Kesäisiä öitä autossa

Kaupallinen yhteistyö: FordStore Laakkonen

Roadtripillä pääsee halutessaan kokemaan autossa yöpymisen iloja. Meille yöpyminen autossa on ehdottomasti aina ollut se juttu, tärkeä osa reissua, ja ne satunnaiset hotelliyöt ovat sitten harvinaisempaa luxusta.Ensimmäinen yö on aina reissussa se jännittävin, ja sellainen, joka antaa matkalle jonkinlaisen suunnan tulevasta.

Etsimässä reittiä

Mitä sitten tulee ottaa huomioon yöpymispaikkaa valittaessa? No mieltymyksiä on yhtä paljon kuin matkailijoitakin, koska tarpeet ja vaatimukset vaihtelevat ihmistyypin mukaan. Jotkut haluavat leiriytyä kunnolla ja isommin erinäisille camping-alueille tai paikkoihin joihin on luvallista pystyttää teltta. Me olemme jättäneet vielä telttailun tulevaisuuteen, ja yöpaikkamme määrää pelkästään se, saako paikkaan pysäköidä auton.

Itse koen aina turvallisimmaksi ne paikat, joissa on parkissa myös rekkoja. Ammattikuskien läheisyys vaikuttaa aina jollain tapaa positiivisesti ja tuo tiettyä turvallisuuden tunnetta.

Mikäli tarjolla on joskus järvi, joki tai merimaisema, ei sekään paikan arvoa vähennä. Mielestäni on hyvin tärkeää, millaiseen maisemaan tai tunnelmaan herää.

Ensimmäisen yön maisemia Ruotsissa.

Ensimmäinen yöpaikka oli hyvin tunnelmallinen.
Ensimmäisen autoyön aamun maisemia.

Ainakin toisen näistä ominaisuuksista, turvallisuus tai tunnelma, täytyisi loksahtaa paikkaa valitessa paikalleen. Yleensä virhelyönneiltä vältytään, mutta muutama tyhjä arpakin on kuitenkin tullut valittua vuosien saatossa. Joskus äkillinen pimeys, tai muu tilanne vain ajavat siihen, ettei paikan valintaan enää ole sen kummemmin aikaa, ainakaan valoisalla. Silloinkin pidän silti huolen, että paikka on sellainen, että myös lapsilla on turvallinen olo.

Niin kävi myös tätä blogia kirjoittaessa jo kertaalleen, ja siinä kohtaa oli kyseessä reissun ehdoton pakollinen paha, eli Ranska ja pieni kylä tai kaupungintapainen siellä. Jonkin aikaa vaihtoehtomme olivat rehellisesti erään kaupan ja ravintolan piha, mutta lopulta onnistuimme löytämään jonkin hieman suojaisamman parkkiksen, josta löytyi pari muutakin matkalaista. Tällaista se aina joskus on, seikkailua, ja se on osa reissua. 

Pyrimme aina valitsemaan paikan valoisalla, koska silloin tietää täysin, mitä ympärillä on. On jollain tapaa pelottavaa avata aamulla silmänsä, jollei tiedä yhtään minkälainen maisema on edessä tai vieressä, kohoaako vieressä jylhä vuori vai kenties pelottavat linnan rauniot, vai onko siinä vain tasaista peltoa tai metsää, tai kenties jonkin iso pudotus.

Hetkellinen pysähdys etelä-Ranskassa, ennen suuntaamista kohti Andorraa.
Aamun tunnelmia eräältä yöpymispaikalta, aamukahvi odottaa nauttimistaan kun lapset vielä nukkuvat rauhassa autossa.

Yöpymispaikoilla täytyy aina olla jokin wc, koska minä olen se joka herää tunteja ennen lapsia, ja alkaa ravaamaan vessassa. Aina tietenkään näin ei ole, mutta eipä siitä sen enempää.

Toisinaan olen kiitollinen myös kahvilan läsnäolosta, joskaan se ei ole pakollinen. Aamukahvin saa ostettua matkaan ensimmäiseltä huoltsikalta, eikä sillä ole enää niin kiire, nyt kun lähdemme liikkeelle selkeästi myöhemmin kuin aikaisempina kertoina. 

Ennen tapani oli nostaa lapset istuvaan asentoon, kiinnittää turvavyöt ja lähteä ajamaan kun lapset vielä nukkuivat pari ensimmäistä tuntia. Tällä kertaa näin ei voi toimia, koska lapset nukkuvat pääosin takatilaan tehdyissä pedeissä. Tällöin siis minun täytyy malttaa ja odottaa sopivaa aikaa herättää kesälomalaiset, ja hyväksyä että matkaanlähtö on huomattavasti hitaampaa. 

Ja se odottaminen, se on kyllä vähän vaikeaa mulle. minä kun lasken päässä koko ajan, mihin olisimme jo ehtineet ennen aamuruuhkan alkamista ajaa. Niin kun on aina ennen on tehty, mutta tällä kertaa odotellaan.

Etenkään ensimmäinen yöpaikka ei koskaan löydy helposti, vaan se on aina isomman työn ja kritiikin takana. Näin oli myös tällä reissulla. Muutin ensimmäisenä iltana mieltäni ja päätin pysähtyä jo pari sataa kilometriä aiottua aiemmin. Tämä paikka oli viides jonka kävimme katsomassa, ja se oli vihdoin tarkoitukseen lähes täydellinen, ihanan pienen vesistönsä ansiosta. 

Lasten pedit valmiina, ja S-Maxin tilat hyödynnettynä parhaalla mahdollisella tavalla.

Auton muuttaminen nukkumatilaksi oli todella vaivatonta. Siirsin kaikki laukkumme toiselle etupenkille ja sen jalkatilaan, myös takapenkkien jalkatilaan mahtui tavaraa. Tässä kohtaa on hyötyä siitä, miten ja millaisiin kasseihin on pakannut tavaransa, parhaimmillaan tämä on todella nopeaa toimintaa. Jos tavaroiden paikoista pitäisi huolen läpimatkan, ei auto näytä ulospäin muille matkailijoille siltä että ollaan oltu viikkoja roadtripillä ja asuttu autossa, vaan tavarat pysyvät siististi siellä missä niiden pitää, ja tällöin on helppo tehdä nopeitakin muutoksia tilankäyttöön.

Ensimmäisenä yönä minä olin se, joka nukkuu edessä kuskin paikalla. Lapset saivat nauttia omasta retkilukaalistaan auton takaosassa. Minäkin pääsin kokeilemaan myöhemmin vuorostani takatilaa, mutta palasimme kuitenkin nopeasti alkuperäiseen järjestelyyn jossa minä nukuin edessä. Koin tämän jostain syystä ensinnäkin turvallisemmaksi ja myös miellyttävämmäksi asetelmaksi.

Penkit sai taittumaan tässä autossa alas kätevästi nappia painamalla, ja ne menivät täysin samaan tasoon takatilan lattian kanssa. Nukkumatila oli nyt valmis. Päälle vielä pehmentävät patjat, tyynyt ja peitot ja peti oli nukkujia vaille valmis. Näytti ihanalta.

Vaikka olen nauttinut kaikista automatkoistamme tähän asti suunnattomasti, mietin kuitenkin miksen ole aiemmin ajatellut tällaista tilavamman auton vuokraamista matkaan? Pakut ja asuntoautot kun eivät miellytä yksinkertaisesti nopeutensa vuoksi, koska tälle reissulle lähdetään myös varta vasten ajamaan lujaa. Saksassa ajaminen on yksi tämän matkan kohokohdista, ja sitä nautintoa ei hidas auto minulta pilaa. 

Nopeuden lisäksi henkilöauton voi aina lähes huoletta sekä huomiotta parkata yöksikin minne vain. Pakut ja asuntoautot puolestaan kiinnittävät aina huomiota, vaativat enemmän tilaa ja rajoittavat muutenkin mahdollisuuksia päästä joka paikkaan, kuten vaikka matkalla törmättäviin pikkuruisiin ahtaisiin parkkihalleihin. Uskomatonta kyllä, selviydyimme eilen kahdesta Monacon erittäin ahtaasta parkkihallista. 

Andorrassa valokuvaushetki vuoristomaisemissa.
Alkumatkasta eksyttiin myös Saksaan erinäisille pelloille, vaikkakin ilman autoa.

Tässä kohtaa matkaa on takana yhdeksän päivää, ja autossa on vietetty öitä yli puolet ajasta. Turvallista loppumatkaa meille, tätä on roadtrip parhaimmillaan! 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *