Selviytyjät, mikä jäi mietityttämään?

Parisen viikkoa sitten pidin Selviytyjät-aiheisen Q&A:n mun instagramissa, ja paljonhan niitä kysymyksiä tulikin. Millään en voinut ihan kaikkiin vastata, enkä kaikkiin edes ehtinyt. Tässä lisää vastauksia joihinkin asioihin, jotka teitä jäivät mietityttämään. Muut kysymykset vastauksineen löytyvät sieltä instagramin puolelta.

Lupasin myös paljastaa, mitä kaikkea saimme ottaa mukaan, ja mitkä olivat ne mun kolme asiaa/esinettä kategorioissa ”hyödyke”, ”ajanviete” ja ”jotain henkilökohtaista”. Nuo kolme asiaa, jotka siis mahdollisesti ohjelman aikana saisi vielä käyttöön. Minä en ehtinyt koskaan mitään näistä saamaan.

 

 

Saimme ottaa saarelle mukaan:

1 pitkähihainen                     1 pitkät housut

1 shortsit                                1 paita

2 alushousut                          2 liivit

2 uikkarit                               1 päähine

2 sukat                                   2 sandaalit

2 hiuslenkkiä                         1 tuotannon antamat lenkkarit

Näillä mentiin, ei siis aurinkolaseja, ei useampia alusvaatteita, ei vaihtopaitaa, ei valokuvia, hammasharjoja… Mutta hyvin parjäsi, vaikkakin koko ajan kaikki vaatteet olivat märkiä tai hiekkaisia, nokisia ja öljyisiä ja haisivat aivan jäätävälle.

Moni kyseli mun oudoista sukistani, no nehän olivat futissukat. Tarpeeksi kireät pysymään ylhäällä menossa, tarpeeksi pitkät suojaamaan ja peittämään polvet jos kaatuilee tehtävissä. Jokainen haava ja naarmu kun tuolla tulehtuu, niin suojaus oli mulla yksi tärkeimpiä asioita. Sukat olivat myös tarpeeksi pitkät, jos pitäisi vaikka jossakin kohtaa uhrata niistä osa johonkin muuhun käyttöön. Paidan valitsin myös monipuolisuuden vuoksi, se oli tarpeeksi iso ja pitkä ja kuitenkin ilmava. Sen sai lisäksi puettua monella eri tavalla, ja saihan siitä aikaiseksi myös hameen.

 

Sitten nämä mun kolme asiaa:

Mun hyödyke oli tulitikut, ja kuten sarjaa katsoneet tietävät, juuri meidän Agila-heimolle ne olisivat olleet aika tarpeelliset ekana kolmena päivänä.

Ajanvietteeksi valitsin muistiinpanovälineet, siis vihko ja kynä. Tapanani on aina ollut jatkuvasti kirjoitella asioita muistiin, suunnitella juttuja, pitää erinäisiä muistilistoja ja kirjoitella raportteja asioiden kulusta ja tapahtumista. Vietän paljon aikaa elämässäni purkaen asioita ja ajatuksia kirjoittamalla, mutta tätä ei saanut saarella tehtyä lainkaan. Kaikki piti prosessoida siinä hetkessä ja vain omassa päässä.

Henkilökohtainen asiani oli hiusöljy. Muille toimivat rannoilta löydetyt piikikkäät simpukat kampoina, mutta afron kanssa homma on hiukan eri. Olin valmistautunut siihen, että mulla on saarelta palatessa yksi valtava kärventynyt kuiva rasta päässä, joten öljy tulisi todella tarpeen jos haluaisin vielä hiukseni joskus selvittää.

Tässä selviytymisen jälkeen ensimmäinen päivä saarelta palattuani. Suihkussa on käyty ja hiukset pesty oikeen puhtaalla vedellä ja pesuaineilla. Luksusta.

 

Sitten teidän kysymyksiinne:

  • Oliko saarella tylsää?   Muilla oli ainakin, ja muutamat koittivatkin keksiä sitten pelejä ja leikkejä siihen. Tehtävät ja heimoneuvostot olivat rukailujen ohella päivien suuria kohokohtia, kun yhtäkkiä tapahtui ja paljon. Minä puolestani nautin siitä rauhasta, hiljaisuudesta, yksinolosta ja siitä kun saa olla omien ajatusten kanssa. Omassa arjessa on niin paljon tekemistä, menemistä, ajateltavaa ja aikatauluja, että ilman niitä oleminen on aina mulle tervetullutta, ja osaan todellakin nykyään nauttia siitä.

 

  • Kuinka hyvin saarella pääsi juonittelemaan kun kamerat seurasivat? No, kameroita oli kuitenkin niin vähän, etteivät ne varsinaisesti meitä kaikkia seuranneet. Yritimme toki säästää juonittelut tai plääneistä puhumiset kameralle, mutta se oli vaikeaa, koska silloin kaikki muut usein myös näkivät mitä on tekeillä. Välillä oli vain pakko toimia vaikkei kameroita olisi ollut lähimaillakaan, jotta sai toteutettua jonkin asian muilta salassa kun tuli paikka. Ja vaikka kuinka meitä muistutettiin, ettei muuna aikana juonitella, eipä sitä enää tilanteen tullen muistanut.

 

  • Kuka oli kivoin ja ärsyttävin saarella? Ehdottomasti ärsyttävimmäksi koitui saarioloissa Kim. Mutta se ei tarkoita, että hän ärsyttäisi välttämättä normaalielämässä yhtään. Toki myös Wallun alastontempaukset olivat hieman häiritseviä, mutta varmasti meistä jokainen ärsytti tavallaan. Saarella tietyt piirteet korostuvat, aivan kuin yhdessä asumisessa normaalistikin. Lisäksi on jatkuva kilpailu-asetelma, ”viholliset” jotka haluavat sinusta eroon, ja liitot, jotka vaikuttavat siihen, miten jonkin ihmisen toiminnan kokee. Kaikkien kanssa en edes päässyt koskaan samalle saarelle, joten heistä ei voi sanoa mitään. Kivoin, kyllä Marko ja Tuuli olivat mun mittarissa varmasti sitten ne kivoimmat, tai ehkä ne vähiten minua ärsyttävät. Olli oli myös sellainen porukan erittäin mukava kaveri, ja Veronica oli aivan ihana omalla tavallaan. Häneen pääsin tutustumaan paremmin vasta loppuvaiheessa, mutta onneksi yhteinen matka näiden monien kanssa jatkui vielä kisasta putoamisen jälkeen.

 

Veronican kanssa ehdittiin onneksi tutustua ihan loppuvaiheessa kisaa, ja sitten heimoneuvostoja odotellessa resortissa.

 

  • Miksi et painostanut Virpiä pitämään sanaansa lupaamastaan äänestä? Tähän kysymykseen olen törmännyt moneen otteeseen. Keskustelimme jo kisan alussa muutamien kanssa paljon henkilökohtaisista kokemuksistamme ja vaikeuksistamme elämässä, ja Virpin historiaan mahtuu niin paljon kaikkea ikävää, mitä kukaan ei ansaitse. Koin hyvin vahvasti, että häntä ovat jo elämässä muut ihmiset määräilleet ja kohdelleet niin kaltoin, että en todellakaan aikonut olla henkilö, joka määräilisi ja painostaisi häntä täällä mihinkään päätöksiin. Toisin kuin jostain syystä ohjelmasta saadun kuvan perusteella moni on päätynyt kuvittelemaan, sellainen toiminta ei ole minua.

 

  • Pelottiko saarella? Minua ei varsinaisesti pelottanut, vaikkakin kaikki ötökät pimeällä kammottivat. Oma taktiikkani oli kuvitella olevani turvassa, jos mikään ei pysty koskemaan paljasta ihoani. Öisin vuorasin itseni päästä varpaisiin piiloon, vain sormenpäät olivat paljaina. Parina ensimmäisenä yönä jopa hengitin bandanan läpi, ettei vain yhtäkään eliötä pääsisi nenään, korvaan tai muuallekaan. Loput öistä nukuin bandana nenän päältä hieman vedettynä ylös, jotta hengitys olisi helpompaa. Uskottelin itselleni olevani turvassa, kun silmät ovat kiinni ja iho piilossa.
Tässä me heimoneuvoston tyypit kuluttamassa aikaa kylillä, eli sivistyksen parissa. Olimme mahdollisesti myös ostamassa Selviytyjät-aiheistä fanikamaa..

 

  • Miksi näytit koko ajan niin vihaiselta ja murheelliselta? Analysoidaanpa oikeen. Ensinnäkin, koska halusin näyttää ohjelman luonteeseen kuuluvasti totiselta ja kärsivältä, sillä en halunnut paljastaa korttejani ja näyttää nauttivani saarioloista, tai vaikkapa onnistuneista äänestyksistä. Posket tuli purtua aika verille, koska vihainen ilme ei ole mulle luonnollinen. Hymy piti vain pyrkiä kätkemään. Totisena sellainen resting bitch-face on ihan normaali ilmeeni, ja aina jos en hymyile kuvissa tai tilanteissa, tullaankin kyselemään miksi olen kiukkuinen tai surullinen, vaikka ilmeeni ei kerro tuolloin kummastakaan näistä. Olen aina ollut aika vahva esiintyjä ja voimakas ilmehtijä, ja etenkin teatteriproduktioissa tuota puolta on päässyt mukavasti toteuttamaan. Vihainen ilme tunnetusti vaatii enemmän lihaksia kuin hymy, ja kun ei ole kasvoissa mitään ylimääräisiä täyteaineita, on kaikenlainen ilmehtiminen itselläni mahdollista. Kasvot olivat kurtussa luonnollisesti myös ihan siitä syystä, koska häikäisi aivan järkyttävän paljon koko ajan, oli tuskaisen kuuma ja nälkä. Siihen päälle vielä paniikki ja jännitys tehtävistä, olotila, jossa mietit koska mahdat pyörtyä, ja ajatus siitä, että koko ajan pitää tehdä päässä pelastussuunnitelmaa, koska et tiedä kuka seuraavaksi pettää luottamuksen ja puukottaa selkään. Kyllä se vihainen ja murheellinen  ilme näistä kaikista aika hyvin muodostui.

 

  • Oliko teillä leirissä ensiaputarvikkeita? Kyllä oli. Jokaisena päivänä lääkäri tsekkasi meidät kaikki, ja sen mukaan lääkintätarvikkeita täydennettiin. Laastareita ja puhdistusaineita kului jatkuvalla syötöllä, kuin myös erinäisiä antibioottisia voiteita. Kaikenlaisia naarmuja, puremia ja hankaumia tuli jo ihan pelkästään paikallaan ollessa, ja vaikka niitä hoiti koko ajan, ne tulehtuivat lähes poikkeuksetta. Näen edelleen pienet arvet kädessä eräästä tehtävästä, haavoista joita parantelin koko saariaikani. Voin vain kuvitella miltä muutama muu näyttää. Meitä ohjeistettiin ennen saarelle lähtöä, että aina kun ette tee jotakin muuta, juokaa vettä tai puhdistakaa haavojanne. Koko ajan. Ja näin me toimimme. Monella oli saarella myös vatsan kanssa ongelmia, vuoroin ummetusta, ja sitten lääkkeiden myötä taas toisin päin, siinä mentiin hiukan ees taas. Myös muita pidempiaikaisia vaivoja porukassa ilmeni. Leirissä tulivat myös ikävästi tutuiksi käsitteet ”jungle thies” ja ”jungle balls”. 

 

  • Viimeinen asia mitä tuolla resortissa ollessa olisi halunnut tehdä, eli laittautua.. mutta heimoneuvosto kutsui, pakkohan se oli, että näytti erilaiselta kuin saariolosuhteissa.

 

  • Opitko pelissä asioita, joita aiot hyödyntää arkielämässä? Kyllä opin ja paljonkin. Tai oikeastaan sain vahvistuksia moniin omiin epäilyihini. Opin sen, että teenpä mitä tahansa, en onnistu sulautumaan ja kuulumaan joukkoon, enkä myöskään olemaan huomaamaton. Opin myös sen, että oma aika, jota olen itselleni vaatinut läpi elämän, on ollut todella tärkeää, ja aion vaatia sitä jatkossakin. Omat ajatukset ja oman sisäisen äänen kuuntelu ovat jotain joista en tule luopumaan koskaan, ja haluankin koko ajan oppia enemmän ja enemmän itsestäni. Kärsivällisyyteni tason tiesin jo ennen lähtöä erittäin hyväksi, mutta silti yllätyin siitä, kuinka hyvin kestin tauotta eri ihmisten erikoisiakin piirteitä. Opin myös sen, että henkinen kestävyyteni on todella hyvä. Olenkin kiitollinen kaikesta kokemastani hyvästä sekä pahasta, sillä olen oppinut niistä vahvaksi ihmiseksi. Saarikokemuksen aikana huomasin myös, että ajatusmaailmani ja arvoni ovat hyvin terveellä pohjalla.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *