Yritetään mahdotonta, vedotaan järkeen

Venäjällä ihmiset äänestävät viikonvaihteessa paikallisvaaleissa. Vaaleissa on ajauduttu nurinkuriseen tilanteeseen: oppositiolle olisi joillakin paikkakunnilla eduksi, jos äänestysaktiivisuus vähenisi.

Maan parlamentin ulkopuolisen opposition näkyvin hahmo Aleksei Navalnyi yllyttää äänestämään ”järkevästi” muita kuin valtapuolueen ehdokkaita. Etukäteen on mahdotonta arvioida sitä, kuinka hyvin uusi taktiikka puree.

– Jonkun muun kuin Yhtenäisen Venäjän ehdokkaan äänestäminen on hankalaa, sanoo väitöskirjatutkija Valeri Netšaj.

Pietarilainen tutkija Valeri Netšaj osallistui Helsingissä autoritaaristen maiden mediaa tutkivien seminaariin.

Netšaj muistuttaa, että Navalnyin tavoite on kaksiteräinen miekka. Äänekkäät vaihtoehtoiset ehdokkaat pidettiin kieroilemalla ulkona vaaleista.

Monet koettavat olla kertomatta sitoutumistaan merkittävimpään puolueeseen.

Valtapuolueen lisäksi ehdokkaina on esimerkiksi Moskovassa vain muutama Jabloko-puolueen edustaja ja kommunisteja.

– Eli Moskovasta saadaan punaisempi, Netšaj ynnää.

Kaikkia Navalnyin kehotus ei miellytä.

Tärkeämpänä pidetään vaalien valvontaa, kuten sanoo Eho moskvyn haastattelusta Pietarista kotoisin oleva Vladimir Rybakov, Jabloko-puolueessa yli 25 vuotta politikoinut puolueen varapuheenjohtaja.

Valtapuolueen vastaisia mielenosoituksia on ollut lähinnä Moskovassa, jossa Yhtenäisen Venäjän kannatus on alhaalla. Tuskin 30 prosenttia.

Räppärit Timati ja GUF julkaisivat vaalipäivän aattona eräänlaisen ylistyksen Moskovan nykyjohdolle kaupungista, jossa ei järjestetä gay-paraateja. (Komeat kaupunkikuvat kannattaa katsoa. Esitys lienee tarkoitettu vastapainoksi sortotoimille – tässä ja nyt -ajattelun ruokkimiseksi.) (PÄIVITYS 11.9.2019 Timati ja Guf ovat poistaneet videonsa YouTubesta. Guf pyysi anteeksi sitä, ettei tiennyt Moskovassa pidettävistä kaupunginjohtajan vaaleista (todellakin): kyse oli kaupungin duumanvaaleista!) YouTubesta Update: Guf has apologized for the song, claiming to have been unaware that Moscow was holding “mayoral elections [sic],” and Timati later deleted the original video from YouTube, saying that he doesn’t want to “perpetuate this wave of negativity.” )

https://www.youtube.com/watch?time_continue=50&v=wduQiKrS7Wk

Tausta kesän mielenosoituksille on siinä, ettei kaikkia ehdokkaita rekisteröity vaaleihin. Syyksi sanottiin, ettei allekirjoituksia ollut kerätty oikealla tavalla.

Valtiovalta on tehnyt allekirjoitusten hankkimisesta työlästä. Nimiä pitää olla 5000.

Ihmisiä agitoitiin nimien keräämisellä ja kun he huomasivat, ettei heidän nimellään ole merkitystä, he hermostuivat. Siksi protestit.

Tuhannet ihmiset olivat allekirjoittaneet ehdokkaansa hakemuksen.

Eri puolilla Venäjää käytävissä vaaleissa ei  oikein ole yhteisiä vaalikamppailun aineksia.

Jos ei sitten sellaiseksi lasketa sitä, että demokratiasta on turha edes haaveilla niin kauan kuin kaikkiin aluejohtajien tehtäviin nimitetään sopivaksi katsotut.

Juokseva viiksiniekka

Pietarissa vaalit sähköistää kaupungin johdon valinta.

– Kiinnostava asetelma, koska presidentti Vladimir Putin pyysi kaupunginjohtajana tehtävää jo vuoden hoitanutta Aleksandr Beglovia asettumaan ehdolle, Netšaj muistuttaa.

Kuvakaappaus meemistä. Lokakuisessa seminaarissa on varattu aikaa kuvernööri Beglovin tervetulotoivotukselle.

Reilusti kaksi vuosikymmentä uskollisesti palvellut johtaja on, kumma kyllä, jäänyt etäiseksi, vaikka on yrittänyt näkyä: milloin luomalla lunta nappaskengissään, milloin kärttyilemällä yleisötilaisuuksissa.

BBC kysyi pietarilaisilta, tuntevatko he Beglovin ulkonäöltä.

Eivät.  Tunnistus oli hankalaa: yhteiskuvassa oli Beglovin lisäksi Turkin johtaja, Pietarin entinen kaupunginjohtaja ja parlamentin alahuoneen duuman entinen puhemies.

En tiedä, ehkä tuo, luulisin, sanoo mies ja osoittaa Venäjän duuman entisen puhemiehen Boris Gryzlovin kasvokuvaa. Toki hän on myös kotoisin Pietarista.

Beglov  on satiirikkojen hyppysissä paitsi viiksiensä vuoksi myös kamalasta fraasistaan:

”Venäjän hoidettava kolme asiaa. Modernisoitava aseensa ja armeijansa, kehitettävä uusi ydinase, ja estettävä ulkomailta tuleva nuoriin vaikuttaminen.”

-Tällä tavalla ajattelevasta ihmisestä saattaa siis tulla eurooppalaisen kaupungin johtaja. Hänen mahdollisuutensa ovat hyvät, Netšaj sanoo

Netšaj arvelee, että äänioikeutetuista 40 prosenttia tukee Beglovin valintaa.

Mutta äänestämään eivät saavu edes nämä ihmiset vaan ne, jotka on mobilisoitu äänestämään – lähinnä Yhtenäisen Venäjän kannattajat. Budjettivaroista palkkansa saavat, virkamiehet ja opettajat, sairaaloissa työskentelevät.

Opposition vaikea tehtävä on saada ihmiset äänestämään.

Pietarissa oli neljä ehdokasta, mutta  tunnettu elokuvaohjaaja Vladimir Bortko luopui kommunistien ehdokkuudestaan odotettavissa olevan toisen kierroksen vaalikamppailun likaisuuden vuoksi. Äänestyspaikkojen valvonta on Bortkon mielestä mahdotonta.

Pietarin eurooppalaisen yliopiston professori Dmitri Travin ei purematta tätä selitystä niele, vaan sanoo ohjaajan olevan ennen muuta manageri ja kaikkea muuta kuin typerys.

Stalinin ajasta kertovasta elokuvastaan ohjaaja on ehtinyt jo irtisanoutua. Lisäksi hänet tunnetaan Pietarin 1990-luvun mafian kuvauksista.

Pietarin ostettu media

Hurjimmat tarina liittyvät suoranaiseen rikollisuuteen. Opposition edustajien koteihin on asennettu salakameroita. Viimeisin verkossa kohun saattelemana on esitelty videota Navalnyin työntekijän kodista.

Videolla mies harrastaa seksiä toisen miehen kanssa. Tallenteen mies on hyvin tutun näköinen, vaikka tätä ei suoraan sanota. Todennäköisesti kyllä, yhdennäköisyyttä on riittävästi.

Yksi mustan teknologian keino on somekanavien ostaminen pr-työhön. Pietarissa lähes kaikki sanomalehdet on lakkautettu. Niiden julkaiseminen ei ole ollut kannattavaa.

Toki joitakin valtiollisia lehtiä ja kaupunkilehtiä on olemassa.

Pääsyyllinen somen kaappaamiseen on tietysti Jevgeni Prikožin (trollitehtailijana tunnettu liikemies), Putinin kokki. (Haastattelussa vuonna  2018 presidentti Vladimir Putin sanoi tuntevansa Prigožinin, mutta kiisti tämän olevan ystävänsä – likaisten töiden tekijä, valtion palkkalistoilla.)

Netšaj sanoo, että Prikožinin palkolliset ovat ottaneet haltuunsa paljon somekanavia.

Nämä toimivat kaavalla, johon kuuluu, että ensin toimitaan kuten oppositio ja kerrotaan  ongelmista kaupungissa. Jonkun ajan kuluttua sivustoille ilmaantuu vallanpitäjiin myönteisesti suhtautuvia postauksia.

– Ei suoraa ylistämistä, vaan kehutaan sitä, kuinka hyvin asiat kaupungissa ovat. Kaksi tasoa: ensin arvostellaan ja sitten kehutaan, Netšaj tiivistää.

Toimittajat postikonttorina

Nechaylla on tuntumaa myös journalistiseen käytännön työhön. Hän vetää perjantaiaamuisin yhdessä kollegansa kanssa omaa otsikko-ohjelmaa Pietarin Eho-radioasemalle.

Esimerkkinä Nechay kertoo pitäneensä eräässä pienessä kaupungissa haastattelukurssia.

Koulutuksessa ollut toimittaja kertoi, ettei hän voi esittää tällaisia kysymyksiä kaupungin johdolle. ”Meillä on heidän kanssaan sopimus.”

– Ihmettelin, että ketä hän sitten katsoo edustavansa? Netšaj sanoo.

Koulutettava kertoi heidän poimivan aiheita saamistaan kirjeistä. Esillä voi olla vaikkapa ongelma jonkun talon katon kanssa. Tällaisen kysymyksen kanssa toimittajat menevät johtajien luokse ja nämä ratkaisevat asian.

– He siis toimivat postina. Tässä tapauksessa jatkoin kysymällä, eivätkö he voisi yleistää tuota kysymystään. Vastaavia ongelmia on varmasti muillakin. Mitkä ovat prioriteetit? Onko ongelma laajempi. Tuskin kattojen korjaamisesta vastaa vain yksi virkamies, Netšaj sanoo opastaneensa.

Journalisti elokuvan juliste vuodelta 1967. Käsikirjoitus ja ohjaus Sergei Gerasimov

Paikallisten toimittajien ongelman ratkaisua voi verrata neuvostoaikoihin. Tuolloin monet toimittajat auttoivat tavallisia ihmisiä, kuten Sergei Gerasimovin Žurnalist-elokuvassa vuodelta 1967. 

Venäjän eripariset alueet

Venäjä on 80 aluetta. Jokainen on erilainen: taloudellisesti ja sosiaalisen pääoman mukaan katsottuna. Sisäisesti ja Moskovasta katsottuna. Alueita ei voi verrata. Nižni Novgorod, Tšetšenia; Pietari ja Kazan. Jokainen alue on erilainen ja niin muodoin myös media.

Journalistit työskentelevät kuten pitääkin. Maksettuja valtion median toimittajia pilkataan kun nämä ilmestyvät protesteihin juttujaan tekemään. Normaalit ihmiset eivät menettelisi kuten propagandaa suoltavat ostetut toimittajat.

Ongelmia riittää alueilla muutenkin. Käytännössä aluemedialla on sopimus valtion kanssa. Valtiolla Nechay tarkoittaa sen edustajia – kaupunginjohtajia ja alueen hallintoa. Valtio voi olla mukana myös historiallisten yhteyksien johdosta.

Laajasti ottaen median ongelma on itsesensuuri – taloudellisista syistä johtuen.

https://www.youtube.com/watch?time_continue=11&v=y3DWeQJRtnE

Jotain hyvääkin on nähtävissä. Netšajn mielestä Pietarissa  kaupungin hallinnon lehti tekee hyvää ja kiinnostavaa työtä

Nuori päätoimittaja on menetellyt viisaasti. Pari kolme sivua on aina kaupungin virallista tekstiä, mutta loput sivut keskittyvät kaupungin pulmiin.

– Erilaisia näkemyksiä. Ei suoraa kritiikkiä mutta hyvin ajankohtaisia kysymyksiä. Mielenkiintoiseksi jutut tekevät vallanpitäjien vastaukset ajankohtaisiin kysymyksiin.

Opposition murtautumista odoteltaessa

Palataan vielä vaalien historiaan. Demokratialiike nosti viimeksi päätään kunnolla vuonna 2011, kun Navalnyi kehotti äänestämään Varkaiden ja huijareiden puoluetta vastaan.

Taktiikkana oli saada ihmiset äänestämään ketä tahansa muuta kuin Yhtenäisen Venäjän ehdokasta.

Tämä on tarkoittanut, että läpi on mennyt myös ehdokkaita, jotka ovat olleet oppositiolle todella huonoja vaihtoehtoja.

Vaalijärjestelmän mukaan eniten ääniä saanut kerää taakseen kaikki äänet.

Vallanpitäjillä on joka tapauksessa keinonsa. Monessa paikassa ehdolla olevat eivät edusta paikallisvaaleissa valtapuoluetta, vaikka ovat sen linjaan sitoutuneita. Ääritapauksissa on turvauduttu myös ehdokkaiden ostamiseen. Tästä on näyttöä.

Valtapuolue voi vaikka hankkia väliaikaisesti kannatusta lupaamalla  tukea ostetun edustajan lakiehdotusta.

Kuuluisa tapaus on tietenkin 20 vuoden takaa, jolloin ostettiin ehdokkaita presidentinvaalien tuloksen varmistamiseksi.

Tuolloin, vuonna 1996, nykyäänkin Kremlin sisäpiiriin kuuluva Vladislav Surkov kulki parlamentin alahuoneessa, duumassa, lahjomassa edustajia mukanaan kopiopaperilaatikko täynnä rahaa.

Kyse oli Jeltsinin viraltapanosta.

Luettavaa:

How A Local Vote Rocked Russia: Moscow Election Caps Summer Of Discontent 

Why Russians dare to protest and risk wrath of authorities

Режим готов к экспериментам над страной

puheenaiheet venaja yhteiskunta
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.