Venäjä nyt

Presidentti luo maan parlamentille katsauksen tulevaan. Odottaa pari tuntia – erottaa pääministerin, ja komentaa hänet tehtävään, joka perustetaan, kun ilmoituksesta on kulunut neljä tuntia. Uusi pääministeri löydetään heti ja äänestetään maan parlamentissa tehtäväänsä ilman soraääniä – ensi kertaa maan uudemman historian aikana. Perustuslakia on muutettava.

Näytelmä kuvaa menoa tammikuussa 2020 Venäjällä.

Miten voidaan muuttaa kaikki ilman että mikään muuttuu? 

Kiire on kova. Hallituksen vaihtaminen on sivujuonne Venäjän virtaviivaistamisessa kohti todellista yksinvaltaa – yhä autoritaarisempaa komentoa.

Reipasta menoa Moskovassa arvioidaan samanlaiseksi vääjäämättömäksi vyöryttämiseksi kuin Krimin miehittämistä.

Monella tarkkailijalla on kiusaus osoittaa tietävänsä sen, mistä on kyse, mutta rehellisimmiltä vaikuttavat he, jotka ovat hieman odottaneet lausuntojensa antamisessa.

Valtion media tuottaa Venäjällä esityksiä uusista mahdollisuuksista, ja yksittäiset tutkijat arvioivat tapahtunutta, minkä kykenevät.

Kremlin päätöksiä ei kyetä ennustamaan. Se on musta laatikko, johon ei näe sisään.

Lupaa päätöksiin, kuten pääministerin nimeämiseen tai perustuslain muuttamiseen, ei kysytä keneltäkään, vaikka muutosten varmistamiseksi onkin kutsuttu lähinnä maallikoista koostuva ryhmä arvioimaan muutosehdotuksia.

Perustuslain uudistuksen käsittely maan parlamentissa on läpihuutojuttu samaan tapaan kuin uuden pääministerin nimittäminenkin. Perustuslain muutostarve tuli esiin joulukuussa, kun presidentti  piti perinteistä lehdistötilaisuuttaan, mutta tuolloin ei vielä tiedetty, miten tarkkaan ottaen edetään.

Presidentin tukijat raivaavat omalta osaltaan johtajalleen tietä kohti elinikäistä hallintomallia. Ilmeisesti hieman kauhun sekaisin tuntein, kuten politiikan tutkija Lilia Ševtsova blogissaan arvioi.

Venäjän paneminen yhteen muottiin on vaikeaa niin Venäjällä asuville kuin maasta tai paremminkin maanosasta kiinnostuneille. Kovasti yritetään ja sellaisesta on tämäkin blogi esimerkkinä.

Kun kyse on isosta kokonaisuudesta, kannattaa se koettaa pilkkoa palasiksi, paitsi jos tarkoitus on sekoittaa entisestään.

Ei siis ihme, että nyt Venäjällä on sumuverho, jonka kuvittaja ja pilapiirtäjä Jolkin kuvaa erinomaisesti.

Venäjän uudistaminen niin ettei mikään muutu nousi esiin Vladimir Putinin kansakunnan tilaa luotaavasta puheesta tammikuun puolivälissä.

Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että Venäjä säilyy uudistuksen jälkeenkin presidenttijohtoisena maana, mutta presidenttinä ei todennäköisesti jatka nykyinen mies, joka kuitenkin korostaa nimenomaan presidentin keskeistä merkitystä valtavalle pohjoisiin öljy- ja kaasuesiintymiin tukeutuvalle vauraalle maalle.

Koska Putin ei jatka presidenttinä voidaan perustuslakiakin hienosäätää vaikka niin, etteivät seuraavat presidentit voisi tehdä kuten hän ja valituttaa seuraajakseen sopivaa ihmistä, ja jatkaa tämän kauden jälkeen kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan.

(Putinin ja Medvedevin suhde innostaa kuvittajia.)

Erotettu pääministeri Dmitri Medvedev siirtyy presidentin johtaman turvallisuusneuvoston varapuheenjohtajaksi tehtävään, jota ei ole aiemmin ollut. Pääsihteerinä jatkaa tehtävän nykyinen haltija. Puheenjohtaja on Putin.

Yksi taustalla vaikuttanut tekijä on voinut olla erimielisyys Venäjän perustuslain muutoksista.

Uudistusta laatimaan asetettiin komitea, jossa on jäseninä niin maailman ensimmäinen naiskosmonautti kuin viimeisissä aseellisissa selkkauksissa kunnostautunut upseeri. Jäseninä on ollut myös muutama juristi.

Sumuverhon takana kuhisee

Uudistukset ovat aina hankalia – Venäjällä varsinkin, kuten historiasta tiedämme.

Kehittymättömän puoluejärjestelmän vuoksi maassa ei voida presidentin mielestä toteuttaa parlamentaarisempaa demokratiaa.

Tämän kertoo itse Putin, joka kiertää maata tv-kamerat perässään kertomassa tarkemmin puheestaan.

Vesti-tv-uutiset näytti Putinin keskiviikkona selvittämässä kysyttäessä mahdollisuutta toteuttaa parlamentaarinen demokratia Venäjällä. Valtionpäämies vastasi, ettei se ole mahdollista, koska puolueet ovat Venäjällä nuoria ja ennen muuta jonkun ihmisen ympärille rakentuneita.

Esimerkkinä Putin nosti vastauksessaan Vladimir Žirinovskin liberaalidemokraattisen puolueen. ”Niin kauan kuin on Žirinovski – myös LDPR on olemassa”, Putin sanoi Usmanissa, Lipetskin alueella.

Putin muistutti myös siitä, ettei Venäjälle sovi sellainen parlamentarismin mukana tuleva valtava haaste, jonka toisi hallituksen muodostaminen.  Monipuoluejärjestelmissä sopiminen voi kestää kauan kuten on monessa Euroopan maassa nähty.

-Venäjä ei voisi olla puolta vuotta ilman hallitusta, Putin opasti.

Tarvitaan tiukka presidenttijohtoinen valtio

Kremliä lähellä olevat lähteet ovat paljastaneet, ettei Medvedev tiennyt erostaan kuin korkeintaan kolme päivää ennen erottamistaan. Tuolloin oli jo puhuttu Medvedevin seuraajan Mihail Mišustinin kanssa.

Käytännössä Medvedeville maan turvallisuusneuvostosta tarjottu tehtävä on kuin varapresidentin paikka, vaikka Meduzan tietojen mukaan käynnissä on ollut jo jonkin aikaa mittely presidentinhallinnon ja pääministerin välillä maan sisäpolitiikan valvonnasta ja suunnasta.

Medvedev kertoi turvallisuusneuvoston sivuilta löytyvässä tekstissä, ettei hänelle yllättävää ollut nimitys varapuheenjohtajaksi vaan se, ettei tehtävää ollut edes olemassa.

Hallinnon varapäällikkö Sergei Kirijenkon ja Medvedevin sanotaan ottaneen yhteen Yhtenäisen Venäjän asemasta seuraavien parlamenttivaalien jälkeen.

Medvedev haluaisi pitää johtamansa puolueen suurimpana duumassa, mutta Kirijenko on ehdottanut vaaleja varten perustettavaksi useita puolueita, joiden tarkoitus olisi tukea Putinia.

Kremlin virkamiesten kaavailuissa uusien ”oppositiopuolueiden” johtoon tai keulakuviksi voitaisiin nimittää tunnettuja ihmisiä kuten Youtube-blogillaan valtavan suosion saanut Juri Dud ja Leningrad-yhtyeen johtaja Sergei Šnurov.

Erimielisyyksien tuloksena Yhtenäiseen Venäjän johtoon nimettiin joitakin Kirjienkoa lähellä olevia ihmisiä.

Samaan aikaan muutamat presidentin hallinnon paikalleen nostamat aluejohtajat aloittivat valtioneuvoston piirissä Medvedevin hallituksen avoimen arvostelun. Jännitteet sisäpoliittiseen kriisiinkin on siis luotu.

Jos Venäjä olisi tosi-televisiota

Jälkeenpäin näyttäisi siltä, että Venäjällä on edetty tiukasti käsikirjoituksen mukaan. Keskiössä on Venäjän johtaja Vladimir Putin ja hänen esikuntansa.

Viikon aikana on maan nykyjohdon asemaa vahvistettu harppauksin.

-Kauhu ajaa maan johtoa. Kyse on Putinin valinnoista, sanoo Putinin vastaehdokkaanakin useasti ollut poliitikko, Grigori Javlinski jonka mukaan kaikki toimet tähtäävät henkilökohtaisen vallan vahvistamiseen. Javlinski puhuu Eho Moskvyn haastattelussa autoritaarisuuden vahvistumisesta.

Politiikan tutkija Kirill Rogov kirjoittaa Facebookissa oudoksuvansa sitä, miksi uudelleen organisoinnin kiirettä ihmetellään: taskuvaras ei jää neuvottelemaan uhrinsa kanssa vietyään tältä lompakon.

Rogov kertoi tuoreeltaan BBC:n venäjänkielisen lähetyksen haastattelussa suoraan, ettei tiedä miksi pääministeri Medvedevin hallitus sai potkut, ja miksi tämä ylipäätään puhui eronsa johtuneen suunnitteilla olevista perustuslainmuutoksista.

Epäselväksi on jäänyt, missä vaiheessa Medvedeville on selvinnyt hänen poliittinen tulevaisuutensa, ja kaatoivatko niin sanotut kansalliset projektit hänet.

Ne ovat erittäin isoja taloudellisia hankkeita, joissa liikkuu miljardeja Yhdysvaltain dollareilla mitattuna. Kansallisten hankkeiden hidas tempo oli ainakin kiinnittänyt presidentin huomion niin että hän asiasta julkisesti mainitsikin uutta hallitusta evästäessään.

Puheessaan Putin kehui, kuinka äitiyspääoman ”tili” on kasvanut viisaan presidentin ansiosta.  Samalla jäi tosin toteamatta, että parannuksia piti viedä eteenpäin jo silloin, kun Putin oli pääministerinä.

Valtaa keskitetään entisestään

Hallituksen erottaminen tässä tilanteessa oli linjaus, joka sopii hyvin kuvioon, jossa ei ole kyse vallansiirrosta – transitiosta vaan pikemminkin vallan keskittämisestä. Vallansiirrosta puhuminen tuntuu jossain määrin ihmisten ajattelun aliarvioimiselta silloin kun pyritään säilyttämään, ei siirtämään valtaa yhdeltä johtajalta toiselle.

Yhdysvaltoihin muuttanut tutkija, professori Konstantin Sonin kirjoittaa Facebookissa, että vallansiirto (neljässä vuodessa) vuoteen 2024 mennessä ei ole mahdollista teoriassa eikä käytännössä.

Nykyhallinnon vaarat ja riskit piilevät yllätyksissä. Näitä on riittänyt viimeisten 20 vuoden aikana. Maan on yllättänyt terrorismi, talouskriisi ja protestit vuosina 2011-12 ja vuonna 2019.

”Kaikkiin näihin reagoitiin heti – reaaliajassa. Odotteluun ”neljän vuoden ajaksi” (lukuun ottamatta ennakkoon suunniteltuja olympialaisia ja jalkapallon maailmanmestaruuskisoja) ei ole koskaan ollut aikaa.”

Ranskaan emigroitunut talousprofessori Sergei Guriev tweettasi Putinin puheen jälkimainingeissa, että mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne pysyvät samoina.

”Putin ei aja muutosta vaan asioiden pitämistä ennallaan. Presidenttiehdokkuudelle luodut rajoitukset osoittavat Putinin olevan hyvin huolissaan vuodesta 2024.”

Radioasema Eho Moskvyn pitkäaikainen päätoimittaja Aleksei Venediktov tweettasi näkemyksenään, että Putinilla on monia vaihtoehtoja.

“Hän voi pidättää itsellään mahdollisuuden (perustuslain muutoksilla) johtaa valtioneuvostoa eli gosydarstvennyi Sovjetia (jonka toiminnot ovat edelleen tuntemattomia), parlamentin alahuonetta eli duumaa (hallituksen valvonta), liittoneuvostoa (jolloin hänellä säilyy turvallisuusjoukkojen ja tuomarien kontrolli) ja jopa pysyä presidenttinä.”

The Bell -sivuston mielestä perustuslain muuttaminen on erityistoimenpide, jolla Putin yllätti ja sekoitti pakan: perustuslain muutosten jälkeen on jälleen edessä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia siihen, miten Kreml ratkaisee ”vuoden 2024 ongelman” eli kysymyksen siitä, mitä Putin tekee, kun nykyinen presidenttikausi päättyy.

Yksi pääkysymyksistä on ollut se, miksi perustuslain muutosehdotusten tekijöillä on tällainen kiire.

Kaikki muutokset politiikassa liittyvät Putinin viikko sitten pitämään puheeseen kansakunnalle, maan parlamentin molemmille kamareille ja muillekin virkamiehille.

Presidentin hallintoa lähellä olevan Kommersant-lehden mukaan kiire perustuslain muutoksille selittyy sillä, että Kremlissä ei ole voitu kokonaan sulkea pois ennenaikaisten parlamenttivaalien mahdollisuutta.  Kremliä lähellä oleva lähde vahvistaa, että duuma saatetaan hajottaa, mutta paljon riippuu valtapuolueen Yhtenäisen Venäjän kannatuksen kehittymisestä.

Perustuslain täydentäminen on ollut pitkällä jo ennen kuin uudistaminen tuotiin julkisuuteen: työryhmissä on mukana edustajia, jotka ovat tuoneet duumaan sittemmin hyväksytyt lakiehdotukset, joilla on FBK:n eli paremmin oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin toimistona tunnetun tutkivan toimittajaryhmän mukaan muun muassa kavennettu toimittajien työskentelyä – esitetty poliittista sensuuria ja ehdotettu hengellisyyden nostamista perustuslakiin; palautettu rikoslakiin määritelmät kunnianloukkauksesta, edistetty suvereenia internettiä, joka sulkisi Venäjän tarvittaessa ulos kansainvälisistä tietoverkoista ja paljon muuta.

Pääministeriksi Putin ei enää aio ryhtyä

Samaan suuntaan ajatteli Twitterissä myös entinen Suomen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen.

”Tulkitsen presidentin toimikausia koskevan uuden muotoilun merkitsevän käytännössä sitä, että #Putin ei jatka presidenttinä nykyisen kautensa (milloin se loppuukaan) jälkeen. Se ei tietenkään merkitse syrjään vetäytymistä tai vallan menetystä.”

Himanen täsmentää, että Putinilla on vaihtoehtoisia vallankäytön kanavia periaatteessa kolme: pääministeriys, virallisen statuksen saava valtioneuvosto tai turvallisuusneuvosto, tai jokin näiden yhdistelmä.

”Muitakin malleja voi ajatella, mutta nämä kolme lienevät päällimmäiset.  Pääministerin pitää nauttia Putinin luottamusta. Muulla ei ole merkitystä.”

Samaan suuntaan miettii kehitystä Kings Collegen Venäjän tuntija Sam Greene, joka tweettasi, että uudistus voi muuttaa voimatasapainoa pääministerin suuntaan, lisätä valtioneuvoston painoarvoa mutta melkein varmasti ei duuman eli parlamentin alahuoneen.

Toistaiseksi tiedot Putinin roolista ovat ristiriitaisia: hän voi johtaa valtioneuvostoa, ryhtyä pääministeriksi (mutta ei varmasti ryhdy Yhtenäisen Venäjän johtajaksi.)

”Ihmisiä yllytetään lyömään vetoa kaikista mahdollisista vaihtoehdoista – ja häviämään. Siinä koko juju.”

Entinen ministeri Andrei Illarianov on Putinin tiukka arvostelija, ja hänen mielestään muutokset tähtäävät vallan keskittämiseen ja päätöksenteon monopolisoimiseen yhden henkilön käsiin.

Politiikan tutkija Jekaterina Šulman muistuttaa, että autoritaarissa valtioissa vallassa pysytään niin kauan kuin ollaan hengissä.

Demokratioissa on toinen järjestys: niissä käydään vaalit ja sallitaan yhteiskunnallinen keskustelu.

Näiden kahden käsitteen väliin sovitellaan hybridiä – Kiinan tai Valko-Venäjän mallia tai Kazakstanin valitsemaa järjestelmää.

Kazakstanissa on turvallisuusneuvosto, valtioneuvosto ja parlamentti.  Šulman muistuttaa, että tällaisen vallan rakentaminen ei ole yksinkertaista.

Selvää näyttää siis olevan, että Putin jatkaa, mutta muutetaanko hallintomallia samaan suuntaa kuin Kazakstanissa jää vielä nähtäväksi, arvio Meduza-verkkolehti.

Kazakstan-malliin voi perehtyä vaikka ulkoministeriön Kazakstanin edustuston raportista.

Tandem

Tandem hajosi – jäljelle jäi toteemi

Putinin kutsuminen Venäjän diktaattoriksi on jo perusteltua. Kaiken lisäksi hän on suosittu kansan keskuudessa, mutta pääministerin päälle kuonaa on kasaantunut vuosia.

Monen mielestä kolhut julkisuudessa eivät ole koskaan unohtuneet: Medvedev muistetaan epäonnistuneesta eläkeuudistuksen yrityksestä. ”Pärjäilkäähän” oli tylysti sanottu eläkeläisille miehitetyllä Krimillä.

American boy -tanssi (Medvedevin vanha kaverivideo ja siitä tehty parodia, joka kannattaa katsoa loppuun asti. )

Venäjä valtapuolue käänsi selkänsä pääministerilleen vilauksessa

Joidenkin medialähteiden mukaan pääministeri ei olisi tiennyt vielä kuunnellessaan Venäjän johtajan jokavuotista linjapuhetta olevansa hetken kuluttua ilman hallitustaan. Ainakin joidenkin ministerien sanotaan yllättyneen.

Suositussa MK-lehdessä arvioidaan, että pääministeri meni vaihtoon, koska presidentti joutui usein huomauttamaan, että kansalaisten tulot vain laskevat eikä köyhien venäjäläisten määrä vähene.

Mielipidemittaukset osoittavat kansansuosion laskevan ja tyytymättömien määrän kasvavan.

Medvedevin sivut sosiaalisessa mediassa olivat eroilmoituksen jälkeisenä aamuna hiljaiset ja vasta iltapäivällä ilmestyivät kiitos-päivitykset hallituksen kollegoille ja onnentoivotukset seuraajan hallitukselle.

Venäjän presidentti ohjaa maataan televisiossa

Putinin puheen jälkeen on kerrottu, että tarve muutoksiin lähtee kyvystä huolehtia venäjäläisistä.

Siksi oli selvää, että johtava propagandisti Dmitri Kiseljovkin aloitti sunnuntaina viikoittaisen ohjelmansa kertaamalla puheen lapsiperheille ihan niin kuin Vesti-uutislähetys on sen jälkeen tehnyt.

Viestinä oli, että perheet luovat pohjaa Venäjän kasvulle ja hyvinvoinnille, johon maan hallitus ei ole ollut riittävästi sitoutunut.

“Sen sijaan, että Putin olisi painanut jarrua, hän lisäsi kaasua.”

Kiseljov painotti presidentin pyrkimyksenä olevan saada maan talous kasvamaan vuoteen 2021 mennessä 3 prosentin vauhtia.

https://www.youtube.com/watch?v=LhOVFnHGyRE

Uuden pääministerin, valtion kakkosmiehen kehumisesta ei tahdo viikko-ohjelmassa tulla loppua.

Tämän julkisuudessa näkyvän näytelmän lisäksi Kremliä seuraavat koettavat ymmärtää mikä ryhmittymä on niskan päällä ja voi yrittää vaikuttaa presidenttiin omilla näkemyksillään.

Putin koettaa pysytellä valtioviisaana, kuten käy ilmi hänen vastauksestaan veteraanille, kontra-amiraalille, joka pyysi, ettei pystyvän johtajan valintaa rajoitettaisi.

Tähän retoriseen kysymykseen 21 vuotta vallassa ollut Putinin sanoi, ettei hänen mielestään pitäisi palata 1980-luvun politiikkaan.

Mutta silti Venäjälle ollaan synnyttämässä uutta päätöksiä valmistelevaa politbyroota, jota kutsutaan valtioneuvostoksi.

Putinin seuraajasta on vielä ennen aikaista puhua

Muutama kauneusvirhe pakottaa tarkkailijan miettimään, onko vielä jäljellä jotain jäänteitä eri intressiryhmien jännitteistä ja Kremlin tornien mukaan nimetystä kilvoittelusta.

Pääministerin vaihtamista olisi voitu taktikoida – ottaa ehdolle nopeasti vaihdettava kandidaatti, joka olisi korvattu varsinaisella ehdokkaalla lyhyen mutta kiivaan parlamentin alahuoneessa duumassa käydyn keskustelun jälkeen.

Mutta mitäpä suotta. Enää ei tarvitse olla niin pilkun päälle kuin silloin kun Medvedev nimitettiin neljäksi vuodeksi hoitamaan Putinin tehtävää.

Medvedevin korvanneen pääministerin valinta oli niin puolueessa kuin parlamentissa helppoa. Liian kanssa ja siksi parlamentin kriitikkojen – ulkopuolisen opposition mielestä varastaminen vain tehostuu entisestään.

Vain viisi päivää Putinin hämmentävän puheen jälkeen Venäjä sai uuden hallituksen. Uusia ministereitä on seitsemän.

Ensimmäisissä arvioissa pidettiin selvänä, että vauhtia saavat niin sanotut kansalliset ohjelmat, joiden jarruttelusta Medvedevin johtamaa hallitusta presidentti arvosteli puheessaan.

Tehtävään nimitettyä Mitšustinia kutsutaan teknokraatiksi, toimeen tarttujaksi, jonka opastuksella Venäjän digitalisaatio saadaan vauhtiin. Osa yhteiskunnan kehittämisessä tarvittavasta työstä on jo toteutettu verovirastossa.

Ajatuksena on käyttää valtion rahoja oikein: perhepolitikkaan ja valtiontilauksiin.

Enää ei tarvitse puhua liberaaleista maan hallituksessa. Nimitettyjen talousihmisten maine kertoo valtion etujen ajamisen merkityksestä. Hallituksesta pois jääneet ministerit ovat löytäneet paikkansa – kuten kulttuuriministeri Medinski, joka jatkaa  Putinin neuvonantajana Kremlissä.

Lisäksi Venäjällä on nyt pääministeri, joka on säveltänyt iskelmiä – tanssillaan kansalaisia viihdyttäneen juristin sijaan.

(Video Grigori Lepsin esittämästä Mišustinin sävellyksestä)

Uutta pääministeriä luonnehditaan teknokraatiksi eli tämä tekee jatkossa niin kuin edeltäjänsäkin ja toteuttaa johtavan tšekistin, presidentin toimistossa laadittuja linjauksia. Ensi töikseen hallitus nosti maan palkkoja muun muassa mielensoituksia valvoville poliiseille ja kansalliskaartille.

Venäjällä pääministeriksi voidaan valita ihminen kaukaa julkisuudesta. Putin itsekin nousi nopeassa tahdissa tehtävästä toiseen, kunnes tuli valituksi pääministeriksi ja mahdolliseksi seuraajaehdokkaaksi.

Venäjän verohallinnon uudistaminen on-line palveluksi on yksi kaikkien onnistuneimpia toimia digitaalisuuden parissa Venäjällä. Pääministerin tausta tietotekniikan parissa on luonut edellytyksen sille, että veronkannossa on otettu käyttöön uusin tekniikka.

Mutta ehkäpä vieläkin tärkeämpää on se, että Mišustin tuntee sekä taloutta että turvallisuuspalveluita ja hänet tunnetaan näiden parissa. Tämä on seikka, jonka voi ajatella vedonneen myös Putiniin.

Mišustinin perheen ja läheisten sukulaisten satumainen rikastuminenkaan ei ole mitenkään harvinaista Venäjän virkamiesten keskuudessa.

Verotus kuuluu jossain määrin sisäisen turvallisuuden organisaatioille ja käytännön liike-elämän tuntemus on eduksi myös muodollisesti pätevälle talousmiehelle.

Putinin tiedetään pidättäytyneen tietotekniikan käytöstä jopa niin että Instagramiin ja Facebookkiin postauksia tekevä Medevdev on vaikuttanut asiaa tuntevalta.

Neuvostoliiton hajoamiseen vaikutti osaltaan jälkeenjääneisyys tietotekniikassa. Sitä virhettä Venäjä tuskin toistaa.

Pysähtyneisyys 3.0

Nyky-Venäjällä on paljon ihmisiä, joille omalla tavallaan seisahtanut maailma sopii hyvin. Osa maan eliitistä voi erinomaisesti ja on tyytyväinen siitä, että Putin jatkaa, vaikka samaan aikaan näkisikin, ettei mitään kehitystä ole luvassa.

Pahimmillaan uuden perustuslain myötä hajotetaan enemmän kuin kyetään kansakuntaa yhdistämään. Kremlin taktiset siirrot voivat johtaa vain lyhytaikaiseen hyötyyn

Muutoksia on toki tulossa valtaa keskittämällä niin aluehallintoon kuin Moskovaan. Opposition pientä mahdollisuutta poliittiseen toimintaan kavennetaan entisestään. Kehityksen voi odottaa sopivan monelle, joille ennustettavuus menee kaiken muun edelle.

”Joillekin nykyinen järjestelmä sopii henkilökohtaisesti. Heitä on niiden ihmisten joukossa, jotka hyötyvät sotilaallisesta järjestyksestä ja valtion sopimuksista. Näistä ´uusista aatelisista´ (virkamiehet, jotka elävät kuninkaan tavoin), niihin, jotka näkevät nykyisen ulkopolitiikan toimivan kuin heidän unelmansa. Mutta jokaisena vuonna pysähtyneisyyden aikanakin lisääntyy ´progressiivisia voimia´, jotka ovat täysiä putinisteja mutta, jotka ymmärtävät, että jos kasvua ei tule – jossain vaiheessa kaikki romahtaa.”, Sonin muistutti tweeteissaan.

Vladimir Nursultanovitš

Pähkinäkuoressa edellisen viikon aikana tapahtunutta voi myös kuvata niin, että Putin ilmoitti “superpresidenttiyden” loppuvan ja maassa siirryttävän presidentin ja parlamentin johtamaan tasavaltalaisuuteen, jossa uusi valtioneuvosto saa valtuuksia toimintaansa.

Kukaan ei tunnu tietävän varmasti sitä, mitä uudeksi vallankeskittymäksi uumoiltu valtioneuvosto pitää sisällään. Se on toiminut neuvoa-antavana se elimenä jo 20 vuotta. Puheessaan Putin määritteli itse neuvoston seuraavasti (käännös Tapani Kaakkuriniemen):

“Neljänneksi. Venäjä on valtava maa, ja jokaisella federaation subjektilla on omat erikoisuutensa, ongelmansa, oma kokemuksensa. Kaikki tämä on ehdottomasti otettava huomioon. Pidän välttämättömänä sitä, että lisätään radikaalisti kuvernöörien asemaa säädösten valmistelussa ja päätöksenteossa liittovaltion tasolla. Tiedättehän, että vuonna 2000 minun aloitteestani synnytettiin valtioneuvosto, jonka työhön osallistuvat kaikkien alueiden päämiehet. Viime aikoina valtioneuvosto on osoittanut korkeaa tehokkuuttaan, sen työryhmät takaavat kansalaisten ja maan kannalta kaikkein merkittävimpien asioiden ammattimaisen, kattavan ja korkealaatuisen tarkastelun. Pidän asianmukaisena, että Venäjän perustuslaissa valtioneuvostolle vahvistetaan vastaavanlainen asema ja rooli.”

Venäjällä on vuodesta 1993 presidentti yksin päättänyt merkittävästi vapauden asteesta.

Tähän tulee jonkunlainen muutos, mutta kuten Putin on itse sanonut – parlamentarismi ei ole Venäjää varten.

Kun Putinin hallinnon kaavailuissa valtioneuvoston johtoon nousee pääsihteeri, on tämä mitä ilmeisemmin soviteltava sellaiseksi kuin Putin tehtävän tarvitsee.

Tehtävässään hän olisi isä Aurinkoinen. Jos tämä varmistuu, puhutaan todellisesta vallankaappauksesta.

Monen on helppoa taipua siihen, että presidenttikeskeinen vuoden 1993 perustuslaki on päivitettävä. Putinin edeltäjä Boris Jeltsin joutui tilanteeseen, jossa valta kaapattiin presidentille.

Jeltsin tuhosi orastavan demokratian; presidentti Vladimir Putin varmistaa loppuelämänsä.

Kriitikot toki muistuttavat nykyisessä perustuslaissa valtaa oli hajautettu toisin kuin tekeillä olevassa laissa. Sen suunta on kohti entistä selvempää autoritarismia.

Ehdotuksia perustuslain uudistamiseksi on tehty aiemminkin. Britanniassa asuva oikeustieteen tohtori Vladimir Pastuhov arvioi, että on olemassa vaara siitä, että mukauttaessaan perustuslakia poliittisiin tarpeisiinsa presidentti täyttää sen täysin uudella ideologisella sisällöllä.

Venäjällä on toki jo selkeä ideologiansa: sotilaallinen isänmaallisuus ja imperiumiusko.

Jos nykyistä rooliaan vahvemmaksi hahmoteltu valtioneuvosto (Gosudarstvennyi Sovjet eli Gossovjet) työntää parlamenttia taka-alalle, se voi alkaa muistuttaa Benito Mussolinin aikana luotua Italian suurta neuvostoa. Silloin ei edetä parlamentarismin suuntaan.

Pastuhov löytää tekeillä olevasta aikeita korporatiivisen valtion rakentamisesta. (Ollut käytössä Francon Espanjassa, Mussolinin Italiassa ja Hitlerin Saksassa.)

Mutta varmaksi kukaan ei Kremlin ulkopuolella näytä tietävän sitä, mitä maassa tapahtuu.

Keskustelun seuraaminen on näin katsomosta ollut kiinnostavaa, koska toinen toistaan pätevämmät Venäjän politiikan tuntija ovat olleet epävarmoja lausunnoissaan.

Uusi hallitus on yhä enemmän sellainen, joka voi toteuttaa presidentin tavoitteita. Tutkija Dmitri Oreškin arvioi Nastojaštšeje Vremja-ohjelmassa, että hallitus istuu niin kauan kuin Putin sitä tarvitsee. Valtion talouden tilan parantumiseen on vaikea uskoa.

Mikä sopii Trumpille, istuu myös Putinille

Putinin strategia saattaa perustua hämäämiseen ja ennalta arvattavuuden puutteeseen, mutta toisaalta Kreml toimii kuten populistit tekisivät: samassa Putinin puheessa äitiyspäivärahaan roima korotus.

Näin saadaan ravisteltua kaikki hereille, ja ote – ainakin hetkeksi – koko yhteiskunnasta.

Presidentin linjapuheella ei sellaisenaan olisi Venäjällä ollut laajaa yleisöä. Siksi puheessa on täkyjä.  Edes Neuvostoliitto ei kyennyt antamaan kaikille ilmaista kouluruokailua.

Putinin esitykset kuulostavat hyvältä, ja ovat laajan Venäjän tuntien isoja päätöksiä. Lapsilisien korotukset ovat iso lisä asuntolainan lyhennyskykyyn. Venäjäläisten tärkein omaisuus on oma asunto, kuten oli pitkään myös meillä.

Epäsuosittu pääministeri erotetaan – yllättäen, mutta samaan aikaan vaikuttaa siltä, että Kremlissä on päätetty, että demokratian esittäminen jatkuu.

Kremlissä on paitsi suunniteltu lisää uusia puolueita imitoivia ryhmittymiä. Myös entinen pääministerikin saa toistaiseksi jatkaa maan valtapuolueen johdossa.

Ratkaisevaa on vallan säilyminen siellä missä se Venäjällä jo onkin: siksi toiminta on suoraviivaista.

Venäjällä valta keskittyy pienelle porukalle ja ”kun resurssit ovat periferiassa, johtajan ”kannattaa” keskittyä luonnonvarojen hallussapitoon, ei siihen, että kansa pysyy tyytyväisenä, kuten apulaisprofessori Veli-Pekka Tynkkynen sanoi Helsingissä esitellessään uutta kirjaansa.

-Venäjä on autoritäärinen imperiumi, Tynkkynen sanoo.

Öljy ja kaasu pistemäisinä eli yksittäisissä harvoissa paikoissa esiintyvinä luonnonvaroina tukevat vallan keskittämistä Venäjällä.

Ennen palasten paikoilleen loksauttamista kannattaa kerrata, mitä Venäjällä on kirjoitettu.

Nezavisimaja Gazetan päätoimittaja Konstantin Remtšukov kirjoitti blogissaan, että duuman ja liittoneuvoston roolin lisääntyminen voi vähentää henkilökohtaisen tekijän roolia.

Äkkiseltään voisi näyttää, että parlamentarismin lisäys voi toimia huomattavan enemmän vastapainona kuin Jeltsinin ja Putinin voimassa olevan perustuslaina aikana.

Putin on ollut luova ja osannut pelin. Hän on pysynyt valtakeskiössä eikä ole halunnut rikkoa perustuslakia, mutta on tuonut useasti esille sen, että perustuslakia voidaan muuttaa, jos niin halutaan.

Putin puhui puheessaan ristiriitaisesti. Vaikka hän sanoo, ettei ole tarvetta muuttaa perustuslakia, luettelee hän puheessaa kuusi asiaa, jotka siinä pitää muuttaa.

Putin on kiinnostunut jatkamaan, mutta ei presidenttinä

Venäjän kehitystä ja maan johdon tavoitteita katsotaan usein menneeseen verraten.

On tietysti  luontevaa, että pintaan nousevat vertaukset Stalinin ajoista, koska Putin on jo yltänyt  valtakautensa pituudessa historiaan.

Ehkä Putin ei tarvitse henkilökohtaisia vaan lähinnä institutionaalisia ja perustuslaillisia takeita tulevaisuudestaan. Hyvin todennäköiseltä tuntuu, että Putin ja hänen lähipiirinsä ottivat liikkeellään tilanteen haltuunsa.

Mutta koska Putin ei ole luottanut ennenkään kehenkään henkilökohtaisesti, ei hän voi tietää varmasti sitäkään, kuinka turvallisuusviranomaiset, syyttäjät ja tutkintaelimet toimivat järjestelmän muuttuessa. Ehkä Putin päätti siksi panna erilaiset hallintomallit kilpailemaan keskenään.

Hänellä on neljä vuotta aikaa perustaa järjestelmä, joka ei salli ulkopuolisten murtautumista entiseen eliittiin.

Suurmiesten merkitys arvioidaan myös heidän jälkeensä jäävällä perinnöllä. Perustuslain muutokset ovat jääneet merkeiksi jälkipolville.

Venäjän kielen taitoiset voivat tutustua perustuslakiin. (Duuman sivusto) Kokonaisuudessaan ehdotukset parlamentille luettavissa linkistä.

Ulkopuolista suomalaista hämmästyttää muutama asia, kuten se kuinka nopeaa mutta hätäilemätöntä Venäjän lainvalmistelu on. Lakiesitykset ovat kerrasta valmiita, vaikka tässä tapauksessa puhutaankin, että kansalais- ja parlamenttikeskusteluille on varattu aikaa. Suomessa Sipilän hallituksen aikana moitittiin sen liian hätäistä lainvalmistelua, jolloin lakiesityksiä piti vetää pois.

Tarkkailijaa hämmentää myös se, miten tarkkaan presidentti osasi puheessaan ennakoida lainvalmistelijoiden tekstiä: miltei sanatarkka yhtäläisyys puheen ja lakiesityksen välillä, ja ajallisesti lakiesitys on tehty myöhemmin kuin puhe.

Tärkeimpiä asioita, joihin halutaan puuttua, on Venäjän tarve esittää Venäjän federaation lakien olevan kaikkia kansainvälisiä sopimuksia vahvempia.

Kirill Rogov muistuttaa, että Jeltsinin ajoilta periytyvä perustuslaki on ollut sellainen, ettei nykyinen demokratia olisi ilman sitä mahdollinen: Sitä vastaan Putin on hyökännyt.

**

PUTININ ristiriitainen puheenparsi:

(Tapani Kaakkuriniemen epävirallinen käännös)

“Tässä suhteessa haluaisin pysähtyä valtion rakenteen ja sisäpolitiikan kysymyksiin, jotka maamme perustuslaki, Venäjän federaation perustuslaki, määrittelee. Minulta näitä kysymyksiä kysytään jatkuvasti, myös viimeisimmässä vuotuisessa lehdistökonferenssissa.

Tietystikään ei voi olla eri mieltä niiden kanssa, jotka sanovat, että perustuslaki hyväksyttiin yli neljännesvuosisata sitten vakavan sisäisen poliittisen kriisin oloissa, ja että tilanne on muuttunut dramaattisesti sen jälkeen. Luojan kiitos, meillä ei nyt ole aseellista vastakkainasettelua pääkaupungissa eikä kansainvälisen terrorismin uunia Pohjois-Kaukasiassa.

Huolimatta useista ratkaisemattomista, melko vaikeista ongelmista, joista me olemme tänään puhuneet, talouden ja sosiaalialan tilanne on kuitenkin vakiintunut. Ja tänään monet poliittiset julkiset (=yhteiskunnalliset) toimijat esittävät kysymyksen uuden perustuslain hyväksymisestä.

Heti haluan vastata: mielestäni sellaista pakkoa ei ole. Vuoden 1993 perustuslain potentiaali ei ole läheskään kulunut loppuun, ja perustuslaillisen rakenteen, ihmisoikeuksien ja -vapauksien perusluonteiset perusteet, niin toivon, pysyvät vielä monen vuosikymmenen ajan Venäjän yhteiskunnan vankkana arvoperustana.

Samanaikaisesti on jo kuultu lausuntoja perustuslain muuttamisesta. Ja pidän mahdollisena sitä, että hahmottelen tässä myös omaa kantani, tuon keskusteluun joukon perustuslain muutoksia, joita pidän täysin perusteltuina ja tärkeinä Venäjän vastaiselle kehitykselle sosiaalisena oikeusvaltiona, jossa korkeimpana arvona ovat kansalaisvapaudet ja oikeudet, ihmisarvo ja ihmisen hyvinvointi.

Ensinnäkin: Venäjä voi olla ja pysyä Venäjänä vain suvereenina valtiona. Kansamme suvereniteetin on oltava ehdoton. Olemme tehneet paljon tätä varten: olemme palauttaneet maan yhtenäisyyden, lopettaneet tilanteen, jossa tosiasiallisesti oligarkiset klaanit olivat kaapanneet joitakin valtiovallan tehtäviä hoitaakseen, Venäjä on palannut kansainväliseen politiikkaan maana, jonka mielipidettä ei voi jättää vaille huomiota. (…)”