Liisan seikkailut
Liisan seikkailut

Kansallisteatterin Musta Saara on hirmuinen nauru Euroopalle

Suomen Kansallisteatterin suuri näyttämö savuaa, kerjäläiset polttavat nuotioita ja heidät häädetään paikasta toiseen, katonrajaan kohoaa piikkilanka-aitoja, muurit paukahtavat muukalaisten edessä kiinni. Pidetään kiinni omasta, pidetään ovet ja ikkunat kiinni! Ei päästetä ketään maillemme, sitä rauhaa häiritsemään, jonka me kuvittelemme maailman kaaoksessa kestävän hamaan tappiin asti.

Vaan ei se kestä. Muutos on alkanut, ja muutos jatkuu, ja kun Saharan eteläpuolinen Afrikka lähtee liikkeelle, ei enää puhuta pakolaiskiintiöistä tai nyrpistetä nenää kadulla kerjääville romaneille. Yksi pallo, ja sen on riitettävä meille kaikille!

Pirkko Saision ja Jussi Tuurnan Musta Saara -musiikkinäytelmä on vahvin ja rajuin kannanotto siihen, mitä Euroopassa nyt tapahtuu. Se on ohjaaja Laura Jäntin ja koko ensemblen käsissä gargantuamainen, hirviömäinen nauru oikeistopopulismin nousulle, maahanmuutolle ja sen syille.

Ketkä ovatkaan esikuvina Ranskan kansallispuolueen perustajalle ja hänen tyttärelleen? Ketkä ovat innoittajina Juha Mujeen ketterästi, ovelasti esittämälle Janne-Maria Teräväkynälle ja hänen tyttärelleen, Marina Teräväkynälle, polkkatukkaiselle Katariina Kaituelle, joka venyy fyysisestikin valtavan hienoon roolisuoritukseen? Jos on seurannut aikaansa, tietää kyllä ketkä ja keidän nationalistisista puheista näytelmässä tehdään parodiaa! Naurattaa, jos ei samalla kylmäisi.

Liput liehuvat Ranskanmaalla, polkkatukkainen Katariina Kaituen Marina Teräväkynä nostaa kansaa barrikadeille. (kuva Tuomo Manninen)

Keitä me oikein olemme, me eurooppalaiset? Sikoja ainakin osa, ja sen pitkän laihan sian osan näyttelee kirves päässään Jani Karvinen paremmin kun koskaan. Sian kaverina tanssiva karhuparka, ihana Erkki Saarela roolissa, joka on kuin hänelle luotu.

Tässä näytelmässä ei ole heikkoja lenkkejä, joten jokainen näyttelijä pitäisi mainita. Mainitsen kuitenkin tarinaa kuljettavan kolmikon, uskomattomat Ulla Tapanisen, Tiina ”Tinze” Weckströmin ja Sinikka Sokan, jonka esittämä näytelmän loppulaulu nostaa kyyneleet silmiin. Niin heleänä ja voimakkaana hänen äänensä soi, niin kaunis on laulun tarina Eurooopan ruman, itsekkään henkisen ilmapiirin keskellä.

Sinikka Sokka, Ulla Tapaninen ja Tiina Weckström ovat näytelmässä monena. (kuva Tuomo Manninen)

Ja kun Jouko Turkasta puhutaan nyt pelkkää ikävää, niin jotain turkkamaista vieraannuttamisen efektiä tulee mieleen kohtauksista, joissa kolmikkoa puhutellaan välillä oikeilla nimillään. Sellaista tehokeinoa Turkka käytti muun muassa Kansallisteatterin ikimuistoisessa Valheita-näytelmässä vuonna 1990.

Romanikuoro, orkesteri Jussi Tuurnan johdolla, Kati Lukan lavastus ja Tarja Simonen puvustus takaavat sen, että eilinen ensi-ilta oli syksyn teatterikauden vavisuttavin elämys. Viisas, raadollinen ja humoristinenkin matka halki aikakautemme, halki Euroopan, joka ei voi nyt hyvin.

Juha Muje tekee vahvan paluun monivuotiseen kotiteatteriinsa. (kuva Tuomo Manninen)
Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kinky Boots keimailee koroilla ja antaa luvan olla erilainen

Näyttävistä peruukeista, höyhenistä, korkeista koroista ja unelmista rakennettu Kinky Boots -musikaali on myös paljon muuta kuin vain näyttävä show. Samuel Harjanteen Helsingin kaupunginteatteriin ohjaama tulkinta on kaunis ja syvällinen tarina erilaisuudesta ja rohkeudesta vastustaa valtavirtaa…

Jasper Pääkkönen viisivuotiaana ensimmäistä kertaa lehtijutussa

Kaivelin arkistojeni aarteita, ja leikekirjasta vuodelta 1986 sattui silmiini hupaisa juttu. Olin toista vuotta Ilta-Sanomien toimittajana ja ideoimme vappujuttua viikonvaihteen lehteen. Kuvaukseen pyysin mukaan Suomen Kansallisteatterin näyttelijät Jukka-Pekka Palon ja Seppo Pääkkösen, vaimot Riitta Anttonen-Palon ja…

Emil Zátopekin ja Lieko Zachovalován luona Prahassa vuonna 1998

Pitkän toimittajanurani yksi kohokohta oli Me Naiset -lehden reportaasimatka Prahaan keväällä 1998. Tsekkoslovakian miehityksestä oli kulunut kolmekymmentä vuotta ja lähdimme etsimään kuvaaja Jouni Haralan kanssa vuoden 1968 aikalaisia.Miehityksen aikana 21. elokuuta vuonna 1968 olin 13-vuotias….

Sari Siikander ja Mikko Ahti löysivät toisensa uudelleen ja yllättävät Lappeenrannassa

Näyttelijä Sari Siikander ja tanssija, koreografi Mikko Ahti olivat tähtipari vuonna 2007 Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Yhteinen kemia ja tekemisen intohimo löytyivät jo silloin, ja kun Sari Siikanderille tarjottiin mahdollisuutta ohjata Kaunis Veera Lappeenrannan kesäteatteriin,…

Ötököiden yö ja kanaemo tipuineen lentokentällä

Työmatka Keniaan on tehty, ja kaikesta koetusta ja nähdystä reportaasit ja haastattelut myöhemmin Avun printissä, kuvat taattua Timo Pyykköä. Loppukevennyksenä koettuun ei nyt tarinaa pakolaisleiristä, pakolaisäideistä eikä äitiyspakkauksesta, jota Suomen World Vision vie pilottihankkeena Keniaan….

Kenialaiset nuoret äidit: ”Miehemme eivät pidä kondomin käytöstä”

Tuskailen hotellissa Lodwarin pienessä kaupungissa Pohjois-Keniassa huonoja nettiyhteyksiä. Se lienee ihmisen harmeista pienin, moni asia asettuu erilaisiin mittasuhteisiin näissä olosuhteissa. Kuvien puutteesta huolimatta pää on niin täynnä ajatuksia ja sielu kokemuksia, että jotain on kirjoitettava….

Toivoa on toivottomuudenkin keskellä – etiopialainen pakolainen pääsi synnyttämään terveysklinikalle

32-vuotias Kiru hymyilee rauhallisena. Mikään hänen olemuksessaan ei paljasta, että hän on synnyttänyt kello kuusi aamulla, vain viisi tuntia ennen kuin tapaamme hänet Pohjois-Keniassa sijaitsevan Kalobeyein pakolaisleirin terveysklinikalla. Kirun neljäs lapsi, tyttö syntyi terveenä maailmaan,…

Yksi lensi yli käenpesän – kun ihminen nujertaa ihmisen

Ohjaaja Juha Kukkosen ja Ryhmäteatterin viisas valinta Suomenlinnan kesäteatterin esitykseksi on Ken Keseyn hienosta romaanista ja yhtä hienosta Milos Formanin ohjaamasta elokuvasta tuttu Yksi lensi yli käenpesän. Tarina on järkyttävä satiiri mielisairaalan sisäisestä hierarkiasta, jossa…

Rakkaan ystävän lähtö

Vapaa, villi ja aivan pitelemätön, niin kuvasi tiistaina 17.4. klo 13.59 Meilahden sairaalassa lyhyen sairauden jälkeen menehtynyttä puolisoaan Heikki, Heka Parkkosta hänen puolisonsa Sari Parkkonen. Miksi kirjoitan tästä? Monesta syystä. Niistä tärkein on se, että…

Nyyhkytystä Tallinnan elokuvateatterissa

Virolaiset käyvät nyt läpi monin tavoin raskasta neuvostoaikaansa – miehitystä, kuten tilannetta voidaan nykyään avoimesti kutsua. Sitä kesti vuodesta 1944 vuoteen 1991, jolloin Viro saavutti uudelleen itsenäisyytensä. Moonika Siimetsin ohjaama Seltsimees laps, Toveri lapsi -elokuva…