Lola O.
Lola O.

Kivaa ja kiire ja keskiviikko

  • 5.15 herään siihen myrskyyn, jonka piti säätietojen mukaan alkaa vasta aamupäivällä.
  • Kuuntelen katastrofaalisia ääniä ja mietin vakavasti parvekkeen kalusteiden siirtämistä sisätiloihin. Satunnaisena tuhkakuppina toimivan pullon jo kokemaa kohtaloa kieltäydyn miettimästä.
  • Nousen ylös ja käyn sulkemassa kaikki ikkunat. Nekin, jotka mielestäni aina tähän aamuun saakka olivat olleet kiinni, mutta nyt repsottavat sepposen selällään. Katson ikkunasta onko auto vielä kunnossa, koska jätin sen kadulle yöksi.
  • Palaan pikaisten aamutoimien jälkeen makuuasentoon lukemaan yön aikana saapuneet meilit ja skrollaamaan läpi somet ja tulleet viestit.
  • Vastaan sähköposteihin. Jätän vastaamatta ja vielä mietintään erään projektin, joka toteutuessaan johtaisi siihen, että kasvoni olisivat jälleen jonkun Turun bussin kyljessä.
  • Vähän aikaa kadehdin, kun eräs seuraajani kertoo olevansa Namibian aavikolla. Miksi mä en ole?

  • Luen uutiset. Okei, yritän. Lataan yksityiseen puhelimeeni erään uutisaplikaation uudelleen, koska se tilttaa jatkuvasti.  Yritän uudelleen, tilttailee edelleen. Luovutan, ja siirryn työpuhelimeen samaan appiin. Se toimii. En tajua.
  • Tajuan, että on aivan jäätävä nälkä, ja mieleeni hiipii, etten tosiaan syönyt eilen varsinaisesti mitään lämmintä ruokaa. En laskisi neljää nakkia. Noloa ja typerää.
  • 5.50 sammutan kohta soivan herätyksen, on aika nousta ylös.

  • Laitan pikaisesti hiukset ja naaman työkuntoon.
  • Juon pari lasia maitoa, koska keho käskee. Näyttäisi olevan taas maidonjuontikausi meneillään.
  • Tiskaan termoskahvimukin matkaa varten.
  • Koska lapset ovat isällään, laiminlyön kaupassa käynnin. Syön aamupalaksi lapsilta jäänyttä leipää.
  • Katselen hetken aikaa vielä somesta ystäväni päivityksiä Tryonin MM-kipailujen esittelyistä ja alkuhärdelleistä North Carolinasta, ja jännitän miten käy kisojen, hevosen ja ystävän, koska hurrikaani…
  • Hämmästelen taas instagramissa, kuinka taitava vanha tanssikollegani on tekemään maailman huippujen kilpatanssipukuja. Totean tyhmästi yksin kotona ollessani jokaisen kohdalla ääneen WOW.
  • Päätän NHL-joukkue Vegas Golden Knightsin postauksen kohdalla, että ensi vuonna on pakko mennä matsiin ja shoppailemaan Vegasiin.
  • Tsekkaan vielä ilta-sanomien kannen, päätyikö uudesta työstäni kertova uutinen siihen vai vain sisäsivuille. Jälkimmäinen osuu oikeaan, hyvä niin.
  • Ystävä postaa päivän uutisen Tamista, ja mieleni valtaa monet kymmenet muistot yhteistyöstä Lion #79n kanssa.
  • Yhdistän kaikkia muotisääntöjä ja trendikkyyttä uhmaten legginsit, pitkän hameen ja leoparditunikan. Ei voisi vähempää kiinnostaa voiko jonkun mielestä niin tehdä. Juuri tein.
  • Jätän kuitenkin kertomatta mitä hahmoja sukistani löytyy, se saisi monet älähtämään.
  • Huomaan että kalenteri on jämähtänyt viime viikon maanantaille.
  • Pakkaan mukaan banaanin ja uuden pinkin vedenkeittimen avustuksella tehdyn kahvin.
  • Jalkaan vielä mukavat ja vanhat ex-mieheni pikkusiskon kirpputorisäkistä napatut neuleconverset, eri värisillä nauhoilla tietty.

  • Astun ulos asunnosta, ja ilahdun, koska putkiremontin päättymisen merkkejä alkaa näkyä, rappukäytävän lattia on vihdoin paljastunut suojausten alta.
  • Lähden kohti Helsinkiä, ja naureskelen klo 7.20 liftaria, jolla ei ole kylttiä eikä tavaraa, ilmeisesti vain kova krapula ja tarve päästä pitkäksi venyneiden festien jälkeen kotiin, tai edes johonkin.
  • Vettä tulee kuin saavista. Ja hetken päästä paistaa aurinko. Suomi.
  • Espoon kohdalla jumitun perinteisesti ruuhkaan, ja auton seistessä vilkaisen netistä uutisen uudesta duunista.
  • Vuodatan pari hikikarpaloa, koska uutisessa tittelini on muuttunut siitä, kun minä sen kerroin. Virhe on pieni mutta merkittävä, mulle. Ja alan muille ihmisille. Pommitan Rita Tainolaa viestillä, ja Tainolanhan tuuttaa korjaukset eteenpäin. Ihana Rita.
  • Samalla huvitun kun muistan, että tammikuussa uutisoitu eräs edellinen pesti meni uutisoinnissaan faktoiltaan niin metsään kuin vain voi. Siitä seurasi jonkin verran hämmentäviä tilanteita ihmisten udellessa uudesta itsellekin täysin vieraasta työnkuvasta.
  • Tajuan Espoossa ruuhkan taas lähdettyä purkautumaan, etten ole koskenutkaan kahviini puolentoista tunnin ajon aikana. No, mutta sehän vaikuttaisi olevan juuri sopivan lämmintä.

  • Saavun ajoissa kaapelitehtaalle Warner Brosin toimistolle, koska pidän kiinni tavaramerkistäni olla aina ajoissa.
  • Vietän viisi tuntia toimistolla kahden mielenkiintoisen tv-tuotannon parissa. Jännää on!
  • Vettä kuluu, kahviakin hieman, ja mukaan lähtenyt banaanikin häviää. Lounaalle en ehdi tänään, koska pitää startata ajoissa takaisin Turkuun, enkä vaan malta keskeyttää työntekoa… Tiedän, ei tule tavaksi.
  • Ajan takaisin Turkuun, ja kiroan motarin tuttua ilmiötä. Sitä, jossa oikea kaista on lähes tyhjä ja autot ajavat jonossa motarin vasenta kaistaa, ajatuksella ”Me kaikki ohitetaan hei kohta toi rekka tuolla kilsan päässä”. Vain Suomessa. Ilmiö kestää aina siihen yhteen samaan liittymään saakka. Kaipaan taas autobaanaa ja saksalaista ajokulttuuria. Niiiin paljon..
  • Hoitelen vielä matkan aikana toisen tuotannon juttuja ja vetäisen nassuun pari suklaakeksiä ruuasta fantasioidessa.

  • Tankkaan auton huomista varten ja vien sen sisälle halliin parkkiin.
  • Olen kotona 16.45, vain lähteäkseni toisen lapseni vanhempainiltaan reilun vartin päästä.
  • Jotta en kuole nälkään, nappaan hätäisesti ensiavuksi viisi nakkia. Aika vitsi, mutta elämä on.
  • Kävelen keskustan läpi koululle, ja todistan matkan aikana suht monta agressiivista päihteistä johtuvaa tilannetta. Kesä on ollut pitkä, ja se näkyy.
  • Kahdesta koulurakennuksesta olen saapunut luonnollisesti väärään, joten matka jatkuu.
  • Huvitun siitä, mitä vanhemmat kertovat toisilleen istuessaan koulupulpeteissa vanhempainillassa, ja pidättelen naurua muistaessani erään todella koomisen vanhempainillan kohtaamisen parin vuoden takaa…
  • Käyn paluumatkalla postista noutamassa erittäin odotetun suomalaisen yrityksen korulähetyksen, saman, jonka korut killuivat korvissa tänäänkin. Siitä lisää myöhemmin.
  • Lähikaupasta nappaan mukaan illan aterian tykötarpeet.

  • Vihdoin kotiin ja kana lisukkeineen uuniin. Sillä aikaa suihkuun ja pesukone käyntiin.
  • Ruokaa odotellessa vastaan viesteihin ja seuraajille, tarkistan taas meilit ja viestit. Pyyhkäisen vahingossa yöpöydältä kylpytakin helmalla kumoon avonaisen ja täysinäisen vesipullon. Tietysti, mitäpä muutakaan.
  • Teen illan ja tulevan aamun to do-listat valmiiksi, ennen kuin syön hyvin ja vaivun nautinnolliseen kirjoitustilaan.
  • Hullaannun taas asuntoni valtaavasta valkosipulin tuoksusta. Syödessäni totean mielessäni jälleen, että tämän takia syön niin harvoin ulkona.

  • Aloitan blogin kirjoituksen, mutta ukkosmyrsky aloittaa myös oman shownsa.
  • Kiitän itseäni, että vein tänään auton sisälle, koska sen verran isoja rakeita tulee voimalla ja kauan. Verhojen välistä näen kun pihalla salamoi.
  • Tuuttaan blogin pihalle, ja mietin vielä katsovani Tanskan Robinsonia, häiriköiväni muutamia Selviytyjät-kollegoitani parhaiden kohtien raportoinneilla kuvin ja sanoin, ja päivittäväni itseni sen suhteen, missä mennään MM-kisojen ja hurrikaanitilanteiden kanssa North Carolinassa.
  • Tajuan, että kello on jo 23.50. Kiire tuli. Täytyy ehkä tinkiä Robinsonista…

  • Aamulla taas Helsinkiin.
Kommentoi »

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.