Etujoukot

Sisäistä yhtenäisyyttä uhkaavien vaarojen edessä turvaudutaan tuttuun keinoon. Ulkomainen agentti tarkoittaa Venäjällä nykyjohdon vihollista.

Kuva elokuvasta Rakkaat toverit!

Venäjän väkivaltaorganisaatiot ovat kehittyneet kulloinkin vallassa olevan hallinnon käsikassaraksi.

Heidän ei tarvitse välittää muista kuin omista säännöistään.

Moskovassa tapahtuu

Moskovassa juhlittiin lokakuun toisella viikolla uutta ilmiötä: ranskalainen ruokaravintoloiden tunnus, Michelin-tähti annettiin ensi kertaa yhdeksälle ravintolalle.

Samaan aikaan muutaman minuutin matkan päässä International Memorial -yhdistyksen tiloihin tehtiin NTV-kanavan kuvausryhmän kanssa häirintäisku elokuvanäytöksen lopettamiseksi.

Venäjällä on tiedetty jo pitkään, että pidätykset ja juhlat voidaan yhdistää, mutta kumpaa tapahtumaa pidetään vuosien kuluttua merkittävämpänä.

-Jälkipolvien olisi syytä tietää, että kaikki tämä tapahtui samanaikaisesti ja hyvin lähellä toisiaan. Ja että oli mahdollista osallistua vaikka molempiin tapahtumiin, puntaroi poliitikko, yhteiskunta-aktiivi Marina Litvinovitš somen postauksessaan.

Ulkomaiseksi agentiksi leimatun järjestön tiloissa näytettiin puolalaisen ohjaajan Agnieszka Hollandin elokuvaa Mr. Jones Ukrainan nälänhädästä, kun “urheiluasuiset” nuoret miehet valtasivat tilan, ja heidän perässään paikalle tulivat E-miehet, sisäministeriön ääriliikkeiden vastaiset erikoisjoukot.

https://www.youtube.com/watch?v=o2_k5h0KuAM

IS: Nuorten maski­miesten hyökkäys keskeytti Stalinin julmuuksista kertovan elokuvan Moskovassa – ja sitten poliisi alkoikin kuulustella katsojia

Tila suljettiin käsiraudoilla.

Paikalla olleiden henkilötiedot kirjoitettiin ylös.

–Kyse on fasismista. Yhteiskunnan pelottelusta, sanoo Georgi Satarov aikoinaan presidentti Boris Jeltsinin neuvonantajana työskennellyt vaikuttaja, Indem-säätiön johtaja Eho Moskvyn haastattelussa.

Vaikka Venäjällä olisikin edelleen käynnissä “tornien kamppailu” presidentin hallinnon ja väkivaltaorganisaatioiden välillä, ollaan nyt Satarovin mielestä siirrytty samanlaiseen tilaan, jollaisessa Venäjällä oltiin vuonna 2007, kun mietittiin Putinin jälkeistä aikaa. Kukaan ei odottanut Dmitri Medvedevin valintaa presidentiksi.

Memorial on yksi merkittävimmistä “ulkomaisista agenteista” Venäjällä. 

Lähemmin tarkastellen viime päivien tapahtumista voi tehdä monta päätelmää. Venäjällä on hyvin toimeen tulevia ihmisiä, joille on todellakin tärkeämpää hyvä ruoka ja menestyksen näyttäminen.

Toisille aika on muistutus 1930-luvusta, jolloin väkivalta hallitsi julkista elämää nuoressa Neuvostoliitossa.

Memorial-järjestön kohtaama painostus on vain yksi esimerkki maan nykyisestä valtapolitiikasta.

Väkivaltaorganisaatioiden valtaan nostama, ja maan johdossa pitämä itsevaltias näyttäytyy yhä enemmän sata vuotta sitten vallassa olleen edeltäjänsä kaltaisena – kaukana kansalaisistaan olevana hahmona.

Vaikka maan johtajan tekemisiä seurataan, ja hänen puheitaan arvioidaan, tämä osoittaa elävänsä rinnakkaisessa todellisuudessa, kuten Saksan erovuorossa oleva liittokansleri Angela Merkel jo vuonna 2014 sanoi.

Mittavan uran journalistina tehnyt Sergei Parhomenko kiinnitti Telegram-postauksissaan huomiota tärkeään asiaan ulkomaisista agenteista.

Energia-alan konferenssissa puhunut Vladimir Putin esitteli Venäjää maana, jossa Gazprom-media sallii omistamassaan radioyhtiössä ulkomaalaisten (Venäjän ulkopuolella asuvien) kritisoida valtiovaltaa.

Väite tuntuu kömpelöltä ja uskomattoman naivilta.

–Gazprom rahoittaa yhtä radioasemaa, jossa otetaan kantaa – äärimmäisyyksin mennen, kaikenlaisiin kysymyksiin. Ja jossa joka toisella on ulkomainen passi tai vähintään oleskelulupa ulkomailla, Putin vastasi haastattelijalla kysymykseen ulkomaisista agenteista.

Eho Moskvyn päätoimittajaa Aleksei Venediktovia itsevaltiaan kommentti iski vyön alle.

Putin sai vastata mielensä mukaan kysymyksiin.

Hän vakuutti, että samanlainen laki ulkomaalaisista agenteista on ollut voimassa Yhdysvalloissa jo 1930-luvulta alkaen, ja laki on samalla tavalla suojannut amerikkalaisia oman sisäpolitiikan toteuttamisessa kuin nyt Venäjälläkin.

– Miksi se olisi sallittua heille, mutta ei meille, Putin esitti ja jatkoi, että Venäjällä ulkomaisten agenttien on vain hoidettava muutamia hallinnollisia tehtäviä kun taas Yhdysvalloissa nämä voivat joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Venäjällä eletään todellisuudessa, jossa jokaista vaihtoehtoista näkemystä pidetään mielenosoituksena, jos ei jopa ääriliikkeen toimintana.

Journalismin peruskäsitteisiin kuuluu, että päätökset julkaisuista tehdään toimituksissa.

Näin meneteltiin Venäjälläkin monissa toimituksissa vuosia 1990-luvulla, kunnes nykyisen itsevaltiaan myötä kovennettiin tiedotusvälineiden valvontaa.

Parhomenko muistuttaa, että 20 vuotta sitten valtiovalta aloitti media-alan sensuroinnin kaappaamalla suuren yksityisen NTV-yhtiön valtiolle – maan valtiollisen kaasuyhtiön Gazpromin ottaessa vastatakseen myös muista kuin ydinliiketoimintaansa kuuluvista yhtiöistä.

Näitä olivat tv-kanavien lisäksi myös radioasema Eho Moskvy ja Parhomenkon päätoimittama Itogi-lehti.

–Valtio pakotti mediajätin taipumaan propagandakoneistonsa tuella. Se käytti suoraa kiristystä ja painostusta sekä otti ihmisiä panttivangiksi. Se tuhosi tuolloin suurimman mediayhtiö Media-Mostin, Parhomenko pohtii Telegram-päivityksessään.

Parhomenko ehdottaa, että itsevaltias voisi esittää, että Eho Moskvylle annettaisiin mahdollisuus itsenäistyä. Radioaseman yksityistäminen sopisi varmasti sen toimittajille.  Se on kaiken lisäksi taloudellisesti kannattava.

Radioasema Eho Moskvyn toimittajat eivät pidä, kuten eivät ulkomaisen agentin leiman saaneet kollegatkaan, toimiaan opposition tukemisena vaan ammattimaisena journalismina.

He yrittävät vain tehdä parhaansa. Hyvää journalismia. Eivät oppositiopolitiikkaa.

Tiedotusvälineiden poliittisuus aiheuttaa aina keskustelua.

Jopa Nobel-palkittu Dmitri Muratov (vas.) on monen silmissä enemmän toisinajattelijoiden puhemies kuin itsenäinen tiedotusvälineen – Novaja gazetan päätoimittaja.

Venäjällä näkemyksen voi ymmärtää sitä taustaa vasten, että Neuvostoliitossa mahdollisuutta osallistua politiikkaan rajoitettiin, ja näin toisinajattelijoiden kirjavasta joukosta muodostui myös opposition ääni.

Nyky-Venäjällä ei ole valtioon vaikuttavaa oppositiota eikä toimitusten anneta sellaiseksi vahvistua yhtään enempää.

Odotettu perjantai

Lähes joka perjantai on viime aikoina lisätty merkintöjä listaan, jossa määritellään ulkomaiset agentit: muutama yksittäinen henkilö, heidän edustamansa media tai järjestö.

Tällä viikolla leima lyötiin Rosbaltin ja mm. Republic-sivuston ja Dožd-kanavan julkaisijoihin.

Jo nyt lähes kaikki ne tiedotusvälineet, joita minä seuraa ovat saaneet oikeusministeriön työtä teettävän tittelin.

Ulkomaiset agentit järjestivät viikolla monituntisen verkkotapahtuman, jonka aikana keskusteltiin sortolain merkityksestä.

Venäjän valtiojohto on osoittanut, että se ei aio perääntyä vaikka Dožd, Mediazona, Meduza, OVD-info, Eho Moskvy ja Novaja gazeta tekisivät mitä lain kumoamiseksi.

Verkkotapahtumassa oli useita muusikkovieraita. DDT esitti upean: Rodina – Isänmaa. (Avautuu suoraan verkkotapahtuman linkistä.)

-Bändimme on tietenkin totalitaarista lakia vastaan, sanoi DDT:n, musikantti Juri Ševtsuk.

Monen tason kovistelun kohteena olevalla medialla, ja niiden Internetissä miljoona yleisöt keräävillä paljastuksilla, on suuri merkitys – ne tuovat näkyviin vaihtoehtoisen tiedonvälityksen.

Ranskassa toimivan kidutusten vastaisen sivuston päätoimittaja on ollut suuren mielenkiinnon kohteena – syystä.

“Vankilakidutuksilla ja -raiskauksilla on ollut Venäjän presidentin alaisuudessa toimivan FSB:n hyväksyntä, sanoo Gulagu.net -sivuston perustaja Vladimir Osetškin Suomen Kuvalehdelle.”

SK: Viranomaiset kuljettavat ”kiduttajavankeja” Venäjän vankiloihin hakkaamaan ja raiskaamaan, sanoo kansalaisjärjestön perustaja

Venäjän johtaja on joko täysin pihalla maansa median tilasta tai valehtelee tietoisesti, kuten hänen hyväkseen toimiva propagandakoneisto, joka kertoo ulkomaisien agenttien hivuttautumisesta maahan.