomarina puhuttaa edelleen. Kekkosen t\u00e4htihetki\u00e4 oli eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vuoden 1975 ETY-kokous, jonka j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 ik\u00e4\u00e4ntynyt valtion p\u00e4\u00e4mies toivoi itselleen jopa Nobelin palkintoa. Henkil\u00f6kohtainen motiivi ajoi ilmeisesti my\u00f6s Bre\u017enevi\u00e4.<\/p>\n

Neuvostoliitto edisti 1970-luvulla ETYK-prosessia turvallisuuspoliittisena hankkeenaan. Se ei halunnut luopua rajojen loukkaamattomuuden periaatteesta. Pitemm\u00e4n p\u00e4\u00e4lle se ei onnistunut tavoitteessaan ja menetti arvovaltaansa v\u00e4h\u00e4telless\u00e4\u00e4n kulttuurisuhteiden ja ihmisoikeuskysymysten edist\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n

Vuotta ennen Helsingin huippukokousta Tiedonantajalle antamassaan haastattelussa kirjailijaliiton puheenjohtaja Sergei Mihalkov<\/em> kertoi Alexander Sol\u017eenitsynin<\/em> ja Andrei Saharovin<\/em> kaltaisia niin sanottuja toisinajattelijoita, olevan Neuvostoliitossa \u201dehk\u00e4 tusinan verran\u201d. L\u00e4ntinen propaganda paisutteli heid\u00e4n merkityst\u00e4\u00e4n. Varsinaisia neuvostokirjailijoita oli maassa Mihalkovin mukaan kaikkiaan 8000. Mihalkov oli vuosina 1970\u20131990 Ven\u00e4j\u00e4n SFNT:n kirjailijaliiton puheenjohtajana. Vuonna 1975 Nobelin rauhanpalkinnon sai Andrei Saharov.<\/p>\n

\u201dMihalkov joutui sittemmin pitk\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana moneen otteeseen toteamaan arvioineensa paitsi dissidenttien m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja my\u00f6s heid\u00e4n vaikutuksensa neuvostoyhteiskunnassa pahasti vikaan\u201d, <\/em>Mansala kirjoittaa.<\/em><\/p>\n

Neuvostoliiton synkk\u00e4 perint\u00f6<\/strong><\/p>\n

Neuvostoliiton l\u00e4sn\u00e4oloa nykyajassa kuvaa se, mit\u00e4 Mansalan tapaama ja arvostama, Neuvostoliiton viimeisen johtajan Mihail Gorbat\u0161ovin<\/em> perestroikan harmaa kardinaali, Alexander Jakovlev <\/em>kirjoittaa omassa \u201dhenkiseksi perinn\u00f6kseen j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n\u201d<\/em> kirjassa. Jakovlevin mielest\u00e4 eettiset ja moraaliset arvot tuhottiin Neuvostoliitossa t\u00e4ysin yhteiskunnan perustuessa v\u00e4kivaltaan ja valheeseen. \u201dV\u00e4kivalta ja laiskuus rehottivat.\u201d <\/em><\/p>\n

Suomessa vastaavanlaisia mielipiteit\u00e4 alettiin kuulla julkisuudessa vasta kun selusta oli varmistettu. Neuvostoliiton vaikutusta ihmisten mieliin pohdittiin pieniss\u00e4 piireiss\u00e4.<\/p>\n

Poliittisia nimityksi\u00e4 oli luonnollisesti paljon. Suomen Moskovan-suurl\u00e4hetyst\u00f6n v\u00e4ke\u00e4 valittiin my\u00f6s sopivuuden mukaan. V\u00e4hemmist\u00f6kommunistien Aarre Nojonen<\/em> ei kuitenkaan kelvannut lehdist\u00f6virkamieheksi. Eriskummallisen suomalainen piirre on se, ett\u00e4 virkamiehen valintaan osallistuivat my\u00f6s Neuvostoliiton suurl\u00e4hettil\u00e4s ja presidentti Kekkonen. Ulkoministeri\u00f6 oli presidentin ministeri\u00f6. Nojosen nimityksen katsottiin her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kiusallista huomiota Moskovan ulkomaalaiskoloniassa.<\/p>\n

Teht\u00e4v\u00e4\u00e4n nimitettiin lopulta Ylen toimittaja Reino Paasilinna<\/em>, joka sittemmin valittiin kansanedustajaksi ja Euroopan parlamenttiin SDP:n j\u00e4senen\u00e4. Paasilinnan kommunistitkin hyv\u00e4ksyiv\u00e4t varsinkin kun tekij\u00e4n Kolhoosi-televisio-ohjelmaa oli NKP:n p\u00e4\u00e4-\u00e4\u00e4nenkannattaja Pravdakin arvioinut my\u00f6nteisesti.<\/p>\n

Yh\u00e4 autoritaarisempi naapuri<\/strong><\/p>\n

Suomalaista historiankirjoitusta aina tarkasti seurannut Mansala ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sodan h\u00e4vinneen osapuolen politiikan hienos\u00e4\u00e4d\u00f6n. Lapsuutensa kirjoittaja vietti Kuopiossa, mutta historian opinnot toivat 1960-luvun Helsinkiin. Historia opettaa, ettei siit\u00e4 voi ennustaa. Neuvostoliiton kanssa alkanut rauhanomainen rinnakkaiselo pitkitti maan hajoamista. Neuvostoliiton hajoamisen j\u00e4lkeen syntynyt Ven\u00e4j\u00e4 oli se sama naapuri kuin ennenkin.<\/p>\n

Ven\u00e4j\u00e4n demokratisoitumiskehitys on j\u00e4iss\u00e4. Se ei nykyisin n\u00e4yt\u00e4 luopuvan autoritaarisesta suunnastaan. Viel\u00e4 on vaikea sanoa, j\u00e4\u00e4k\u00f6 maa valitulle tielle pitk\u00e4ksikin ajaksi.<\/p>\n

Suurl\u00e4hettil\u00e4s muistuttaa ulkoministeri Andrei Kozyrevin<\/em> lehtihaastattelusta, jossa Kozyrev kertoi, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 uhkasi \u201dkylm\u00e4n sodan toinen painos, joka tulisi olemaan viel\u00e4 edellist\u00e4kin pahempi\u201d.<\/em> N\u00e4in siit\u00e4 huolimatta, ettei Ven\u00e4j\u00e4st\u00e4 saisi en\u00e4\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n Neuvostoliittoa ja yrityskin siihen p\u00e4\u00e4ttyisi onnettomasti. Seurauksena olisi kuitenkin verenvuodatusta sek\u00e4 entisiss\u00e4 liittolaismaissa, jotka \u201djo kolkuttelivat Naton ovia.\u201d<\/em><\/p>\n

\u201d\u2026Miten hyvin Kozyrev oli perill\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n sis\u00e4politiikan sy\u00f6vereist\u00e4, j\u00e4i minulle arvoitukseksi. Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n h\u00e4n j\u00e4tti vaikutelman enemm\u00e4n l\u00e4nsimaisesta kuin ven\u00e4l\u00e4isest\u00e4 poliitikosta\u2026\u201d<\/em><\/p>\n

Kirjan ansio ovat lukuisat yhteenvedot keskusteluista, joita Mansala k\u00e4vi s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti laajan vierasjoukon kanssa. Yksi n\u00e4ist\u00e4 keskustelukumppaneista aivan Kremlin ytimest\u00e4 1990-luvulla oli presidentti Boris Jeltsinin ulkopoliittinen avustaja ja neuvonantaja Dmitri Rjurikov<\/em>. Mansalan mielest\u00e4 Rjurikov oli armoitettu keskustelukumppani, joka oli hyvin perill\u00e4 my\u00f6s Ven\u00e4j\u00e4n sis\u00e4isest\u00e4 tilanteesta. H\u00e4n hallitsi niinik\u00e4\u00e4n maansa historian, aina viikinkien ja Kiovan Ven\u00e4j\u00e4n sek\u00e4 esi-is\u00e4ns\u00e4, Ven\u00e4j\u00e4n perustajan Rurikin, ajoista asti.\u201d<\/p>\n

\u201dPaljolti h\u00e4nen ansioitaan oli, ett\u00e4 perehtymiseni uuden Ven\u00e4j\u00e4n poliittisiin realiteetteihin p\u00e4\u00e4si heti Moskovaan palattuani hyv\u00e4\u00e4 vauhtiin.\u201d<\/em><\/p>\n

Keidas Moskovassa<\/strong><\/p>\n

Mainittakoon my\u00f6s, ett\u00e4 Mansalan intohimo on teatteri. N\u00e4yt\u00f6kset ja n\u00e4yttelyt h\u00e4n kolusi kaupungilla jo 1960-luvulla ja hallitsi 1990-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 my\u00f6s suurl\u00e4hetyst\u00f6n residenssi\u00e4 niin kuin armoitetulle kulttuurintuntijalle sopii. H\u00e4n jatkoi sujuvasti sit\u00e4 perint\u00f6\u00e4, jota oli itsekin ollut jo vuosikymmeni\u00e4 aikaisemmin luomassa Kropotkinski pereulokilla Moskovassa. Suurl\u00e4hetyst\u00f6mme on ensimm\u00e4inen tarkoitukseensa rakennettu talo Moskovassa ja toimii edelleen mainiona n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4 suomalaisille taiteilijoille.<\/p>\n

Ja tietenkin suurl\u00e4hetyst\u00f6ss\u00e4 on esiintynyt ja kestitty aina ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 taitelijoita, Moskovan kermaa, joilla on ollut mit\u00e4 monimuotoisimpia suhteita suomalaisiin. Mansala ehti my\u00f6s itse poseeraamaan eri vuosikymmenin\u00e4 suosiossa paistatelleen taidemaalari Ilja Glazunovin mallina. T\u00e4m\u00e4 maalasi Mansalan mukaan ilmeisen rahapulassa h\u00e4nest\u00e4 1970-luvulla muotokuvan, joka ei ansaitse esill\u00e4 oloa, mutta maininnan kuitenkin: \u201dKun teos sitten valmistui siin\u00e4 oli parasta juuri Sibeliuksen musiikin innoittama abstrakti talvinen tausta, t\u00e4ll\u00e4 kertaa kuitenkin ilman puun oksalla istuvaa punatulkkua. K\u00e4tkin potretin visusti ja v\u00e4hin \u00e4\u00e4nin ullakolleni Helsingiss\u00e4, enk\u00e4 ole sit\u00e4 my\u00f6hemmink\u00e4\u00e4n esitellyt. T\u00e4m\u00e4 oli viimeinen kerta kun tapasin Glazunovin.\u201d<\/em><\/p>\n

Kirjassa on my\u00f6s kuvaus siit\u00e4, kuinka Ven\u00e4j\u00e4n parlamentin hajottamisen j\u00e4lkeen vuonna 1993 tunnelma suurl\u00e4hetyst\u00f6ss\u00e4 oli hyvin latautunut ja mieleenpainuva, kun Jorma Hynnisen taide kohtasi Moskovassa vallinneen pelon ja ahdingon ilmapiirin. (Ven\u00e4j\u00e4n presidentti hajotti kohtuuttomalla voimalla Ven\u00e4j\u00e4n parlamentin. Moskovassa j\u00e4rjestetyiss\u00e4 mellakoissa kuoli 187 ja haavoittui 437 ihmist\u00e4.)<\/p>\n

\u201dKulttuuriel\u00e4m\u00e4n k\u00e4ydess\u00e4 it\u00e4naapurissa l\u00e4pi historiallista murrosta Suomen taholta haluttiin p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti, vaikeuksista piittaamatta, solmia yhteyksi\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4lle. Vieraitten joukossa oli 93-vuotias aikansa johtava tenori Ivan Kozlovski, joka oli esiintynyt vuosikymmeni\u00e4 sitten yhdess\u00e4 Aino Ackten kanssa\u201d,<\/em> Mansala kirjoittaa.<\/p>\n

**<\/p>\n

Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 tunteva saa yksityiskohtia pursuilevasta teoksesta irti kyll\u00e4kseen, l\u00e4hihistoriasta kiinnostuneen kannattaa kahlata teos l\u00e4pi.<\/p>\n

\"Presidentti<\/a>
Presidentti Tarja Halonen sai tammikuussa kirjan suurl\u00e4hettil\u00e4s Arto Mansalalta ulkoministeri\u00f6ss\u00e4 pidetyss\u00e4 tilaisuudessa.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

**<\/p>\n

Pitk\u00e4 urasi ulkopolitiikan asiantuntijana jatkuu taustalla, kirjailijana ja keskustelijana. Mik\u00e4 on seuraava tavoitteesi? <\/strong><\/p>\n

Kymmenen Moskovan-vuoteni aikana seurasin kolmena eri vuosikymmenen\u00e4 innolla Moskovan ja Pekingin v\u00e4lisi\u00e4 suhteita. Taustalla t\u00e4ss\u00e4 oli maitten v\u00e4linen monivaiheinen menneisyys.<\/p>\n

Tsaarinvallan aikana Ven\u00e4j\u00e4 oli Kiinasta n\u00e4htyn\u00e4 yksi imperialistisista valtioista, joka k\u00e4ytti l\u00e4ntisten suurvaltojen tavoin h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 hyv\u00e4kseen Kiinan heikkoutta saadakseen lis\u00e4\u00e4 maa-alueita aina Tyynen valtameren rannikoita my\u00f6ten. Kommunistien noustua valtaan Kiinassa 1949 maa kuului vuosikymmenen ajan Stalinin ja Moskovan johtamaan sosialistiseen leiriin. Sen j\u00e4lkeen seurasi kolmen vuosikymmenen ajan l\u00e4hes t\u00e4ydellinen suhdekatko sek\u00e4 massiivinen sotilaallinen vastakkainasettelu maitten v\u00e4lisill\u00e4 yhteisill\u00e4 rajoilla, eik\u00e4 sotatoimiltakaan tuolloin kokonaan v\u00e4ltytty.<\/p>\n

Vanha suola on nyttemmin alkanut taas janottaa, kun euraasialainen vaihtoehto Ven\u00e4j\u00e4n ulkopolitiikassa on j\u00e4lleen kerran ajankohtainen.<\/p>\n

Voisitko arvioida peilaten 40 vuotta sitten tehtyyn ty\u00f6h\u00f6n sit\u00e4, miten ETYJ voi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 mandaattinsa eurooppalaisena turvallisuusrakenteena?\u2028<\/strong><\/p>\n

Olin postilla Moskovassa 40 vuotta sitten, kun liennytysprosessi huipentui Helsingin ETYK-huippukokoukseen. Eri puolille Moskovaa levitettiin j\u00e4ttiplakaatteja, joissa vakavasti sairastunut puoluejohtaja Bre\u017enev allekirjoitti p\u00e4\u00e4t\u00f6sasiakirjan. Ja kuten neuvostotulkinta tuolloin kuului, samalla toisen maailmansodan j\u00e4lkeisen lopullisen rauhansopimuksen, jolla sodan j\u00e4lkeiset rajat tunnustettiin sek\u00e4 taattiin puolin ja toisin. Nyttemmin juuri Ven\u00e4j\u00e4n toimesta n\u00e4it\u00e4 rajoja on voimatoimin muutettu.<\/p>\n

Jeltsinin loppuvuosina, suhteitten l\u00e4nteen jo alettua Primakovin ulkoministerikaudella selv\u00e4sti kiristy\u00e4, saatiin kuitenkin erimielisyyksist\u00e4 huolimatta viel\u00e4 sent\u00e4\u00e4n sovittua pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 suurvaltojen v\u00e4lisess\u00e4 kanssak\u00e4ymisess\u00e4. Tilanne muuttui viimeist\u00e4\u00e4n Putinin ensimm\u00e4isen presidenttikauden lopulla. ETYK:in perillisen\u00e4 \u2013 ovathan my\u00f6s Yhdysvallat ja Kanada mukana \u2013 Etyj:ll\u00e4 on YK:hon verrattuna paremmat mahdollisuudet saada aikaan muuttuneessa tilanteessa uudet pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6t. Kuten SK:n p\u00e4\u00e4toimittaja Pernaa on lehdess\u00e4\u00e4n todennut, on kansainv\u00e4lisen politiikan \u201duuden manuaalin luomisen aika\u201d.<\/p>\n

Ven\u00e4j\u00e4n panostus Kiinan suhteisiin on ilmeinen. Millainen on Kiinan rooli maailmanlaajuisena toimijana, Suomen kauppakumppanina? <\/strong><\/p>\n

Kiinasta on hitaasti mutta varmasti tullut globaali suurvalta Yhdysvaltain seuraksi. Silti Kiina on edelleen voittopuolisesti keskeinen toimija omilla l\u00e4hialueillaan sek\u00e4 merill\u00e4, saarilla ja luodoilla. Koko Obaman presidenttikauden ajan kahdenv\u00e4liset suhteet Kiinaan, toisin kuin Ven\u00e4j\u00e4\u00e4n, ovat olleet Washingtonin prioriteetti. T\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s kansainv\u00e4lisell\u00e4 taloudella sek\u00e4 sotilasmahdin kasvattamisella ydinasevalta Kiinassa on keskeinen sijansa.<\/p>\n

Kiinan preferenssej\u00e4 l\u00e4hialueitten ja Yhdysvaltain ohella ovat Ven\u00e4j\u00e4, Keski-Aasia, Afrikka, Latinalainen Amerikka sek\u00e4 EU-maat. Euroopan rooli Pekingist\u00e4 k\u00e4sin katsottuna on selv\u00e4sti taantunut Kiinan globaalin politiikan ja roolin my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

Kiinan ja Ven\u00e4j\u00e4n yhteisen\u00e4 etuna n\u00e4ytt\u00e4isi t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n maailmassa olevan l\u00e4nnen heikkous sek\u00e4 Yhdysvaltain ylivoima-aseman vastustaminen. Ne toimivat my\u00f6s v\u00e4list\u00e4 samalla tavoin kansainv\u00e4lisi\u00e4 kriisej\u00e4 YK:ssa k\u00e4sitelt\u00e4ess\u00e4. Toisaalta juuri Ukrainan kriisi on osoittanut, etteiv\u00e4t Pekingin ja Moskovan intressit ole yhtenev\u00e4iset. Kiina ei tukenut YK:ssa Ven\u00e4j\u00e4n tekem\u00e4\u00e4 Krimin valtausta.<\/p>\n

Kiinalle t\u00e4rkeint\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on kansainv\u00e4linen vakaus jo maan taloudenpidon sek\u00e4 puolueen legitimiteetin s\u00e4ilymisen kannalta.<\/p>\n

Suomi oli ensimm\u00e4isten l\u00e4nsimaitten joukossa tunnustamassa Kiinan kansantasavallan ja solmimassa diplomaattisuhteet sen kanssa. Suomen kauppasuhteet Kiinaan ovat nekin vanhaa perua. Menneitten vuosikymmenten aikana ne ovat kokeneet lupaavan alun j\u00e4lkeen monia eri vaiheita kulttuurivallankumouksen vuosista aina Suomen EU-j\u00e4senyyteen. Viime vuosina Kiina on ollut 3.-6. sijalla Suomen viennin, tuonnin tai kokonaiskauppavaihdon osalta kaupank\u00e4ynnin vuosittaisen arvon noustessa parhaimmillaan aina seitsem\u00e4\u00e4n miljardiin.<\/p>\n

Suomen intressiss\u00e4 on vastedes, ett\u00e4 Kiina s\u00e4ilyy vakaana sek\u00e4 yhten\u00e4isen\u00e4 valtakuntana ja jatkaa Deng Xiaopingin l\u00e4hes nelj\u00e4 vuosikymment\u00e4 sitten matkaan saattamaa avointen ovien politiikkaa ulkomaailmaan n\u00e4hden.<\/p>\n

Arvosteluja:<\/p>\n

Aamulehti<\/a><\/p>\n

Helsingin Sanomat <\/a><\/p>\n

Suomenmaa<\/a><\/p>\n

Ulkoministeri\u00f6<\/a><\/p>\n

Ilta-Sanomat <\/a><\/p>\n

Historia jatkuu -blogi<\/a><\/p>\n

Agricola-sivusto <\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Moskovan suomalaiset luettiin Neuvostoliitossa l\u00e4ntiseen siirtokuntaan. \u201dMy\u00f6s neuvostoviranomaiset l\u00e4htiv\u00e4t t\u00e4st\u00e4 suurl\u00e4hetyst\u00f6\u00f6n p\u00e4in…<\/p>\n","protected":false},"author":71,"featured_media":182,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8,13,1],"tags":[46,57,93,167,318,338,353],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/46\/2015\/07\/mansala-kopio.jpg","blog_id":46},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/46\/2015\/07\/mansala-kopio.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/posts\/179"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/users\/71"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/comments?post=179"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/posts\/179\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1016,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/posts\/179\/revisions\/1016"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/media\/182"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/media?parent=179"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/categories?post=179"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/tags?post=179"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}