Arjen selviytyjän heräteostokset…

Tein kesän alussa Taloustaitohankkeen testin, jossa aiheena oli testata millainen rahankäyttäjä olen. Helppoa. Tiedän oman rahankäyttöni hyvin. Testi antoi tuloksen ”Arjen säästäjä”, joka kuvaa minua enemmän kuin hyvin. Tämä kuulemma on harvinainen tulos, etenkin minun alallani.

Eräät tahot ovat aina kuittailleet että olisin pihi. Sitä sanaa käytin nuorena itsekin, ennen kuin tutustuin oikeasti piheihin ihmisiin. Sellaiseksi ihmiseksi en halua, enkä sellainen ole. Arjen selviytyjä, sillä mennään.

Olen hyvin tietoinen siitä, mihin palkkani kuluu. Pääasiassa työhön liittyviin kuluihin, kodin ruokaostoksiin, sekä lasten normaaleihin tarpeisiin ja harrastuksiin. Paljon puuttuu kuluja omasta taloudesta, jotka useilla muilla ihmisillä esim. kollegoilla saattavat olla itsestäänselvyyksiä. Vastaavasti työni on sellaista, että siitä syntyy kuluja, jotka ovat minulle välttämättömiä. Viimeisen kolmen kuukauden aikana on tullut ajettua Suomessa 16 000 km, eli yli 5000km kuukaudessa, niin esimerkiksi siihen jo vaaditaan auto monine kuluineen.

Jos ja kun ylimääräistä jää, kuluu se sitten lomiin, eli matkailuun. Omaa lompakkoani eivät rasita kosmetologit, ravintoloissa syömiset, kampaajat, kosmeettiset hoidot tai hierojat, kuukausittaiset vaateostokset, kalliit merkkituotteet, kalliit sisustustuotteet, yölliset ravintolareissut, eivätkä ne kuuluisat heräteostokset. Omiin vakiomenoihini kuuluvat tietysti se auto, ja suhteellisen pitkin aikavälein päivittyvä esiintyjän vaatevarasto.

Ihmiset jotka eivät tunne minua, hämmentyvät aina, kun kerron ettei minua saa ikinä mukaan shoppailemaan, enkä lähde edes seuraksi. Noup. Omat pakolliset hankintani hoidan täsmäiskuina yksin ja tehokkaasti, kuten lähes kaiken muunkin elämässä. Ulkomailla asia on eri, siellä ostoskeskuksissa voi viettää helposti päivän tai parikin ihan vain haahuillen ja katsellen. Toki myös ostaen.

Tänään osui taas päälle vuosien takaa ex-miehen pikkusiskon kirpparikassista poimittu pusero. Yksi parhaista löydöistä hänen valikoimistaan.

Vastustan sinnikkäästi nykyistä kulutustrendiä, joka onneksi nyt ilmastonmuutosasioiden myötä on toivottavasti katoamaan päin. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kaiken pitäisi olla aina ja koko ajan uutta, ja pahimmillaan vielä maksaa suhteellisen paljon. No way, ei mulle.

Rakastan itse muiden vanhoja vaatteita, nehän ovat itselle aarteita. Kierrätän itse, ja käytän myös osana pukeutumistani uudempien lisäksi myös muiden vanhoja vaatteita, ja näin ovat oppineet myös lapseni toimimaan alusta asti. Toisen vanha kun on toisen aarre, näin se vain on. Kirppareita koluan aina silloin kuin sinne tulee itsekin vietyä tavaraa myyntiin, mutta muuten välttelen sitäkin, kuten kaikkia kauppoja ja ylimääräistä ostamista. Vain tarpeeseen, eli perustellusti.

On mahtava harhaluulo, että julkisuus rikastuttaisi. Muistan aikanaan laskeneeni ennen omaa missivuottani vuosittaisista julkisista lehtien verotiedoista, paljonko kukin missi oli tienannut missivuonna. Päätin jo ajatuksissani pistää paremmaksi jos tittelin joskus saisin, vaikka koko kisoihin ei oltu vielä tuolloin edes osallistuttu. Tänä päivänä missien tienestit ovat kuitenkin kuihtuneet olemattomiin, ja harras toiveeni onkin, ettei kukaan tosissaan lähtisi titteliä tavoittelemaan rahan takia. Silloin sitä saattaa pudota korkealta ja kovaa, nykyään kun asiat ovat Suomessa toisin.

Olen oman tietynlaisen säästävyyteni ohella halunnut kuitenkin aina nauttia elämästä. Tämä tarkoittaa, etten ole koskaan elänyt ”säästetään nyt vanhuuden ja pahan päivän varalle, sinne tulevaisuuteen”-periaatteella. Olen aina halunnut elää tässä ja nyt täysillä, sillä eihän sitä tiedä milloin elämä päättyy. Eli kyllä, joskus saatan myös sortua niihin kuuluisiin heräteostoksiin, mutta silloinkin ainakin nykyään hintalappu edellä.

Kun heräteostoksia sitten kohdalleni osuu, osaatko arvata mitä ne saattavat olla?

Ennen ne olivat sellaisia, että päätin koko päivän markkinoilla työtehtävissä pyörittyäni ostaa markkinoilta asuntovaunun. Äidilläni oli tuolloin tapana jo kauhistella niitä keikkojen jälkeen tulevia puheluita, että mitä se tyttö taas on mennyt tekemään. Mutta tähänkin perustelu oli todella hyvä, sillä on edelleen muitakin esiintyjiä, jotka kiertävät kesällä keikkapaikkoja asuntovaunun taikka asuntoauton kanssa. No, minä vetelin vaunuani tasan silloisen poikaystävän perheen pihaan ja oman äitini parkkipaikalle. Kävin kuitenkin sen noutamassa Turkuun oikein 500 kilometrin päästä.

No, nuorena oli toisenlaista, ja kun heräteostos joskus osui kohdalle, saattoi se olla huomattava. Enää ei onneksi.

Tänään kävi niin, että sorruin heräteostokseen, tai pariinkin. Tarkoitus oli käydä vain hakemassa muutama arkeen kuuluva perustarvike kaupasta. Tähän kuuluivat parit uudet mustat leggingsit, joita ilman en ehkä voisi enemmistöä vuodesta elää, kaksi suuvettä, kaksi kasvorasvaa, salaatti, kontaktimuovi sekä hiuslenkkejä, jotka ovat muuten yhtä mystisesti katoava luonnonvara kuin hiuspinnit, sukat ja Ikean pussinsulkijat.

Mutta kas kummaa, jumituin erään hyllyn eteen tarkastelemaan kirjavalikoimaa, ties vaikka sieltä löytyisi suosikkikirjailijoiden pokkareita alennuksella. Löytyi kolme, ja kaikki lähtivät mukaan. No, tähän heräteostokseen meni alle 15 euroa, joten ehkä hyväksyttävää. Pokkarit, mulle hyvin yleinen heräteostos.

Millaisia heräteostoksia sinä teet jos teet?

Mun lähes vakioksi muodostunut heräteostos, pokkarit.
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *