Behind the scenes, jakso 3.

Voitto, vihdoinkin!!!

Toisen pudotuksen jälkeen tunnelma oli jäätävä. Itseäni turhautti, että kaikki pelilliset suunnitelmat olivat menneet uusiksi, ja kohdistin katkeruuteni ja kaiken turhautumiseni Vilmaan. Jo heimoneuvoston jälkeisellä leirinuotiolla tilanne oli kärjistynyt. Vilma halusi jatkaa keskustelua ja tilanteen puimista vielä nukkumaan mentäessäkin, mutta kieltäydyin vatvomasta asiaa.

Peli jatkuu, eteenpäin, muuvit oli tehty, ja niillä oli jo nyt seurauksensa. Sen lisäksi että jälleen yksi fyysinen voimavara oli poissa, nyt oli romuna vielä kaikki henkinenkin hyvä tunnelma saarella, ainakin minulta. Tilanteesta saattoivat nauttia ainoastaan ne, jotka toivoivat muille konflikteja, jotta oma peli etenee mieleisellä tavalla. En vielä tiennyt, nauttiko joku tilanteesta.

Seuraava aamu koitti oudoissa tunnelmissa. Itse välttelin kaikkea Vilmaan ja Virpiin liittyvää. Olen erittäin huono näyttelemään iloista ja miellyttämään muita, etenkään tällaisessa tilanteessa. Mielessäni olin toivonut jotakin taivaalta tipahtavaa tai unessa aukeavaa taktista ratkaisua ongelman raukeamiseen.

Saimme aamulla puupostia. Puupostissa valittiin pussista kivet, yksi oli erilainen. Sen sai Vilma. Oma ensiajatus oli että jes, tämä ei voi olla kuin hyvä juttu, nyt ehkä sekoitetaan heimot. Muut veikkailivat myös yksilötehtävää.

Kumpikaan ei ihan toteutunut, mutta saapuessamme seuraavaan tehtävään, selvisi, että kiven haltija vaihtaa heimoa. Kelpasi mulle, tilalle saatiin lopulta lisää miehiä, fysiikkaa ja energiaa Kimin muodossa. Tämä olisi hyvä juttu, parasta mitä tässä kohtaa voisi tapahtua, ajattelin silloin. Tässä kohtaa kasvoiltani saattoi havaita ihka ensimmäisen aidon ja vapautuneen hymyn ensimmäiseen viikkoon. Niin onnellinen vaihdosta olin, ainakin hetken.

Tehtävää emme kuitenkaan voittaneet, edelleenkään. Viides häviö putkeen, eivät siis auttaneet Kimin mainostamat koripallotaidotkaan tässä. Ei hedelmiä meille, Agila jatkoi totuttua pettymysten taivaltaan.

Leirissä Virpi jäi nyt hiukan yksin, koska oli ainoa joka oli äänestänyt minua. Virpi kuitenkin touhusi tuttuun tapaansa eikä pysynyt juurikaan paikallaan. Me muut olimme taas hetkellisesti ja ainakin näennäisesti samassa veneessä, ja teimme toimintasuunnitelmia uuden tilanteen mukaan.

Suunnittelimme heti mitä tietoja toisen heimon liittoumista keräisimme Kimiltä, ja katsoisimme rauhassa missä hänestä on hyötyä, ja voiko häneen luottaa pelaamismielessä. Suunnitelma oli jo ilmassa, että tarvittaessa ottaisimme hänet porukkaamme mukaan. Samaan aikaan olimme hyvin varovaisia sen suhteen, mitä paljastaisimme Kimille omasta leiristämme, emmehän tienneet puhuisiko hän totta meille, tai olisiko hänellä aikomustakaan olla meidän mukana. Mutta.

Oman tilaisuutensa käytti myös Virpi, jolla oli hiukan tapana laulella yleiseen kiltteyteen, reiluuteen ja rehellisyyteen vedoten asioita eteenpäin. Tässä kohtaa hän näytti kertovan iloisesti Kimille kaiken mitä meidän puolella oli tapahtunut, mikä sai meidät huolestumaan tilanteesta.

Kaikki menikin alkuun hyvin, mutta pian ilmeni, että Kimillä tuntui olevan paljon parempi tietotaito kaikkeen tekemiseen, aina nuotiosta laavun asemointiin ja tehtävien tekemiseen. Kaikki kun oli tehty heidän leirissään paremmin. Kim toi myös mukanaan jatkuvan nälästä valittamisen, jollaista ei oltu meidän leirissämme vielä kuultu. Hän myös kauhisteli leirimme olosuhteita ja vertasi Buwajan leiriä vip-loungeen. Totesimmekin hänelle, että kyllä, meidän leirissä piti selviytyä, joka osa-alueella, ja kaikkien eläinten kanssa.

Lähdimme kohti koskemattomuuskilpailua. Nyt olisi niin pakko voittaa. Taas mentiin mutaan, ja pelko iski. Edellisen mutatehtävän jäljiltä heimon miehet olivat aika hajalla, ja haavat pahenivat ja lisääntyivät koko ajan. Pelkäsin itse koko ajan, koska joku vedettäisiin ulos pelistä erinäisten pahojen tulehdusten vuoksi.

Tunnistin pelin hyvin, toivoin pääseväni osaksi taktiikan suunnittelua. Toisin kuitenkin kävi, koska tietenkin juuri minulle osui siihen väliin ennakkotunnelmiin liittyvä haastatteluvuoro ja muut jäivät punomaan suunnitelmaa. Olin lievästi stressissä, koska en tiennyt mitä muut olivat ehtineet suunnitella. No, tehtävä alkoi, selvisi että buwaja jättäisi vahvimmat heimolaiset pois, ja se herätti ihmetystä. Toisaalta, nyt jos koskaan meillä olisi mahdollisuus viedä koko homma. Itsevarmuus kasvoi kohisten, ja olimme Ollin suunnitelman mukaan taktisia, tehokkaita ja nopeampia rakentamisessa.

Valmistauduimme tehtävän toiseen osaan, mutta samaan aikaan Ollin vei hetkellisesti lämpöhalvaus. Lääkeritiimi viilensi potilasta pidemmän aikaa ja tehtävän aloitusta odotettiin todella pitkään. Pelkäsin pahinta, ettemme voisi jatkaa. Onneksi pääsimme kuitenkin lopulta jatkamaan.

Kun lopulta Olli oli toipunut ja vireessä, myönnän että jo kertaalleen saavutettu itsevarmuus oli poissa. Toivoimme että Olli olisi voimissaan, ja saisimme tehtävän läpi kunnialla. Onnistuimme täydellisesti, ja miesten idea vaikeasta loppusolmusta toiselle porukalle toimi täydellisesti. Ensimmäinen voitto ja voi sitä riemua! Tehtävän loppuessa joku porukasta vielä oksensi. Eli kaikkemme olimme antaneet, ja voitto tuli.

Ensimmäistä kertaa saimme nauttia koskemattomuuspatsaasta, ja illasta ilman kyräilyä. Yritimme jättää pelaamisen sivuun yhdeksi illaksi ja nauttia voitosta. Tiesimme, että vihdoin myöskin toisessa heimossa alkaisi peli nimeltä Selviytyjät, ja loppuisi se vip-saarella hengailu.

 

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *