{"id":845,"date":"2017-10-10T11:57:07","date_gmt":"2017-10-10T08:57:07","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/koponen\/?p=845"},"modified":"2018-02-28T09:34:01","modified_gmt":"2018-02-28T07:34:01","slug":"kirja-arvio-kalle-kniivila-tanjan-katu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/kirja-arvio-kalle-kniivila-tanjan-katu\/","title":{"rendered":"Kirja-arvio: Kalle Kniivil\u00e4 – Tanjan katu"},"content":{"rendered":"

Ven\u00e4j\u00e4 on kirjoittajalle ehtym\u00e4t\u00f6n aiheiden l\u00e4hde. Sen kun poimit. Parhaat tarinat on kuitenkin haettava itse, ja silloin oma viha ja\/tai rakkaus -suhteesi tuohon valtavaan aineistoon on koetuksella. Sanotaan t\u00e4m\u00e4 jo k\u00e4rkeen: toimittaja Kalle Kniivil\u00e4 lunastaa nelj\u00e4nnell\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4st\u00e4 ja entisest\u00e4 Neuvostoliitosta kirjoittamallaan teoksella paikan Ven\u00e4j\u00e4-kirjoittajien etujoukossa. Tanjan katu – El\u00e4m\u00e4\u00e4 Pietarissa 1917-2017 (INTO) <\/a>on kirja, joka kannattaa lukea, koska siin\u00e4 kuuluu j\u00e4lleen ihmisten – ven\u00e4j\u00e4l\u00e4isten \u00e4\u00e4ni: yhdess\u00e4 ja yksil\u00f6in\u00e4. Kniivil\u00e4 on tehnyt ty\u00f6ns\u00e4 ven\u00e4j\u00e4ksi ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt kaiken materiaalin ja haastattelut itse.<\/p>\n

\"tanjan_katu\"<\/a><\/p>\n

\u201dTanjan katu on h\u00e4din tuskin puolentoista kilometrin mittainen. Silti t\u00e4nne sopii koko Neuvostoliiton ja uuden Ven\u00e4j\u00e4n historia. Sata vuotta tavallisten ihmisten ep\u00e4tavallisia kohtaloita.\u201d<\/p>\n

Kniivil\u00e4 on kasvanut kirjoittajana jokaisen teoksensa my\u00f6t\u00e4. Aiemmissa kirjoissaan, Putinin v\u00e4ke\u00e4 (2<\/em>014) ja Neuvostomaan lapset<\/em> (2016) sek\u00e4 Krim on meid\u00e4n \u2013 imperiumin paluu<\/em> (2015) Kniivil\u00e4 on jo osoittanut pystyv\u00e4ns\u00e4 sijoittamaan kirjojensa henkil\u00f6t t\u00e4h\u00e4n aikaan ja antamaan heid\u00e4n kertomalleen sen vaatiman tilan. Sydsvenska Dagbladetin toimittaja Kniivil\u00e4 sanoo tehneens\u00e4 pohjaty\u00f6n niin kuin toimittajat yleens\u00e4 tekev\u00e4t. Tanjan katu \u2013kirjasta muotoutuu vuosikymmenest\u00e4 toiseen edeten koskettava kuvaus ihmisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4 muutaman sukupolven aikana kaupungissa Neva-joen suistossa. Eik\u00e4 vain Pietarissa vaan Petrogradissa ja Leningradissa sek\u00e4 vaikkapa viiv\u00e4ht\u00e4en timanttien etsint\u00e4retkell\u00e4 geologisissa kaivauksissa Siperiassa.<\/p>\n

Kirja on enemm\u00e4n kuin 100 vuoden tarina. Kniivil\u00e4 kertoo miettineens\u00e4 aluksi kirjoittavansa juhlavuotta merkkaavan kirjansa Petroskoin vinkkelist\u00e4, mutta p\u00e4\u00e4tyneens\u00e4 lopulta vanhan opiskelupaikkansa innoittamana Vasilinsaarelle Pietariin. Monet Kniivil\u00e4n lukijoista tuntevat varmasti kadulla asuneen Leningradin piirityksess\u00e4 menehtyneen Tanja Savit\u0161evin p\u00e4iv\u00e4kirjat.<\/p>\n

Kadulla asui joskus my\u00f6s Ven\u00e4j\u00e4n presidentti Vladimir Putin, ja siell\u00e4 voi edelleen t\u00f6rm\u00e4t\u00e4 Helsingin yliopiston professoriin Vladimir Gelmaniin. H\u00e4n jo kyseli omassa Facebookissaan Kniivil\u00e4n kirjasta: joko ven\u00e4j\u00e4nn\u00f6s on tulossa? Kuulemma kustantajaan on oltu Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 yhteydess\u00e4.<\/p>\n

\u201cVuoteen 1996 asti entinen KGB-agentti Vladimir Putin on Pietarin varakaupunginjohtaja. H\u00e4nell\u00e4 on asunto Tanjan kadulla, vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 kiinteist\u00f6nv\u00e4litt\u00e4j\u00e4 Aleksandr Dymnikovin taloa. \u2013 Mutta ei h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4p\u00e4in juurikaan n\u00e4kynyt. Ehk\u00e4 h\u00e4n osti asunnon vanhemmilleen. Presidentiksi tultuaan h\u00e4n k\u00e4vi joka tapauksessa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pari kertaa. Silloin koko katu suljettiin.\u201d<\/p>\n

Kniivil\u00e4 osaa haastatella ja kertoa v\u00e4liin nippelitiedonkin niin, ettei mik\u00e4\u00e4n vaikuta Wikipediasta kaivetulta. Reportaasikirjojen tekij\u00e4 ja ammattitoimittaja on my\u00f6s oiva blogisti. Teksteiss\u00e4\u00e4n Kniivil\u00e4 on lehtimiehen perushyveiden mukaisesti yht\u00e4 aikaa lakoninen, toteava ja kuvaileva. Tutkijalle tai Ven\u00e4j\u00e4n historian perehtyneelle harrastajalle asiat eiv\u00e4t ole uusia, mutta kun yleisest\u00e4 menn\u00e4\u00e4n pieniin yksityiskohtiin ja historian h\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4, paperin kahinasta, p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n kuulemaan, mit\u00e4 asioita itse kokeneet ihmiset ajattelevat, saadaan tarinoihin eloa. Ja kuten niin usein, vuosisadassa ovat jotkut vakiintuneiksi luullut asiat jo toisen tarinan arvoisia.<\/p>\n

Ven\u00e4j\u00e4n suuren lokakuun vallankumouksen merkitt\u00e4vyytt\u00e4 arvioidaan t\u00e4n\u00e4\u00e4n aivan eri tavoin kuin viel\u00e4 pari vuosikymment\u00e4 sitten, mutta samalla kaatuu my\u00f6s monia ikoneiksi nostettuja kuvia. Neuvostoliitossa henkil\u00f6palvonta nostettiin arvoonsa rakentamalla kuva sankariteoista, joita ei edes tapahtunut. Neuvostovaltion perustajaa s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n edelleen mausoleumissaan Moskovassa, mutta yhten\u00e4ist\u00e4 ja v\u00e4\u00e4ristelty\u00e4 historiaa voidaan joiltain osin oikoa totuudenmukaisempaan suuntaan. Lukutaidottomille ja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n helposti levitett\u00e4v\u00e4n propagandan vuoksi kehitetty elokuva Talvipalatsin valtauksesta joutaa unohdettavaksi ja toisenlaiseksi kertomukseksi. Kniivil\u00e4n kirjassa tarina on todemman kuuloinen.<\/p>\n

\u201dNyt jo el\u00e4kkeelle siirtynyt Aleksandr Uralov, joka sata vuotta vallankumouksen j\u00e4lkeen asuu Savit\u0161evin perheen entisess\u00e4 huoneistossa, muistelee miten h\u00e4n pienen\u00e4 ihmetteli, miksei h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4, vanha ratsuv\u00e4en upseeri, halunnut kertoa rynn\u00e4k\u00f6st\u00e4 Talvipalatsiin, vaikka oli itsekin osallistunut vallankumoukseen. \u2013 Meille oli n\u00e4ytetty kaikenlaisia elokuvia, joissa matruusit mursivat Talvipalatsin portit ja niin edelleen. Mutta h\u00e4n ei koskaan suostunut kertomaan, miten se oikein tapahtui. Vasta paljon my\u00f6hemmin ymm\u00e4rsin, ettei h\u00e4n halunnut kertoa, koska mit\u00e4\u00e4n rynn\u00e4kk\u00f6\u00e4 ei koskaan ollutkaan. Todellisuudessa bolsevikit p\u00e4\u00e4siv\u00e4t sis\u00e4\u00e4n takakautta, ja suuri osa laukauksista ammuttiin ilmaan.\u201d<\/p>\n

Avatessaan lukijalle kirjan tekemisen taustoja Kniivil\u00e4 kertoo, ett\u00e4 varsinainen kultakaivos olivat taiteilija ja taidehistorioitsija Alexandre Benois\u2019n p\u00e4iv\u00e4kirjat vuosilta 1916\u20131918. Benois\u00b4n tyt\u00e4r Anna T\u0161erkesova luovutti ne University of Texasille 1980-luvulla. Ehtona oli, ettei mit\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4kirjojen sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 saanut julkaista kahteenkymmeneen vuoteen. P\u00e4iv\u00e4kirjat julkaistiin lopulta Moskovassa vuonna 2003, Kniivil\u00e4 kirjoittaa.<\/p>\n

Kuten aiemmissa kirjoissaan, Kniivil\u00e4 avaa lukijalle monia Ven\u00e4j\u00e4n historian kannalta oleellisia asioita. Ik\u00e4polveni lukija muistaa Neuvostoliiton YYA-sopimuksen toisena osapuolena ja sodan voittaneena suurvaltana, mutta varhaisempi Neuvostoliitto on j\u00e4\u00e4nyt tuntemattomammaksi. Historian jatkumossa Neuvostoliiton valtiohistoria on lyhyt jakso, mutta monelle se oli koko el\u00e4m\u00e4. Ihan alkua on en\u00e4\u00e4 harva \u00e4\u00e4neen muistelemassa. Kniivil\u00e4 kirjoittaa, ett\u00e4 1920-luku oli monin tavoin absurdia aikaa. Kuten kirjailija sanoo tuosta vuosikymmenest\u00e4:<\/p>\n

\u201cSill\u00e4 kukaan ei tied\u00e4, minne maa on menossa. Pit\u00e4isik\u00f6 englantilaiset ly\u00f6d\u00e4 \u00e4llik\u00e4ll\u00e4 valmistamalla laadukkaita tulitikkuja \u2013 vai sotilaslentokoneita? Mit\u00e4 on tapahtunut kommunistiselle utopialle, maailmanvallankumoukselle, valtiolle, jonka oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 kuihtua pois? Voiko kommunisti k\u00e4yd\u00e4 ostoksilla yksityisess\u00e4 kaupassa? Ja jos ei voi, miksi ainoa sallittu puolue sitten sallii yksityiset kaupat? Kukaan ei tied\u00e4, ei edes puolue, sill\u00e4 niin kummalliselta kuin se saattaa vaikuttaakin, puolueen sis\u00e4ll\u00e4kin on yh\u00e4 eri mielipiteit\u00e4. Mutta siihen tulee pian muutos.\u201d<\/p>\n

V\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n historiaa harrastanut tuntee ja tiet\u00e4\u00e4 \u2013 l\u00e4nness\u00e4, ehk\u00e4 jopa keskiverto ven\u00e4j\u00e4l\u00e4ist\u00e4 paremmin Stalinin hirmuty\u00f6t, joita monet pit\u00e4v\u00e4t nyky\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 maan modernisoimiseksi. Me suomalaiset olemme katkeran tietoisia my\u00f6s suomalaisia ja suomensukuisia kohdanneista vainoista. Suomalaisia enemm\u00e4n taidettiin inhota vain saksalaisia. V\u00e4hemmist\u00f6n kohtalot olivat karuja.<\/p>\n

Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 ei kuitenkaan voi edes yritt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, jos ei tunne maan kulttuuria: monille tulevat neuvostoajoistakin ensimm\u00e4isin\u00e4 mieleen kansantanssiryhm\u00e4t tai keisarillisen loiston kaikelle kansalle tarjonneet balettiseurueet ja tunnetut s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t. Mutta heit\u00e4kin t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4 kansoille ovat omat lauluntekij\u00e4t. Kyky sulatella yhdess\u00e4 tuskaiset asiat kantaa. N\u00e4iden neuvostotodellisuuden tulkkien muistelemiseen on useimmilla ven\u00e4j\u00e4l\u00e4isill\u00e4 hyv\u00e4 syy. Joillakin viel\u00e4 parempi tarina. Kniivil\u00e4 muistuttaa, neuvostobardien perinteeseen kuuluneen, ett\u00e4 laulaja, kuten Vladimir Vysotski, keskusteli yleis\u00f6n kanssa ja vastasi kysymyksiin, joita kirjoitettiin paperilapuille ja l\u00e4hetettiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle. Liian arkoja aiheita koskeneet kysymykset laulaja saattoi n\u00e4in j\u00e4tt\u00e4\u00e4 lukematta. Kniivil\u00e4n haastattelema Galina Barhudarova kertoo olleensa geologisella tutkimusmatkalla kaukana id\u00e4ss\u00e4, kun h\u00e4n kuuli Kiinan radion ven\u00e4j\u00e4nkielisest\u00e4 l\u00e4hetyksest\u00e4 Vysotskin kuolleen. Isku oli kova.<\/p>\n

\u201dVysotski ja [Bulat] Okud\u017eava olivat meille puolijumalia. Surimme h\u00e4nen kuolemaansa kovasti. Tarkoituksena oli ollut viett\u00e4\u00e4 minun syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4ni, mutta uutisen kuultuamme peruimme juhlat. Kiinan radio kertoi Vysotskista, ja Ranskan radion ven\u00e4j\u00e4nkieliset l\u00e4hetykset my\u00f6s, ne kuuluivat hyvin siell\u00e4 Mongolian rajan tuntumassa. H\u00e4irint\u00e4l\u00e4hettimet, joilla ulkomaisten radiol\u00e4hetysten kuuluvuutta rajoitettiin, oli sijoitettu suurkaupunkien tuntumaan, mutta maailman suurimman maan koko aluetta niill\u00e4 ei mitenk\u00e4\u00e4n pystytty kattamaan.\u201d<\/p>\n

Monille n\u00e4yttelij\u00e4 ja itse\u00e4\u00e4n usein kitaralla s\u00e4est\u00e4nyt esiintyj\u00e4 oli kansan omatunto. Neuvostoliiton virallisissa tiedotusv\u00e4lineiss\u00e4 Vysotski oli ep\u00e4henkil\u00f6 \u2013 h\u00e4nen tekstins\u00e4h\u00e4n eiv\u00e4t noudattaneet puolueen linjaa ja yksityisel\u00e4m\u00e4kin oli moraalitonta. Kniivil\u00e4 kirjoittaa, kuinka jopa h\u00e4nen kuolemansa yritettiin sensuroida. Vysotski kuoli hein\u00e4kuun 25. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1980, kun Moskovan olympialaiset olivat meneill\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n saanut h\u00e4irit\u00e4 neuvostourheilun voittokulkua. Kaksi lehte\u00e4 uskaltautui julkaisemaan lyhyen muistokirjoituksen, toisen p\u00e4\u00e4toimittaja sai pian potkut.<\/p>\n

\u201dSuojas\u00e4\u00e4 oli ollut ohi jo pitk\u00e4\u00e4n, ja viimeist\u00e4\u00e4n Vysotskin kuolemaan p\u00e4\u00e4ttyi vanha hyv\u00e4 aika. Neuvostoliitto oli nimitt\u00e4in j\u00e4lleen sodassa.\u201d<\/p>\n

**<\/p>\n

Lopulta Neuvostoliiton sota Afganistanissakin loppui, ja Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Ven\u00e4j\u00e4n 1990-luku oli sekin voimakkaiden ristiriitojen aikaa. Asuin itse Pietarissa ja tein t\u00f6it\u00e4 ennen muuta Yleisradion toimituksille. Tuohon aikaan vuokra-asunto l\u00f6ytyi helposti ja vaihdoin asumusta moneen kertaan \u2013 aina halvempaan ja parempaan. Markkinat olivat todella murroksessa. My\u00f6s Kniivil\u00e4n kirjaansa haastattelema Aleksandr Dymnikov alkoi olosuhteiden pakosta j\u00e4rjestell\u00e4 asunnonvaihtoja. Dymnikov huomasi osaavansa homman ja vaihtoi v\u00e4it\u00f6skirjan perusty\u00f6n asunnonv\u00e4litt\u00e4j\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n. Kniivil\u00e4 kertoo, miten Dymnikovista tuli menestyv\u00e4 kiinteist\u00f6nv\u00e4litt\u00e4j\u00e4, yksi Leningradin ensimm\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n

\u201cKun yhteiskunta muutti muotoa, oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 hyp\u00e4t\u00e4 mukaan ensimm\u00e4isen\u00e4. Joka ep\u00e4r\u00f6i, j\u00e4i j\u00e4lkijunaan. Joka ei uskaltanut hyp\u00e4t\u00e4 ollenkaan, menetti pelin. Mutta hypp\u00e4\u00e4misen aika tulisi vasta muutaman vuoden kuluttua. Vuonna 1987 Aleksandr Dymnikov viel\u00e4 ep\u00e4r\u00f6i.<\/p>\n

\u2013 Kuuluin puolueen nuorisoj\u00e4rjest\u00f6\u00f6n Komsomoliin, ja pelk\u00e4sin erota. Oli jo ihan selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se homma oli j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4. Mutta minua pelotti. Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 pilaisin el\u00e4m\u00e4ni, jos eroaisin Komsomolista. Juuri silloin minulle yll\u00e4tt\u00e4en tarjottiin mahdollisuutta liitty\u00e4 puolueeseen. Pelk\u00e4sin kielt\u00e4yty\u00e4, mutta keksin selityksen. Sanoin, etten viel\u00e4 voinut ottaa kantaakseni puolueen j\u00e4senyyden suurta vastuuta, koska halusin muutaman vuoden ajan omistautua t\u00e4ysin tieteelle. Ja minut j\u00e4tettiin rauhaan.\u201d<\/p>\n

Yksi julkisuudessa ollut, mutta melko pienelle huomiolle j\u00e4\u00e4nyt seikka on Ven\u00e4j\u00e4n ja Neuvostoliiton suhde Pohjois-Koreasta tuotettuun orjaty\u00f6voimaan. Pohjoiskorealaisia on ollut ty\u00f6ss\u00e4 rakennuksilla Pietarissa ihan viime aikoinakin. Aiemmin on puhuttu heid\u00e4n roolistaan laajoilla hakkuualueilla syv\u00e4ll\u00e4 Siperiassa.<\/p>\n

\u201dRetkill\u00e4\u00e4n Neuvostoliiton Kaukoid\u00e4ss\u00e4 Galina Barhudarova k\u00e4y my\u00f6s T\u0161egdomynin kyl\u00e4ss\u00e4, jonka tuntumasta Pohjois-Korea 1960-luvulta alkaen on saanut kaataa mets\u00e4\u00e4. Tarkoituksena oli alun alkaen tukea Pohjois-Korean yst\u00e4v\u00e4llismielist\u00e4 hallitusta. 40 prosenttia pohjoiskorealaisten mets\u00e4ty\u00f6miesten kaatamasta puutavarasta l\u00e4hetettiin Pohjois-Koreaan, loput Neuvostoliitto sai maksuksi hakatusta mets\u00e4st\u00e4. Alue on harvaan asuttua, eik\u00e4 vankejakaan en\u00e4\u00e4 Stalinin kuoltua ollut mets\u00e4t\u00f6ihin riitt\u00e4v\u00e4sti. Siksi j\u00e4rjestely oli edullinen my\u00f6s neuvostohallitukselle. Pohjoiskorealaisten mets\u00e4ty\u00f6miesten elinolot muistuttivat Stalinin vankileirej\u00e4, eik\u00e4 korealaisilla ollut paikalliseen v\u00e4est\u00f6\u00f6n mit\u00e4\u00e4n kontaktia. Parakkileireiss\u00e4 asuneet korealaiset olivatkin ilmeisesti vankeja. \u2013 N\u00e4in heit\u00e4 ensimm\u00e4isen kerran jo junassa. He vaikuttivat koulutetulta v\u00e4elt\u00e4, l\u00e4\u00e4k\u00e4reilt\u00e4 ja opettajilta. Heid\u00e4t oli varmaan l\u00e4hetetty leiriin uudelleenkoulutettaviksi. Kaikilla oli samanlaiset univormut.\u201d<\/p>\n

**<\/p>\n

Ven\u00e4j\u00e4n tekninen kyky ei tunnu edelleenk\u00e4\u00e4n vastaavan l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mitk\u00e4 maan mahdollisuudet voisivat olla. Maailmanluokan kulutustavaroita maa tuottaa huomattavan v\u00e4h\u00e4n. Joitakin todella k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia tuotteita ovat sovellukset internetiss\u00e4. Facebookia vastaava Vkontakte on k\u00e4rsinyt pahoja mainetappioita. Omastakin tuttavapiirist\u00e4ni olen kuullut, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla aikuisuuteen liittyy se, ett\u00e4 siirryt\u00e4\u00e4n pois ven\u00e4l\u00e4isest\u00e4 yhteis\u00f6mediasta. Itse mietin oikeasti sit\u00e4, miksi palvelun p\u00e4ivitt\u00e4minen tuntuu vaikuttavan puhelimeni toimintaan. Mene ja tied\u00e4.<\/p>\n

Kniivil\u00e4n kirjassa Vkontaktesta kerrotaan seuraavasti:<\/p>\n

\u201dVkontaktesta tuli muutamassa vuodessa yksi Ven\u00e4j\u00e4n ja koko entisen Neuvostoliiton suosituimmista internetsivustoista. Sen juuret ovat kuitenkin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Vasilinsaarella, vain muutaman sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Tanjan kadulta. Suositun sosiaalisen median kehitt\u00e4j\u00e4 Pavel Durov, jota on kutsuttu Ven\u00e4j\u00e4n Mark Zuckerbergiksi, opiskeli yliopiston filologisessa tiedekunnassa aivan Galina Barhudarovan mineralogisen museon naapurissa. Pavel Durov oli 22-vuotias perustaessaan Vkontakte-sivuston. Ensimm\u00e4isi\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4 houkuteltiin kutsumaan kavereitaan mukaan arvonnalla, jossa oli palkintoina Applen suositun iPod-mediasoittimen uusia malleja. Nelj\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin Durov oli miljon\u00e4\u00e4ri, ja h\u00e4nen yrityksens\u00e4 saattoi siirt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4konttorinsa ompelukonetehdas Singerin entiseen rakennukseen Nevski prospektille, samaan taloon, jossa kaupungin hienoin kirjakauppa oli vallankumouksesta asti sijainnut.\u201d<\/p>\n

Durov oli kunniansa kukkuloilla vuoden 2012 tienoilla. Siis samaan aikaan kun Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 n\u00e4htiin sitten 1990-luvun ensi kertaa todella isoja mielenosoituksia. 2000-luvulla Ven\u00e4j\u00e4 on vaikuttanut tasaantuneen, ja valtaosa kansalaisista n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksyv\u00e4n niin Putinin jatkon presidenttin\u00e4 kuin Krimin anastamisen Ukrainalta. Kniivil\u00e4 tosin muistuttaa, ett\u00e4 Ukrainan kriisin k\u00e4rjistyess\u00e4 vuonna 2014 syntyneen napinan j\u00e4lkiporuna Durov kielt\u00e4ytyi yhteisty\u00f6st\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n viranomaisten kanssa eik\u00e4 suostunut luovuttamaan niille ukrainalaisten Vkontakt-k\u00e4ytt\u00e4jien tietoja. T\u00e4m\u00e4n seurauksena Durov joutui ep\u00e4suosioon. H\u00e4nen oli pakko luopua toimitusjohtajan paikasta ja muuttaa pois Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

Ven\u00e4j\u00e4 el\u00e4\u00e4 tavallaan. Valtavassa maassa on paljon \u00e4\u00e4ni\u00e4, joista toiset kantavat pidemm\u00e4lle. Tanjalta ja koko Savit\u0161evin perheelt\u00e4 vietiin mahdollisuus el\u00e4m\u00e4\u00e4n Leningradin piirityksess\u00e4, mutta Tanjan p\u00e4iv\u00e4kirjamerkinn\u00e4t ovat edelleen meid\u00e4n kaikkien yhteist\u00e4 historiaa.<\/p>\n

Kniivil\u00e4 ei ennusta, mutta lopettelee kirjaansa kokemuksillaan vapun vietosta. Vappujuhlinta on palannut entiseen malliinsa 1990-luvun sekasorron j\u00e4lkeen. Ihmisi\u00e4 komennetaan marssille, mutta lippuja on punaisten lis\u00e4ksi muitakin. Ja onpa n\u00e4kyviss\u00e4 my\u00f6s selv\u00e4sti se, ett\u00e4 monen mielest\u00e4 Stalinin teot ovat ehk\u00e4 hirmuisia, mutta sittenkin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. N\u00e4ink\u00f6h\u00e4n.<\/p>\n

**<\/p>\n

Kalle Kniivil\u00e4n kotisivut, jossa on videoita kirjaan haastatelluista, ja kirjailijan esittely. <\/a><\/p>\n

Kalle Kniivil\u00e4 YLEn aamutelevisiossa 9.10.2017<\/a><\/p>\n

Koponen-blogi Kirja-arvio – Kalle Kniivil\u00e4: Neuvostomaan lapset<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ven\u00e4j\u00e4 on kirjoittajalle ehtym\u00e4t\u00f6n aiheiden l\u00e4hde. Sen kun poimit. Parhaat tarinat on…<\/p>\n","protected":false},"author":71,"featured_media":846,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8,1],"tags":[152,167,179,296,309,371],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/46\/2017\/10\/tanjan_katu.jpg","blog_id":46},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/46\/2017\/10\/tanjan_katu.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/posts\/845"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/users\/71"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/comments?post=845"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/posts\/845\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":973,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/posts\/845\/revisions\/973"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/media\/846"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/media?parent=845"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/categories?post=845"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/koponen\/api\/wp\/v2\/tags?post=845"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}