Cabaret-musikaali kertoo myös nykyhetkestä, jossa äärioikeisto kasvattaa voimiaan

Äärioikeistolainen, maahanmuuttovastainen ja populistinen AfD, vaihtoehto Saksalle, nousi äskeisissä vaaleissa Itä-Saksan alueella Saksissa maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi.

Äärioikeisto ja populismi kasvattavat kannatustaan muuallakin Euroopassa. Ihmisiä johdetaan harhaan valheilla ja valeuutisilla. Ei mitään uutta taivaan alla, ei oppia historian virheistä.

Lappeenrannan kaupunginteatterin Cabaret-musikaali tarttuu juuri nyt ajankohtaiseen aiheeseen. Musikaali sijoittuu Saksaan, Berliiniin, historialliseen hetkeen 1920- ja 30-luvun taitteessa, jolloin natsit ovat nousemassa askel askeelta valtaan, ja toinen maailmansota on melkein ovella.

Musikaalin tarina on keveydessään traaginen ja juuri siksi niin koskettava. Viihde porskuttaa eteenpäin lähestyvästä maailmanpalosta huolimatta ja kuin epätoivon vimmalla ihmiset yrittävät hukuttaa huolensa elämän huolettomuuteen ja kauniiseen turhuuteen. Juutalaisia aletaan ajaa jo nurkkaan, ja vaikka keskitysleirien helvetti on vasta edessä, ei yksikään juutalainen ole enää turvassa.

Jäin kaipaamaan Iiris Rannion ohjaamasta esityksestä voimakkaampaa tulkintaa juuri tästä Cabaretin poliittisesta sanomasta. Sillä sen Joe Masteroff, Fred Ebb ja John Kander ovat musikaaliin sisällyttäneet. Lappeenrannan versiossa nähdään kyllä muutama käsivarsinauha, jossa on hakaristi. Natsismin nousu ei kuitenkaan tule vain sillä todelliseksi, ei todelliseksi uhaksi. Mielessäni oli erityisesti vuoden 1972 vahva elokuvaversio, jonka tähtenä loisti Liza Minnelli ja myös 2000-luvun alussa näkemäni Helsingin kaupunginteatterin versio.

 

Kit Kat klubin tanssijat ja keskellä pääroolia näyttelevä Sanna Kemppainen.

 

Tarinaa vie vahvasti silti eteenpäin läpi linjan vahva näyttelijätyö. Cabaretin tähteä, Kit Kat klubin Sally Bowlesia näyttelevä Sanna Kemppainen säkenöi roolissaan, hän näyttelee, laulaa ja tanssii suoraan katsojan sydämeen. Näin Kemppaisen jo vuosi sitten Lappeenrannan kesäteatterin Kaunis Veera –musikaalissa ja ihastuin! Teatterikorkeakoulusta valmistunut Kemppainen on tehnyt uraa nimenomaan Lappeenrannassa, joka on maininnan arvoinen asia. Kaikkien ei tarvitse näet jäädä Helsinkiin, eikä pyrkiä tv-tähdeksi erilaisiin television sketsiohjelmiin…

Seremoniamestarin roolissa nähtävä Jussi Johnsson tekee sellaisen roolin, että oksat pois. Hänen laulunumeronsa ovat esityksen parhaimpia, ja liukas seremoniamestari on vahva kontrasti hakaristejä kantaville natseille.

Esityksen musiikista vastaa Jani Polan johtama kuusihenkinen orkesteri ja erinomaisesti vastaakin.

 

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *