![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/46\/2021\/03\/img_9244.jpg\")
Ljudmila Ulitsjakajan, <\/strong>77, <\/strong>novellit ovat kirpeit\u00e4 tarinoita\u00a0 aikuisille. Niiden perusvire on ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4 ja hyv\u00e4\u00e4 tuulta tuottavaa, vaikka ne k\u00e4sittelisiv\u00e4t yksin\u00e4isyytt\u00e4, kaipuuta ja muistin menetyst\u00e4.<\/p>\nKertomusten Jelena Kostjukovit\u0161in, amerikkalaisten mokkasiinien ja usean lapsipolven rakastaman moninimisen pehmolelun kohtalotkin kutoutuvat kokonaisuudeksi kirjassa Sielun ruumis (Siltala, 2020 130 s.)<\/a><\/p>\n \u201dMiten min\u00e4 p\u00e4rj\u00e4sin sen l\u00e4skin kanssa niin pitk\u00e4\u00e4n? Sonja ihmetteli ja tarkoitti tuolla hetkell\u00e4 ainoastaan j\u00e4\u00e4kaapissa viel\u00e4 muutama kuukausi sitten s\u00e4ilytetty\u00e4 lihaa eik\u00e4 alkuunkaan miest\u00e4, joka lihaa kotiin oli kantanut.\u201d <\/em><\/p>\n Ulitskajan kirjan kahdeksan kertomusta ovat taitavan kirjoittajan ja erinomaisen suomentajan Arja Pikkupeuran<\/strong> taidonn\u00e4yte.<\/p>\n Tarinoissa on l\u00e4sn\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n ja Neuvostoliiton arki ja juhla, jossa jokaista tekstien hahmoa on muokannut historia sek\u00e4 tulevaisuus niin kuin sen voi nykyisen\u00e4 n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n Yhteisasunnot hengitt\u00e4v\u00e4t asukkiensa tahtiin; geenit voivat m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 osan el\u00e4m\u00e4st\u00e4 mutta eiv\u00e4t kaikkea, ja keskiverto miehest\u00e4kin voi kasvaa paljon enemm\u00e4n kuin j\u00e4lkeenj\u00e4\u00e4nyt sinnittelij\u00e4.<\/p>\n Kunnes kohtalo tai \u2013 geenit, puuttuvat peliin.<\/p>\n Kertomus Ulkomaalaisesta pureutuu ter\u00e4v\u00e4sti el\u00e4m\u00e4n kulkuun kulttuurien kohdatessa.<\/p>\n Naimakaupat \u00e4iti kyll\u00e4 j\u00e4rjesti, vaan sulhoa ei kutsuttu kotiin 12 neli\u00f6n yhteisasuntoon. Kaiken kukkuraksi raskaaksi saatettu nuori vaimo j\u00e4i yll\u00e4tt\u00e4en yksin:<\/p>\n \u201dVauva oli suorastaan huvittavassa m\u00e4\u00e4rin is\u00e4ns\u00e4 n\u00e4k\u00f6inen. Silm\u00e4lasit ja viikset vain puuttuivat.\u201d<\/em><\/p>\n Aviomies oli kadonnut. Silti tarina jatkuu. Ja p\u00e4\u00e4ttyy onnellisesti.<\/p>\n Kirjailijan huumori sopii minulle. Ulitskajan ihmiset ovat kukin tavallaan arvokkaita. My\u00f6s normineuvostomaailmankatsomuksen omaava normi-insin\u00f6\u00f6ri.<\/p>\n Ven\u00e4l\u00e4isten mystiikkaan taipuvaisesta luonteesta olen tietoinen, mutta vasta Ulitskaja sai minutkin miettim\u00e4\u00e4n sit\u00e4, kuka oli Daniil Andrejev<\/strong>; pyk\u00e4l\u00e4n 58 nojalla tuomittu, eristysselliss\u00e4 istunut mies, jolla oli lupa kirjoittaa.<\/a> (Pyk\u00e4l\u00e4n mukaisen tuomion saattoi saada kuka tahansa, milloin tahansa ja mist\u00e4 vain. Tuomion saattoi saada kielletyn kirjallisuuden levitt\u00e4misest\u00e4 tai toimimisesta ihmisoikeusj\u00e4rjest\u00f6ss\u00e4.)<\/p>\n \u201dYleens\u00e4 ottaen kaikki sielut (Andrejevin kielenk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 monadit) oli luotu samalla hetkell\u00e4 runsaaksi, koko ihmiskunnan elinajan riitt\u00e4v\u00e4ksi varannoksi, mutta samaan aikaan luotiin kapean purosen verran uusia monadeja ihmisyhteis\u00f6n rakkauden kasautumisen ja keskittymisen tuloksena. Jos vaikkapa lapsi tunsi vahvaa rakkautta johonkin elottomaan esineeseen kuten nyt pehmohauvaan, ja rakkauden virta oli kohdesuuntautunutta ja voimallista, esineeseen kertynyt rakkaus saattoi sen tuhouduttua tiivisty\u00e4 uudeksi monadiksi, joka laskeutui maalliseen maailmaamme…\u201d <\/em><\/p>\n Ven\u00e4j\u00e4n yst\u00e4v\u00e4n\u00e4 mietin j\u00e4lleen sit\u00e4, kuinka t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on saada kokea tunnetasolla edes h\u00e4iv\u00e4hdys\u00a0 naapurimaamme sivistyneist\u00f6n hillityst\u00e4 moniselitteisyydest\u00e4 oman ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4, s\u00e4ngyss\u00e4 loikoillessa ja hotelli helpotuksessa istuessa.<\/p>\n **<\/p>\n Helsingin Sanomien Jussi Niemel\u00e4inen<\/strong> \u201dtapasi\u201d Ulitskaja aiemmin t\u00e4n\u00e4 vuonna.<\/a><\/p>\n \u201dUlitskaja on saavuttanut jo sellaisen aseman, ett\u00e4 h\u00e4nen nimens\u00e4 vilahtelee Nobel-veikkauksissa. My\u00f6s Suomessa on uskollinen lukijakunta ja vakik\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 Arja Pikkupeura<\/a>.<\/p>\n Romaanien aika alkaa kuitenkin olla ohi. Ulitskaja kertoo, ettei h\u00e4nt\u00e4 huvita en\u00e4\u00e4 kirjoittaa eik\u00e4 lukea paksuja kirjoja.<\/p>\n \u2019Tuntuu, ett\u00e4 niin minulla kuin koko ihmiskunnalla on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n aikaa. Pit\u00e4\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 sanoa viestins\u00e4 tiiviimmin. Viime aikoina kaikki kirjoittamani kertomukset ovat mahtuneet sivuun.\u2019 \u201d<\/p>\n **<\/p>\n