Vahvuudet, heikkoudet ja pelistrategiat

Olipa kerran peli nimeltä Selviytyjät. Kyseessä on strategiapeli, johon kuuluvat vahvoina osa-alueina henkinen peli, fyysinen peli, valehtelu, liittoutumiset, heimoneuvostot, joukkuepeli, yksilöpeli, ihmissuhdepeli, sekä alkeellisissa saariolosuhteissa selviytyminen. Pakkaa sekottavat matkan aikana pelilliset käänteet, voitot ja tappiot palkinto- ja koskemattomuuskilpailuissa, henkiset hajoamiset, epäreiluus ja fyysiset loukkaantumiset, sekä nälän ja jatkuvan juonittelun ja paineen alla oleminen. Voittaja on se, joka selviytyy saarella pisimpään, ja jonka pudonneet kilpailijat äänestävät voittajaksi pisimmälle päässeistä finalisteista.

Kaikista kilpailijoista tehtiin tälle kaudelle osuvasti pelikortit, jossa on listattuna kunkin pelaajan seuraavat ominaisuudet: Voima, kilpailuvietti, taktikointi ja vastustuskyky. Niitä asioita, joilla on merkitystä.

Mulla oli voima 2/4, kilpailuvietti 4/4, taktikointi 3/4, vastustuskyky 4/4.

Muiden vahvuuksiin ja heikkouksiin on vaikea ottaa kantaa, niitä kun ei nähnyt kuin joidenkin osalta ja vasta kilpailun edetessä. Tuolla ei myöskään tiedä mikä kaikki on aitoa, mikä strategista ja näyteltyä. Toki hyvin nopeasti huomasi, keillä on vaikkapa ainoana vahvuutenaan fysiikka, tai kuka osasi hämmentää teoillaan muuta porukkaa.

Selviytyjät on siitä jännä peli, että joka kerta eri maiden kausia katsoessanikin luulen, että ne mukaan lähteneet henkilöt ymmärtävät tulleensa peliin, jossa juonitellaan ja tehdään jäätäviä selkäänpuukotuksia. Aina luulen, että he ymmärtävät kyseessä olevan pelin, jossa jokainen teko leirissä ja tehtävissä on parhaimmillaan sitä puhdasta strategiaa. Ennen kaikkea kyseessä on, korostan vielä kerran, PELI, jolla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa, ei edes oikeiden ihmissuhteiden.

Sinne ei mennä nauttimaan auringosta, pitämään hauskaa kaveriporukalla, esittelemään omaa tyylitajua tai sen puutetta, tai hengailemaan leirikoulutyyliin ja hakemaan uusia ystävyyssuhteita. Sinne mennään pelaamaan, koska siellä pitää selviytyä, joka tavalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja kyllä, peli vaatii sen, että osaat ja uskallat tarvittaessa tehdä likaisiakin siirtoja, mukautua jonkun muun päätöksiin vaikka oma tahtotila olisi toinen, tai vaihtaa strategiaasi ja pelikaveriasi täysin yllättäen. Mutta eih. Ei vaan.

Älköön siis yksikään enää antako mulle tai muillekaan kotisoffalta  palautetta kuvitteellisesta ”koulukiusaaja-luonteesta”, tai ilkeydestä, kun on kyse henkisestä ja fyysisestä strategiapelistä.

 

Pelistä putoaminen ottaa aina päähän, ellei se ole ollut pelin kuluessa oma toive, joita myös tässä formaatissa maailmallakin vuosien varrella aina välillä esiintyy. Ja kyllä sen kuuluukin harmittaa. Mutta en voi käsittää tätä pudonneiden leiristä kuuluvaa muiden syyttelyä siinä kohtaa, kun oma peli ei mennyt niin kuin itse halusi. Jos häviää, siihen on jokin syy. Pelin ehdottomia vaatimuksia on, että muistaa loppuun asti pitää erillään nämä kaksi asiaa, peli on peliä, ja oikeassa elämässä eletään eri tavalla.

Mutta jokaisella on oma kokemuksensa, niitä ei voi kukaan muuttaa. On kuitenkin ikävää, jos omaa epäonnistumista pitää analysoida muiden tekojen kautta oman tekemisen sijaan, ja lähteä heittämään koulukiusaaja-kommentteja julkisesti. Itselläni on tapana etsiä aina, mitä teki itse väärin, ja mitä olisi voinut tehdä paremmin.

Listasin jo ennen lähtöä mun omat vahvuudet ja heikkoudet:

 

Heikkoudet:

  • jäätävä ötökkä- ja käärmekammo
  • kova itsesuojeluvaisto, eli heittäytymiskykyni on rajallinen
  • fyysiset puutteet kuten polvet, selkä, olkapäät.
  • tottunut johtamaan joukkuetta, ei olemaan osa sitä
  • kilpailuvietin puuttuminen joissakin fyysisissä peleissä
  • todella kova kilpailuvietti kaikessa muussa tekemisessä
  • tottunut nukkumaan lyhyitä öitä, miten jaksaisi 12 tunnin pituisen pimeän jakson?
  • vihaa yllätyksiä
  • jatkuva pelin ja ihmisten analysointi
  • henkinen vahvuus ja itsevarmuus koetaan usein uhkana
  • hyvä sopeutuminen olosuhteisiin voidaan kokea uhkana
  • yksinolon tarve voidaan ymmärtää negatiivisesti
  • kova peli, jota enemmistö ei tule välttämättä ymmärtämään
  • Epäoikeudenmukaisuuden huono sietokyky

Vahvuudet:

  • kyky pitää peli ja todellisuus erillään
  • ymmärtää, että pelillä ei ole mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden ja reiluuden kanssa
  • ei näytä fyysiseltä uhalta
  • vararavinto
  • paineensietokyky
  • stressinsietokyky
  • joukkoon kuulumisen tarpeen puuttuminen
  • laaja tietämys pelistä
  • terveydentila, vastustuskyky
  • kyky muuttaa strategiaa, suht hyvä ongelmanratkaisukyky
  • sopeutumis- ja mukautumiskyky
  • henkinen vahvuus
  • uintijutut
  • kyky olla tarvittaessa erittäin kova
  • omien virheiden analysointikyky
  • kiinnostus peliin
  • jatkuva pelin ja ihmisten analysointi
  • muiden harhaluulo mun henkisestä kovuudesta.
  • sosiaaliset taidot ja leirielämä

Luin suurella mielenkiinnolla ennakkojuttuja kaudesta, niitä kuuluisia oletuksia. Ja ai että mä vihaan oletuksia. Pelaajana mut arvioi mm Aki Linnanahde sanoin ”On sellainen luonne, että tulee olemaan vähän vaikeeta tuolla, mut tsemppii, hienoo kun uskalsi lähtee”. Oikeesti?

Joku muu latasi että ”henkinen kantti ei kestä, kun se ei kestänyt Perussa kiipeillessäkään”.

Molemmat oletukset meni kyllä tälläkin kertaa niin hutiin kuin olla ja saattaa. Henkinen kantti kesti kyllä Perussakin, se oli vuoristotauti, eli kehon sopeutumattomuus vuoristo-ilmaan, joka mut siellä kaatoi, ja kaatoi muitakin.

Se mitä en juurikaan lukenut, ovat ensimmäisen jakson jälkeen monet kritiikit siitä, kuinka olenkin yhtäkkiä niin ilkeä ihminen ja aivan kauhea luonne, jopa koulukiusaaja. Toisessa leirissä elellyt kilpailija on myös kyseenalaistanut toimintani omassa leirissäni, mikä on jännää sinänsä, ettei hän ollut edes samalla saarella sitä oletettavaa toimintaa näkemässä. Myöskään puppet masterin viittaa en ihan ottaisi harteilleni, jaksoissa kun tapahtuu paljonkin, mikä ei katsojille näy ja aukea. Mutta, behind the scenes- blogissa kyllä aukeaa taas seuraavan jakson jälkeen, paljonkin.

Mutta sitä ihmettelen todella, kuinka joku voi yllättyä mun olevan niin vahva luonne? Luulevatko ihmiset siis vakavissaan, että mun taustoillani on ollut mahdollista edetä elämässä pelkällä hymyllä ja auringolla? Että pelkällä söpöydellä ja muiden miellyttämisellä olisi ollut mahdollista taistella rasistisia asenteita ja monia muita kohdalleni osuneita aiheita vastaan, ja luoda uraa niillä alueilla, missä olen sitä tehnyt?

Ilman järkähtämättömän kovaa tahtoa, päämäärätietoisuutta ja asennetta en olisi voinut tehdä hetkeäkään niitä töitä, joita olen tehnyt, paitsi poseerata lehtikuvissa.

Olen elämäni aikana ajanut itseäni jatkuvasti uusiin haasteisiin, kohti epämukavuusalueita ja työskennellyt monilla erilaisilla ja hyvin miesvoittoisilla aloilla, ja uskaltanut ottaa riskejä. Olen onnistunut monesti, epäonnistunut varmasti yhtä usein, ja noussut niistä ja rakastan aina oppia virheistäni. Paineensietokyky, stressinsietokyky, tehokkuus ja tilannetajuni ovat olleet aina vahvuuteni. Viihde-, futis- ja erittäin kova lätkämaailma ovat kaikki muistuttaneet aika ajoin myös siitä, kuinka joitakin naisia halutaan toisinaan edelleen tytötellä ja aliarvioida rankalla kädellä. Etenkin, jos sattuu olemaan missi- tai mallitausta. Olen tarvittaessa jyrännyt ohi minua aliarvioivien miesten ja naisten, ja pystynyt kasvattamaan itselleni uskottavan aseman työmaailmassa. En ole siis se henkilö, jonka syyksi voidaan vierittää asioita, ilman että olen siihen syyllinen. Se asia tullaan käsittelemään ja selvittämään varmasti.

Pyrin olemaan hyvä työssäni. Pistän oikeassa elämässä kampoihin kaikille, jotka koittavat kohdella väärin minua, tai mahdollisia työntekijöitäni ja alaisiani, saatikka ystäviäni ja perhettäni. Epäoikeudenmukaisuus on asia, jonka tiimoilta olen monesti korottanut ääntäni. Siinä kohtaa on aivan sama mikä on sen toisen ihmisen titteli, olitpa lätkäjätkä, myyntipäällikkö, sometähti, miljonääri tai toimitusjohtaja. 

Samaan aikaan, olen hyvin herkkä havaitsemaan omat virheeni ja epäkohdat, ja myöntämään ne ääneen. Se on joillekin pelottava ja hämmentävä yhdistelmä, että on vahva, energinen, iloinen ja vielä myöntää avoimesti omat virheensä.

Mua ei siis edelleenkään, ainakaan tv:ssä esitettävän strategisen peliohjelman kautta kannata lähteä analysoimaan tai lokeroimaan, koska silloin mennään taas metsään ja lujaa.

Ikävää, että mun oletetun heikkouden, sekä nuoruuden missihymyn ja missivartalon loistaminen poissaolollaan tuossa sarjassa, on aikaansaanut jollekin ahdistavan fiiliksen. Pahoittelut siitä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *