Suuri tehtävä

Näyttävä sali. Salskeita sankareita. Ja diktaattori.

Venäjä nosti joukon sotilaita sankareiden kaartiin – palkitut saivat tunnustuksen, jollaista ei ole jaettu sitten keisariaikojen.

Ylipäällikkö selitti sankareille mistä sodassa on kyse.

“Meillä – teillä – on suuri tehtävä.”

Erikoisoperaation aikana kaikki tehdään ensisijaisesti ihmisten suojelemiseksi.

Venäjä iskee Ukrainan energiainfrastruktuuriin, mutta se ei aloittanut ensimmäisenä.

“Presidentin mukaan Venäjän tekemät iskut ovat vastaus muun muassa Kertšinsalmen sillalla tapahtuneeseen räjähdykseen, josta Venäjä on syyttänyt Ukrainaa. Lisäksi Putin syytti Ukrainaa vedenjakelun katkaisemisesta itäisen Ukrainan Donetskin alueelle.  Se, että vettä ei toimiteta yli miljoonan ihmisen kaupunkiin, on kansanmurha, Putin sanoi ja toisti jälleen syytöksensä lännen puolueellisuudesta.”

Diktaattori korosti tyylilleen sopivin sanoin, ettei kaikenlaiseen julkisuudessa esiintyviin valeuutisiin pidä uskoa. Vain oma media kertoo asiat niin kuin ne ovat. Propaganda toimii.

Vladimir Putin vaikutti innostuneelta, mutta ei välttämättä humalaiselta, kuten ylipäällikön käytöstä sotilaiden kanssa on mediassa (yli)tulkittu.

**

Valehtelu ei tuota mitään vaikeuksia

Toimittajat ilman rajoja on tuottanut videon (tekstitys englanniksi)

**

Sananvapaus kansallinen asia

Venäjän sensuuri ja ihmisten aivopesu median tuottamilla valheilla alkaa olla sellaista luokkaa, että sille on mahdotonta hakea vertailukohtaa.

Televisiokanava Doždin sulkeminen kaapelikanavilta Baltian maissa hermostuttaa ennen muuta toimittajia, joiden tavoitteena on edesauttaa kaikkialla riippumatonta journalismia.

Venäjänkielisen tiedonvälityksen osalta tämä tarkoittaa, että on tuettava toimittajia ja toimituksia Venäjän ulkopuolella.

Yksittäisiä toimittajia autetaan monin tavoin niin kuin on tehty edelliset parikymmentä vuotta.

Venäjällä toimitukset eivät enää päätä itse läheskään kaikesta eikä kyse ole vain itsesensuurista, josta on toki kokemusta myös 1980-luvulla työnsä suomalaistoimituksissa aloittaneilla.

Euroopan Unionissa on epäilynsä tv-kanavan sulkemisesta Latviassa, mutta maan päätös on kansallinen kysymys, vastattiin Deutsche Wellelle, kun nämä asiaa tiedustelivat.

Mepit ovat arvioineet jyrkästi myös Kreikan, Puolan ja Unkarin sananvapaustilannetta ja toimittajajärjestöt kehottaneet Suomea huolehtimaan siitä, että media ei keskity liiaksi.

Mutta meidän pulmamme ovat aivan toista luokkaa kuin nyt Dožd on saanut kokea.

Kiista pähkinänkuoressa – kyetäänkö Euroopassa vastaamaan Venäjän valheisiin

Kremlin propagandakone osaa tarjota venäjäläisille tarinan siitä, kuinka rappeutunutta länttä vastaan toimitaan oikeudenmukaisesti.

Lännen kurimuksesta kerrotaan erilaisin keinoin: ulkoministeri Sergei Lavrov koki tämän henkilökohtaisesti Ruotsissa vuonna 2021, kun hänelle selvisi, että miehet ja naiset käyvät samassa vessassa.

Omassa kertomuksessaan Venäjän media on pantu esittämään maan talouden saavutuksia neuvostotyyliin: muun maailman kamppaillessa ongelmien parissa Venäjällä on hallitsija, joka ajaa vain kansalaisten parasta.

Venäjä vihollisten saartama totuuden saari

Tätä kaikkea valehtelua vastassa on muutamia ulkomailla toimivia medioita ja sosiaalisen media haltuunsa ottaneita venäjänkielisiä vaikuttajia.

Luettelo on pitkä, mutta kuten tutkija Sam Greene sanoo, Dožd on ollut yhdessä Meduzan kanssa mahdollisuus näyttää venäläisille, että sen korruptoituneet johtajat valehtelevat heille.

Tosiasiassa Venäjä on häviämässä.

Länsimaat eivät ole koskaan olleet yhtenäisempiä. Viestin Venäjälle on oltava se, että elleivät he pääse eroon Putinista, heillä ei ole tulevaisuutta. Ukrainan jälkeen Venäjän lautasella olisi suurin osa Eurooppaa syötäväksi.

Mutta kuten ennenkin Venäjä hakee jatkuvasti ja löytääkin heikkoja kohtia. Osa osoitetaan sille kuin tarjottimella, kuten nyt on käynyt Doždin kanssa.

Journalismiin kuuluu sisäänkirjoitettuna tarkistaa tiedot useammasta lähteestä ja pysytellä ulkopuolisena tapahtumissa. Osallistuvat toimittajat ovat aktivisteja siinä missä muutkin mutta se ei kuulu heidän työhönsä.

Tämän rajan säilyttämisessä on oltava tarkkoja. Toistaiseksi Baltian maissa lähetysoikeutensa menettänyt tv-kanava on pystynyt näin etäisyyden päästä tarkkailevan mielestä säilyttämään hyvin roolinsa raportoijana ja tapahtumien syiden ja merkityksen selvittäjänä.

Venäjä hellii propagandaa

Venäjän linja on ollut entisen kaltainen. Venäjän ulkoministeriö hyödyntää trolleja ja ryöpyttää doždilaisia – mutta se osoittaa myös sotkeutuvansa omaan näppäryyteensä.

Kremlin kellokas, osastopäällikkö Marija Zaharova alleviivaa Telegram-kanavallaan, että Venäjällä on omat sääntönsä ja käsityksensä journalismista.

Maan virallinen ulkoministeriön edustaja jakaa kuvaa, jossa irvitään sille, että Dožd pystyi 12 vuotta toimimaan Venäjällä, ja törmäsi lyhyessä ajassa ongelmiin lännessä.

Näin ulkoministerinsä tavoin toimiva diplomaatti petaa itselleen paikkaa tuomioistuimeen, johon kutsutaan sodan jälkeen Venäjän propagandan vaikutusvaltaisimmat edustajat.

Latvian journalistit muistuttavat, että Dožd on tehnyt useita virheitä. Näitä ovat kartta, jossa Krim näytti kuuluvan venäjälle, ja ilmaisut, joissa toimittajat puhuivat omista sotilaista, kun käsittelivät Ukrainaan hyökkääviä venäjäläisiä.

Kukaan ei tietenkään voi kieltää sitä, että Doždin työntekijät ovat Venäjän kansalaisia, mutta Latviassa he toimivat maassa samalla tavalla, kuin sen omat toimittajat joutuvat työskentelemään.

Tässäkään kysymyksessä ei olla vain yhden vaihtoehdon varassa. Jos ei haluta osallistua Venäjän sotaponnistelujen tukemiseen.

Suomen venäjänkielisissä somessakin on esillä kanta, jonka mukaan Dožd on ollut ylimielinen liian kauan.

Latviassa kieli- ja kansallisuuskysymys on edelleen vaikea asia. Baltiassa venäjällä pärjää niin hyvin, että melkeinpä muilta vaaditaan venäjän opettelua. (Samaan tapaan kuin jotkut amerikkalaiset olettavat, että kaikki puhuvat englantia.)

Ulkomailla toimintansa käynnistäneen television pitäisi kyetä päättämään ovatko nämä edelleen ajamassa pelkästään venäjäläisten näkemyksiä ja tarpeita, vai ovatko he puolustamassa koko Euroopan tulevaisuuden kannalta tärkeitä päätöksiä ja politiikkaa suhteessa Venäjään.

Tiukasti tulkiten voi sanoa, että doždilaiset lähtivät Venäjältä, mutta Venäjä ei lähtenyt heidän päästään.

Kanavan joutuminen latvialaisten arvostelun kohteeksi johtuu osittain heidän asenteestaan, jota voi pitää perinteisenä isovenäläisenä suhtautumisena pienempiä kohtaan. Vanhaa perua imperiaalisen Venäjän mahtavuudesta suhteessa provinsseihin, jollainen Latviakin oli joskus kuten Suomi.

Tämä tuli esiin muun muassa Latvian television studiokeskustelussa keskiviikkona. Venäläisiä epäillään – syystäkin – siitä että he taipuvat suuremman asian taakse ja ovat valmiita monenlaiseen – jopa sotaan.

Kanavan omistaja Natalia Sindeejeva ilmoitti torstaina joutuvansa pohtimaan tarkasti, miten he etenevät. Toimituksellinen vastuu on päätoimittaja Tihon Dzyadkolla ainakin siiihen asti, kun hän nauttii omistaja luottamusta.

Kirjoittaja on Toimittajat ilman rajoja Suomen osaston sihteeri ja Barents Pressin hallituksen jäsen.