Maailma vs minä, 39/41

Olen aina rakastanut matkustamista, ja uusien maiden ja kulttuurien kokemista. Jossakin kohtaa elämää tein itselleni tavoitteen, että uusia maita pitäisi kokea samaa tahtia kuin itselle kertyy ikävuosia. Ongelmahan tässä on tietysti raha ja aika. Kun on aikaa, ei ole rahaa, ja kun on rahaa, ei ole koskaan aikaa.

Jos voisin valita, olisin varmaan aina matkalla. Kadehdin aivan avoimesti niitä eläkeläisiä, jotka tekevät mitä useampia reissuja vuoden aikana, ja mitä ihmeellisimpiin kohteisiin. Ei ole varmaan yllätys, että unelma-ammattieni listalta on löytynyt aikojen saatossa sellainen kuin lentoemäntä, ja sellaiset joita olen jo päässyt toteuttamaankin, eli matkaoppaan ja risteilyemännän tehtävät kaukana Karibialla.

Lähtökohtaisesti onneksi asun Suomessa, jossa on sellainen passi, jolla voi vapaasti matkustella eri maihin. Toisin on monessa maassa, ja moni on tätä matkustamisen mahdollisuutta kadehtinut. 

Onnekseni olen myös onnistunut löytämään sellaisen alan, joka on tarjonnut mahdolisuuksia matkustamiseen, niin työn kuin lomailujenkin puitteissa. En ole siis yrittäjänä ja jatkuvana pätkätyöläisenä ollut koskaan sidoksissa vaikkapa tiettyyn määrään lomapäiviä.

 

Keskellä Karibiaa

Olen parin kuukauden ikäisestä alkaen ollut mukana erinäisillä äitini lomareissuilla, ja matkustamisesta tuli mulle heti se juttu. Siitä tuli se juttu, jota odotettiin vuosittain kuin kuuta nousevaa. Muistan ne hetket kun matkatoimistojen lomaoppaat kolahtivat postiluukusta, ja niitä selaillessa meni päivä- ja viikkokausia. Se taisi olla äidilleni samanlainen rasite kuin nykyään ovat eri lelukauppojen lelukirjat.

Kauas on kuitenkin tultu noista ajoista kun hukutin itseni lomaoppaiden maailmaan, vertailin oletuslämpötiloja ja hotellin uima-altaan vedensävyjä, rannan etäisyydestä puhumattakaan. Silloin olin nuori, olin tuntematon ja myös täysin äitini päätösten alla. 

Kun 18 vuoden rajapyykki lähestyi, odotin sitä ihan eri syistä kuin monet muut. Täysi-ikäisenä olisi erilaista matkustaa. Fiilistelin jo etukäteen mahdollisia tulevia kohteita, silloin en kyllä yhtään vielä tiennyt millä mahdollisen matkustamiseni rahoittaisin. Mutta unelmia pitää olla aina, paljon! 

Kävipä kuitenkin niin onnellisesti, että monena vuonna tehdyt mallintyöt jatkuivat edelleen, ja eteen tuli myös kilpailuja, joista seurasi menestystä. Tämä tarkoitti lisää töitä, mutta asialla oli myös kääntöpuolensa, tuli julkisuus. 

Kuubassa risteilyemännän töiden puitteissa..

 

Kun vihdoin olin sen ikäinen, että omat reissut olivat helpommin toteutettavissa, minusta tulikin koko Suomen tuntema 18-vuotias. Ensimmäisillä omilla loma-matkoilla totuus iski harvinaisen hyvin silmille, rauhallisista rantakävelyistä tulikin hetkiä, joina muut suomalaiset intoutuivat minut bongattuaan ottamaan yhteiskuvia. No, onneksi elettiin 90-luvun loppua, ei ollut vielä kamerakännyköitä. Tällöin salakuvilta vältyttiin lähes kokonaan, ja muiltakin, mikäli muut matkaajat olivat jättäneet kalliit kameransa rannan sijasta turvaan hotellien tallelokeroihin.

Mutta yhtä kaikki, asia tuli minulle selväksi, pakettimatkat ja suositut suomalaisten lomakohteet eivät koskaan tulisi olemaan mulle täydellistä lomaa, valitettavasti. 

Muutamat tällaiset reissut tuli vielä kokeiltua, ja hyvä niin, koska pysyviäkin ystävyyssuhteita tuli luotua joillakin reissuilla. Tuohon aikaan pakettimatkoilla matkustaminen ja matkatoimistojen käyttö oli yleisin ja turvallisin tapa, koska netti itsessään oli uusi ja jännitti, niinkuin myös monet sen tarjoamat ihmeelliset matkustamiseen liittyvät sivustot. Ei ollut monia eri firmojen hakukoneita ja palveluntarjoajia, joiden kautta olisi ollut turvallista ja helppoa löytää lentoja melkeinpä mihin vain, ja hotellia mistä vain.

 

 

Minä ja Jamaican paikallinen tuttavuus.

Toista se on nykyään. En väheksy pakettimatkoja lainkaan, olenhan itsekin tehnyt töitä matkatoimistojen kanssa pakettimatkoilla erinäisissä rooleissa. Mutta, omalla kohdallani lomamatka tarkoittaa lomaa, ja silloin ei oteta fanikuvia, eikä vaihdella kuulumisia muiden suomalaisten kanssa. Silloin haluan olla lomalla myös omasta itsestäni, eli siitä julkisesta kaikkien tuntemasta minusta, ja olla se Lola, jonka vähän harvempi tuntee. 

Sitten tähän päivään. Tilasto pitää sisällään luvun 39. Se on luku joka kertoo kuinka monessa eri maassa olen käynyt. En ole pysynyt tavoitteessani iän ja tämän luvun täsmäämisestä, koska kuten muillakin, mulla on maita joihin olen niin tykästynyt, että haluan niihin uudelleen ja uudelleen. Ja silloin kun ei ole aikaa taikka rahaa, jos on kausi jolloin pääsee matkustamaan harvemmin, on vain valittava tarkoin mihin menee. Pitää miettiä haluaako pelata varman päälle ja valita paikan missä tietää jokaisen osa-alueen loman kohdalta olevan onnistunut, vai haluaako ottaa riskin ja hypätä tuntemattomaan. 

Maailma on täynnä kaupunkeja, maita ja maanosia joissa haluaisin vielä käydä. On lukemattomia asioita, joita haluaisin näissä kokea. Lista on loputon, ja voin kertoa, ettei se tule toteutumaan tämän yhden elämän aikana, ei ainakaan, ellei siitä jollain tavalla tule minulle työnkuvaa.

 

Omassa rauhassa…

 

Mitä sitten matkoiltani haluan? Jos kyseessä on loma, haluan olla täysin rauhassa, olla tuntematon ja sulautua joukkoon. Silloin haluan myös nähdä aitoa paikallista elämää. Lomalla haluan tehdä juuri niitä asioita, mikä juuri minua, ja vain ja ainoastaan minua siinä kohtaa kiinnostaa. Kyllä, olen erittäin itsekäs lomailija, koska kyseessä on minun lomani. En juurikaan ota riskejä että lähtisin reissuun vaikkapa kaverin kanssa, koska lomallani haluan tehdä juuri niinkuin minä haluan, enkä myötäillä ja tehdä kompromissejä toisen mielihalun mukaan. Näin tiedän, että lomani onnistuminen on kiinni vain  minusta.

Omat matkani eivät myöskään ole sellaisia, joista etukäteen kuuluttaisin ihmisille, postaisin jatkuvalla syötöllä kuvatilitystä seuraajille, ja joiden aikana roikkuisin netissä lukemassa Suomen uutisia ja tuttujen päivityksiä. Lomat ovat lomaa, ainakin mulle. Mutta kuten tiedämme, ihmiset lomailevat eri tavoin, ja haluavat lomiltaan täysin eri asioita.

Mä olen vihdoin saanut buukattua itselleni seuraavan oman reissun, ja onpa yksi nopea työreissukin tulossa. Kesään toivon lisäksi jälleen yhteistä perinteistä autoilureissua lasten kanssa. Mikään näistä reissuista ei ainakaan vielä sisällä uusia maita, joten kun kesällä täytän 42, olen taas kauempana tavoitettani, ellen sitten hurauta autolla jonkin uuden rajan yli, ihan vain numeroiden tähden. 

 

Lasten kanssa Eurooppaa kiertämässä, visiitti Monacossa
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *