Lola O.
Lola O.

Ensitreffit Rajalassa

Kaupallinen yhteistyö: Rajala Pro Shop

Tiedättekö sen tunteen, kun oppii jotain uutta? Minä ainakin tiedän, ja uuden oppiminen on aina ihanaa!

No mulle taisi nyt käydä näin. Taas.

Olen aina ollut intohimoinen valokuvien näpsijä. Olen aina kuvannut omaan arkistoon paljonkin erilaista materiaalia, ja valokuvien määrä ihan konkreettisina paperikuvina on kotonani suuri. Ne ovat edelleen mielestäni hyvin arvokkaita. Teini-iässä kuvakokoelmani koostui pääasiassa omista hoitoponeista ja tanssikikilpailuista, onneksi nykyään kuvattavia aiheita on hieman enemmän..

Hyvinä 90-luvun aikoihin keräilin myös kaikista työni puolesta tehdyistä kuvauksista kuvaajilta polaroideja muistoksi. Se oli hienoa aikaa, ja niitä on onneksi kertynyt aika paljon. Nykyään homma hoituu selfieillä ja muilla tilannekuvilla, mutta ei se ole sama asia.

Olen tosi onnellinen, että olen saanut kasvaa aikana, jolloin kameroissa oli aina filmi. Filmirullan postitus liikkeeseen ja paluupostin odotus, ne olivat jännittäviä hetkiä arjessa. No, toki useasti 36 kuvan rullasta onnistuneita saattoi olla max puolet, mutta ainakin se patisti oppimaan ja miettimään tarkkaan mitä kuvaa, miksi kuvaa, ja miten kuvaa. Eli, mielellään tekemään sen hyvin yhdellä otolla. Se on jotain, mitä yritän myös opettaa lapsilleni, että mietitään vähän tarkemmin mitä kuvataan. Ja pyritään tekemään se kerralla, ottamatta kymmeniä kuvia yhdestä kuvakulmasta ja asiasta.

No, sittemmin meille kuluttajille tulivat digikamerat, tulivat nuo joka tilanteen kännykkäkamerat, ja minähän kuvasin. Ja kuvaan edelleen. Aina. Se täytyy sanoa, että niin upea keksintö kuin kännykkäkamera on, enkä niistä luopuisi, ovat ne etenkin julkiselle ihmiselle painajainen. Aina pitää muistaa, että joku voi kuvata, kaikkialla ja kaiken, mitä kotisi seinien ulkopuolella teet.

Olen salaa haaveillut ammattimaisista järjestelmäkameralla otetuista kuvista. Ja olen miettinyt itseäni myös siinä kuvaajan roolissa. Etenkin paljon matkustaessa ja kuvaamisen roolin omassa elämässä hieman muuttuessa, on tämä puoli alkanut kiinnostaa jo työn puolestakin.

Järjestelmäkamera on kuitenkin ollut mielestäni aina ammatti- ja aktiiviharrastajien etuoikeus, aivan liian arvokas peli mun käyttöön, ja aivan liian monta liikkuvaa osaa meikäläiselle. Blogia suunnitellessa, päätin kuitenkin, että puhelimeni kuvat kelpaavat toki, mutta haluan oppia ja laajentaa myös tätä visuaalista puolta. 

No nyt, olen kuin olenkin elämäni ensimmäisen järjestelmäkameran onnellinen omistaja. Ja enemmän kuin innoissani! 

No… Kameran omistaminen ei  vielä tarkoita mitään, ei mun kohdalla. Minähän olen sellainen, että voin joskus hankkia jonkin uuden laitteen, ja sitten pelkään ihan älyttömästi aloittaa sen käytön. Pelkään aina sitä monimutkaisuutta ja opettelun vaikeutta. Ajattelin kuitenkin, että no, kyllä minä tässä tätä nyt tutkailen ja odottelen rauhassa, ja menen sitten Rajala Pro Shopin digijärkkärikurssille kuukauden päästä. Tällainen hieno kurssimahdollisuus heillä on uusille digijärkkärin omistajille tarjolla.

No, tällä viikolla oli kurssi. En ollut kameraan perehtymistä ennen kyseistä päivää aloittanutkaan, eri osatkin otin paketista pois päivää ennen kurssia. Ensimmäistä kertaa latasin akkua puoli tuntia ennen lähtöä, ja luin hiki valuen ohjekirjaa. Menin kuin meninkin kurssille, vaikka kyllä, epätoivo omasta osaamisesta iski, koska en ollut uudella hienolla kamerallani vielä ottanut kuvan kuvaa. Olin jo melkein perumassa osallistumista, koska ajattelin, etten kehtaa mennä, kun en mitää osaa. Mutta eipä tarvinnutkaan osata. 

Kurssilla opin enemmän todella paljon niin valokuvaamisesta, kuin itse kameroista, niin omasta kuin muidenkin. Nyt ei ole oikeastaan enää kuin kolme ongelmaa. 

  • Siirtää kaikki opitut asiat jokapäiväiseen arkeen ja käytäntöön
  • Pystyä olemaan poistamatta suurta osaa somen kuvista pois, koska laatuvaatimukset nousivat  juuri rajusti
  • Ja se, että pystyy tämän jälkeen silti hyväksymään itseltään niitä kännykällä napattuja kuvia..

Meillä oli ensitreffit Rajalassa, ja nyt me aloitamme tutustumaan toisiimme. Nähtäväksi jää, mitä kaunista tästä suhteestamme syntyy!

Kommentoi »

Vastaa