Yllätys

Ukrainan hätä kasvaa. Yhdysvallat haluaa eroon vaikeasti voitettavasta kiistelystä Euroopassa.

Sillä olisi muutakin tekemistä.

Kuva @Daša Zaitseva / Gazeta.ru

Eurooppa ei ole tämän kevättalven jälkeen enää entisensä, vaikka Kremlissä kutsutaankin pelkoa Ukrainaan hyökkäämisestä maaniseksi – sanalla sanoen informaatiohössötykseksi.

Venäjän itsevaltiaan tiedottajan mukaan nämä laskevat jo leikkiä siitä, ilmoittaako joku jossain tunnin tarkkuudella sodan aloittamisesta.

Venäjän asevoimien keskittäminen Ukrainan rajoille, maalle, merelle ja ilmaan korostaa sitä, kuinka mahdotonta Ukrainasta on tehdä linnoitusta.

Sen kohtalo riippuu muiden tuesta.

Shakki onkin judoa

Venäjä on tehnyt Ukrainasta itsestään tuhoutuvan. Suurempi maa käyttää sen omaa painoa hyväkseen maan kampittamiseksi.

Yhdysvallat yrittää omalla vastaliikkeellään siirtää Venäjän voimaa sitä itseään vastaan. Lisäksi presidentti Joe Bidenin on koetettava koota länsi Afganistanista vetäytymisen jälkeen.

Yhdysvallat yritti neuvotella ulkopolitiikan päälinjoista myös Venäjän kanssa. Venäjän vaikutus on vähentynyt Ukrainassa ja muuallakin entisen Neuvostoliiton alueella joka vuosi, mutta tämä järjestys ei [tietenkään] ole sopinut kunnioitusta odottavalle maalle.

Venäjä ei tiedä sitä, missä lännen raja päättyy: onko se jo lähellä vai maan sisällä. Länsi ei tiedä sitä, missä Venäjän rajat ovat.

–Todennäköisesti rajat kulkevat lännen sisällä, arvioi Carnegie-tutkimuslaitoksen Aleksandr Baunov kirjoituksessaan.

Kuten aina, raja on asetettava kompromissin, sopimusten kannattajien ja voittoon pyrkivien väliin. Venäjä eliitin parissa raja kulkee samassa kohdassa.

Nöyryytys on uhka

Lännessä nähdään, että Ukraina on uhri.  Venäjän vaatimukset ovat alunperinkin mahdottomia. Yhdysvallat arvioi, että Venäjä hyökkää Ukrainaan keskiviikkona.

Venäjän ulkoministeriön tiedotusta johtavan Marija Zaharovan mukaan 15. päivä helmikuuta menee historiaan länsimaisen sotapropagandan epäonnistumisena. ”Nöyryytettynä ilman laukaustakaan.”

Marija Zaharova: Sergei Lavrov kutsuu läntistä hysteeriaa Venäjän oletetusta hyökkäyksestä Ukrainaan “informaatioterrorismiksi”.

**

HS – Laura Halminen:“On ennenaikaista arvioida, onko Yhdysvallat tietoineen oikeassa vai väärässä. Kun informaatio, sen hallinta ja annostelu ovat tilanteen keskiössä, ne eivät pelkästään kerro tapahtumista, vaan myös tuottavat niitä.”

YLE – Mika Mäkeläinen: “Jos mitään sotilaallisesti ratkaisevaa ei vielä huomenna keskiviikkona tapahdu, Venäjä tulee ilkkumaan Yhdysvaltoja siitä, että se olisi levittänyt väärää tiedustelutietoa. Se olisi kuitenkin hätiköity johtopäätös. Tiedustelutietojen julkistamisen tarkoitus (siirryt toiseen palveluun) on nimenomaan ollut se, että Venäjä paljastusten myötä muuttaisi suunnitelmiaan.”

**

Viron entinen presidentti puolestaan toimi tavoilleen uskollisena, ja pitää länsijohtajien ravaamista Moskovassa outona.

Toomas Hendrik Ilves vetäisi Venäjää kohtaan tiukkaa linjaa.

Vuoden 1938 tapahtumat eivät saisi toistua.

Tuolloin Englannin pääministeri teki sopimuksen, jonka hän ajatteli takaavan rauhan ja sitovan Adolf Hitlerin sopimukseen.

Venäjän mantra pysyy samana.

”Lännen lopetettava russofobia. Natoon liittyneistä on tullut uhka.”

Venäjä pitää kiinni siitä, että maa toimii, kuten sanoikin toimivansa – omalla alueellaan – ihan niin kuin se  haluaa.

Toimillaan se on pakottanut muut kuuntelemaan.

Pohjois-Atlantin puolustusliiton, Naton nostaminen esiin tässä yhteydessä on esimerkki bluffista. Kukaan ei ole ollut ottamassa Ukrainaa välittömästi liittouman jäseneksi.

Venäjän näkemys on se, että maa ei halua huomata myöhästyneensä. Ukrainan jäsenyyttä Natossa ei yksinkertaisesti hyväksytä.

Diplomaattiset pyrkimykset uuden hyökkäyksen välttämiseksi eivät ole Venäjän itsevaltiaan Vladimir Putinin Moskovassa tavanneen Saksan liittokanslerin, sosiaalidemokraatti Olaf Scholzin (vas) mukaan läheskään loppuneet.

Tiedotustilaisuudessa saksalaiset toimittajat kysyivät kahteen kertaan siitä, syttyykö Euroopassa sota.

“Putinin mukaan Venäjä ei ‘tietenkään’ halua sotaa. Putin sanoo Venäjän tehneen tästä syystä ehdotuksia neuvotteluprosessista.”

Julkisuudessa myös Suomen ulkopoliittinen johto uskoi vielä alkuviikosta diplomatiaan.

Venäjä pitää itseään voittajana

Kieroilua on edelliset viikot ollut niin sakeana, että häviäjä on jälleen kerran totuus, joita on tässäkin tapauksessa useita.

Hämmennyksen laannuttua selviää taas jotain siitä, millaisia voimia on näkyvän lisäksi pantu liikkeelle, ja mikä on koko ajan vienyt kehitystä eteenpäin.

Historia ei lopu

Näin etäämmältä katsoenkin on kuitenkin selvää se,  että sotaa on käyty jo pitkään. Kiihtymisvaihetta odotetaan monessa paikassa.

Venäjä on tehnyt selväksi pystyvänsä huolehtimaan koko maastaan ja tarvittaessa entisen Neuvostoliiton alueestakin sekä maksamaan Ukrainan alueen kaappauksestaan.

Venäjän parlamentin alahuoneen, duuman päätöstä tunnustaa Itä-Ukrainan alueet itsenäisiksi ei voi pitää yllätyksenä.

Ei enää.

Pyyntö itsevaltiaalle on lähetetty. Tämän mielestä kansanedustajat tuntevat äänestäjänsä, ja seuraavat näiden näkemyksiä.

Kommunistien edustaja Kazbek Taisajev: “Jo 600 000 alueen asukasta on Venäjän kansalaisia.”

“Kapinallisalueet käyttävät itsestään nimityksiä Donetskin Kansantasavalta ja Luhanskin Kansantasavalta ja sijaitsevat Donbassin alueella. Vuonna 2014 ne muodostivat Novorossijan Kansantasavaltojen liiton.”

Käytännössä Venäjä joutuu asettelemaan uudelleen myös suhteensa Minskin sopimukseen. EU tuomitsee Venäjän kansanedustajien päätöksen.

Itseään voittajana pitävä ja kunnianhimoinen maa ajaa muita palaamaan historiassa taaksepäin. Naton kanssa on palattava vuoden 1997 tilanteeseen ja asejärjestelmistä Venäjän rajojen läheisyydessä on luovuttava.

Nyt kysytään myös sitä, voiko Venäjä luopua Minskin sopimuksesta saamatta jotain muuta keinoa hallita Ukrainaa.

Outoutta tai uutuutta on ollut siinä, miten tapaamisia Kremlissä on kuvattu – kirjaimellisesti.

Pitkän pöydän päässä Venäjän itsevaltiaan jälkeen merkittävimmät ministerit – ulko- ja puolustusministeri näyttäytyivät koomisilta hahmoilta. Huumorista ei tässäkään asettelussa ole kyse.

https://www.youtube.com/watch?v=h1reWItqd5M

Tärkeimpien ministeriensä tapaamisella itsevaltias teki television katsojille selväksi olevansa tilanteen herra.

Lavrov esitti maanantaina vastauksessaan, että lännen perustelut sen politiikalle ovat jo järkkyneet Venäjän toimien vuoksi. Kaikilla on samanlainen näkemys siitä, että vaikka loputtomasta neuvotteluprosessista ei ole heti hyötyä, on se aina mahdollisuus.

Tiistaina ETY-järjestön puheenjohtajan, Puolan ulkoministerin, Zbigniew Raun kanssa pitämässään tiedotustilaisuudessa Lavrov muistutti, että Venäjä tunnusti Abhasian ja Etelä-Ossetian, koska oli päättänyt sen, ettei sallisi Georgian enää tekevän samanlaista virhettä kuin silloin, kun nämä ajattelivat voivansa Naton tuella kaapata itsenäisyyttä havittelevat alueet tiukemmin hallintaansa ajamalla Venäjän johtamat rauhanturvaajat pois sen takaamilta alueilta.

Keskustelu Georgiasta ja maan vastarinnasta on osittain samanlainen kysymys kuin nyt Ukrainasta käytävä, koska samalla estettiin maata pyrkimästä Naton jäseneksi.

Mutta on muistettava, että venäläiset olivat olleet Georgiassa jo pidemmän aikaa. Kysymys ei ollut tuolloinkaan siitä, kuka ampui ensimmäisenä nimenomaan sodan kuuman vaiheen aikana.

Historia on opettanut Venäjälle Lavrovin mielestä myös sen, miten Kiovan “juntta” otti ensi töikseen vuonna 2014 russofobisen asenteen Venäjää kohtaan: sääti kielilait ja rajoitti Venäjän televisiolähetyksien näkyvyyttä. Ukrainassa myös suljettiin Venäjälle läheisiä tv-kanavia.

Hakaristit ja muut natsien merkit näkyvät Lavrovin mukaan edelleen Kiovassa. Kaikenlaiset värivallankumoukset ovat Venäjälle punainen vaate.

Hevosen leikkiä – vakavalla asialla

Tietenkin vakavalle asialle on osattava nauraa. Toisin kuin Venäjän johdon sarkasmi ja muille naureskelu Venäjän television ykkökanava iltaohjelmaa voi pitää jo itseironisena – parhaaseen Radio Jerevanin tapaan.

https://www.youtube.com/watch?v=5xpWsCEK9c4

Ohjelman juontaja Ivan Urgant ehdottaa, että sotaa voitaisiin siirtää 700 vuotta niin, että voimat Natoa vastaan voitaisiin yhdistää marsilaisten kanssa.

Sodan siirto on muutenkin tärkeää, koska aloitusta kaavaillaan nyt naisten luistelun kanssa yhtä aikaa alkavaksi.

Poniharrastajana voin sanoa, että hevosten ystävällinen leikki on rajua, ja siinä voi sattua pahasti.

Ruuan hinta huolestuttaa

Vuosien ajan Venäjällä on oltu huolestuneita enemmän omasta hyvinvoinnista kuin sodanuhasta tai sodasta. Tavallaan loogista. Miksi olla huolestunut jostain, johon ei voi vaikuttaa.

Vuoden 2008 jälkeen maan sotilaat ovat osallistuneet sotatoimiin Georgiassa, Syyriassa ja Ukrainassa.

Mutta sota on tuttua lähinnä televisiosta. Se muistuttaa monille tietokonepeliä. Käsitys todellisuudesta on vääristynyt.

Kremlin tilauksia hoitavan FOM-tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan 40 prosenttia haastatelluista on huolestunut elintarvikkeiden kallistumisesta. Sodanuhka painaa alle kolmannesta haastatelluista (30 %).

Sodan hintaa on mahdotonta määritellä. Kallista se on. Jopa Venäjälle, jossa on jo vuosia totuteltu tiukempaan pakotteiden vuoksi.

Talousprofessori Konstantin Sonin arvioi, että Venäjän johdossa on hyvinkin laskettu, että jos ihmiset menettävät viisi prosenttia varoistaan, he eivät kuole.

”Eikä kukaan menehtyisi pakotteiden vuoksi (Ukrainaan hyökkäämisestä johtuen), vaikka  jouduttaisiin leikkaamaan 20-30 prosenttia tuloista. Mutta elämä muuttuisi varmasti huonommaksi.”

Kohti moraalista kuolemaa

Venäjän sisäpolitiikkaa tunteva Andrei Kolesnikov arvioi kirjoituksessaan Gazeta.ru verkkolehdessä, ettei kovin moni ole Venäjällä valmis kuolemaan Ukrainaan hyökkäämisen vuoksi.

”Kuten 40 vuotta sitten olivat vain harvat valmiita kuolemaan politbyroon vuoksi Afganistanissa, ei myöskään tänään olla valmiita kuolemaan Ukrainassa Putinin vuoksi.”

Afganistanin sota heikensi Neuvostoliiton moraalista voimaa.

Sinkkiarkut veivät luottamuksen maan johtoon. Kolesnikov muistuttaa, että puolet maasta vapisi, koska se odotti poikiensa saavan kutsun sotatoimiin tuntemattomaan maahan.

Kolesnikov muistuttaa, että Neuvostoliitto olisi hajonnut jo vuonna 1980, jos maan tuolloisella johtajalla Leonid Brežnevillä ei olisi ollut järkeä pysäyttää veljellisen avun lähettämistä – järjestyksen palauttamiseksi Puolaan.

Neuvostoliitto olisi jäänyt ilman öljytuloja.

Nykyisillä nuorilla Moskovassa on varmasti paljon enemmän yhteistä kiovalaisten keskivertonuorten kanssa kuin ”isänmaallisten” kansanedustajien kanssa, jotka haluavat tehdä nuorista tykinruokaa.

Sodanuhka on jo käynyt kalliiksi Ukrainalle.

Lasku lankeaa varmasti myös muille. Jos pakotteita joudutaan lisäämään, on Suomessakin valmistauduttava tulojen menetykseen.

**

IL: Joonas Lehtonen – “Iltalehti koosti viisi seikkaa, jotka puoltavat Venäjän valmistelevan suurhyökkäystä keskiviikkona, ja viisi seikkaa, jotka puhuvat sitä vastaan.”

YLE: Sari Taussi / Miika Koskela – “Venäjä on tuonut Ukrainan rajalle ainakin 130 000 sotilasta ja Yhdysvaltain tiedustelutietojen mukaan se olisi hyökkäämässä Ukrainaan jo tällä viikolla. Asiantuntijat arvioivat laajamittaisen sodan olevan yhä epätodennäköinen, vaikka sen riski on kasvanut.”

Antti Kasvio – FB: “[Kenraali Boris ]Gromovin pääviestinä on, että sota Afganistanissa oli alusta loppuun saakka hirvittävää kärsimystä ja että neuvostojohto teki aikanaan kohtalokkaan virheen päättäessään hyökätä maahan.”

IS: Jari Alenius: “Pelkkä sodan uhkakin on vahingoittanut Ukrainaa merkittävästi. Se on Putinin tarkoituskin. Länsimaalaiset ja jotkut ukrainalaisetkin pakenevat maasta ja lentoyhtiöt peruvat vuorojaan. Investoinnit monille aloille ovat sakanneet jo aiemmin:”

IS: Arja Paananen: “Yksi mahdollisuus on, että Donetsk ja Luhansk pyytävät Putinin itsenäisyystunnustuksen saatuaan avukseen Venäjän joukkoja tai Venäjän johtaman Kollektiivisen turvallisuusjärjestön (ODKB) ”rauhanturvaajia”. Jälleen kerran tähän lännen olisi vaikea reagoida nopeasti, sillä eihän kyseessä olisi selkeä sotilaallinen hyökkäys tai aggressio, vaan rauhanturvaoperaatioksi naamioitu miehitys.”