Vielä kerran, Selviytyjät: Mitä jäi käteen, odotukset, toteutumat, heimoneuvosto ja voittaja

Nyt se loppui! Lähdetäänpä purkamaan kokemusta.

Odotin seuraavia asioita: 

  • Lukuisia kookospähkinöitä
  • Kalastusta
  • Eksoottisia ruokakokeiluja
  • Syömistehtävää
  • Yksin saarella- kaltaista twistiä, jollaisia jenkkiversiossakin on paria laatua.
  • Ruokapalkintoja
  • Sitä, pääseekö tuolla saarella sellaiseen tilaan, että on valmis syömään mitä tahansa.
  • Sairastuminen, loukkaantumiset ja vastustuskyvyn pettäminen
  • Putoaminen heti kisan alussa

Odotin myös innolla formaatin puolelta peliin tulevia erilaisia twistejä, jotka ratkaisisivat monia asioita. Esimerkiksi siinä kohtaa kun Marko putosi, meille ja ehkä katsojillekin oli selvää ketkä kolme lähtisivät seuraavaksi, vain järjestys oli auki.

Osasin odottaa sitä, mitä kaikkea ohjelman teossa katsojien puolelta kyseenalaistetaan. Osasin varautua kysymyksiin mahdollisista hotellissa yöpymisistä, salaisista ruokavarastoista, piilotetuista hammasharjoista ja pesuvälineistä, jopa kännyköistä. Tiesin myös että ohjelman idea on vielä hukassa monella katsojalla, eikä juonittelua, peliliikkeitä ja pelin erilaisia rooleja osattaisi välttämättä nähdä ja ymmärtää.

Valmiina lähtöön Helsinki-Vantaalla. Onnellisen tietämättömänä kaikesta tulevasta.
Lentokenttäfiiliksissä

Petyin

Siihen kuinka vähän löysimme kookoksia ja muita hedelmiä, ja kuinka vähän kalastimme, olipa meillä välineet tai ei. Petyin myös siihen, ettei kukaan halunnut lähteä kokkaamaan niitä lukuisia rottia proteiininlähteeksi, eikä syömistehtävää koskaan tullut. Olin myös varautunut turhaan henkisesti pärjäämään yksinäni jollakin saarella.

 

Yllätyin positiivisesti

Siitä, ettemme saaneet viime kaudelta tuttuja sadeviittoja, saimme selvästi enemmän riisiä ja jauhoja, kuin mitä itse olin odottanut, ja siitä, kuinka helposti tuolla nukuin läpi yön, vaikka yö oli todella pitkä. Myös muutamat erittäin hyvät kilpakumppanit olivat positiivinen yllätys ja saarielämän mielekkyys.

Vaikeinta saarella oli ehdottomasti jatkuva upottavassa hiekassa tarpominen, loppua kohden meidän omat hajumme, usein tuskastuttava lämpö, kuivien vaatteiden ja hiekattomuuden puute, jatkuva pelin pohtiminen, nuo järjettömän hienot mutta todella haastavat tehtävät, sekä etenkin alkuun tuo aurinkolasien puute. Ihaninta oli rauhallisuus, aikatauluttomuus, lättyjen paistelu ja vedessä lilluminen.

 

Mitä en osannut odottaa.

Sitä, kuinka moni pelin aikana sanoi haluvansa pois. Yllätyin myös siitä, että romahduksia ja vaikeita hetkiä oli useilla, en ollut osannut varautua sellaisiin tässä porukassa. Yllätyin myös, ettei minuun iskenyt mitään sairauksia. Ja yllätyin myös siitä, että yöllä käärme puri laavullamme Markoa kaulaan.

Vaikka moni on harmitellut yökuvauksen puutetta, kiitän tuotantoa siitä, ettei leirissämme ollut yökameroita, emmekä ole päässeet näkemään mitä kaikkea ympärillämme ja päällämme oikeasti nukkuessamme on tapahtunut.

 

Resorttielämä

Selviytyjät ei päättynyt kaikilla siihen, kun joutui pois saarelta. Resortissa odotti uusi vaihe ja tilanne. Siellä puitiin päivittäin resortin arjen ohessa jokaisen kokemuksia saarella olosta, paljastettiin tiettyjä kuvioita ja sattumuksia matkan varrelta, ja veikkailtiin finaalikolmikkoa tai -kaksikkoa, sekä sitä, kuinka se lopulta valittaisiin. Jos finaalissa olisi vain kaksi, tilanne olisi ongelmallinen koska raadissa istuisi parillinen määrä tuomareita. Tästä syystä olimme ymmällämme, kun yhdistymisessä tiputettu Vilma jäi tuomaristoon. Silloin olisi tapahduttava vielä jokin twist, ja se tapahtuikin. Virpi ei saanut lopulta äänestää voittajaa.

Resorttielämä on toisenlaista elämää, ei saarielämää, mutta ei lomaakaan. Siellä odotetaan ja kulutetaan aikaa. Siellä kuitenkin on mahdollisuus tutustua ihmisiin aidoimmin, koska kilpailutilannetta, pelillistä tavoitetta ja liittoja ja pudotusten pelkoa ei enää ole. Vaikka siellä jaettiin kokemuksia ja vertailtiin tilanteita, silti piti muistaa luottaa siihen omaan kokemukseensa, eikä antaa muiden tarinoiden muuttaa tilanteita omassa päässä. Päätös voittajasta piti tehdä pohjautuen omaan kokemukseen, mutta kyllähän asiaa väkisinkin punnitsi monelta kantilta, lisää asioita kuultuaan.

Resorttielämä oli myös hauskaa ja iloista, mutta se ei saanut näkyä heimoneuvostossa. Heimoneuvostossa meidän tuli olla tuima ja vakava tuomaristo, eikä hymyillä lämpimästi omille kisassa vielä oleville suosikeillemme.

Ensimmäinen itse valitsemani lämmin ruoka saarelta paluun jälkeen oli tämä ensimmäisen resortissa vietetyn päivän lounas.

 

Mimmien kanssa kylillä kuluttamassa aikaa.

 

Hetki, kun löysimme kyliltä paikan jossa myytiin jäätelöä. Ensimmäinen jäde maistui ja näytti tältä.

 

Voittiko oikea, vai kenen voittoa toivoin?

Saarella ollessaan on tietyssä kuviossa mukana, ja silloiseen fiilikseen muista pelaajista vaikuttaa se, miten he toimivat meidän kanssamme. Kuten lopun heimoneuvostossa Lotan kanssa toimme esiin, tuomariston silmiin näytti paljolti siltä, ettei Miska tehnyt itsenäisiä peliliikkeitä. Me emme voineet mistään nähdä, jos sellaisia oli tapahtunut, koska eivät tuomariston jäsenet tai muutkaan kilpailijat kuule haastatteluosuuksia, joissa jokainen raportoi kameralle ja katsojille kokemuksiaan ja suunnitelmiaan. Emme me myöskään tuomaristossa ollessamme saa tilanneraporttia tai videokuvaa saaren tapahtumista, vaan ainoa jonka saamme, on toistuva heimoneuvoston ja tiputusten seuraaminen. Tämän vuoksi niistä mahdollisista liikkeistä kysyttiin.

Katsoja puolestaan ei näe todellisesta leirielämästä, ihmisten tavoista ja rutiineista kuin murusen. Kummankin asian myötä, katsojan voi olla todella vaikea muistaa, kuinka eri tiedoilla me saarelaiset todellisuudessa teemme kaikkia päätöksiä. Se mitä me koemme ja näemme saarella, on hyvin eri, kuin mitä me näemme televisiosta. Kuten aiemminkin olen sanonut, nyt ei ole kyse riistakamerasta, joka taltioi kaikki hetket yleisölle.

Kun olimme saarella, meidän silmiimme tilanteet olivat hyvin erilaiset, kuin mitä olemme nyt sarjaa seurattuamme nähneet. Viimeisen kolmikon ollessa jäljellä, odotimme viimeistä resorttiin saapuvaa, ja moni toivoi sen olevan Kim tai Miska. Monen puheissa vilahteli Wallu voittajana. Wallun saapuessa, tunnelma ei ollut iloinen, sillä voittaja piti valita nyt kahdesta vähemmän mieluisasta.

Oli hauska huomata, että muutaman jakson ohjelmaa seurattuani, huomasin itse tsemppaavani kisassa ihan eri henkilöitä, kuin saarella ollessani. Toki se oli vasta nyt mahdollistakin, koska en esim Nooran ja Hanneksen kanssa koskaan päässyt samalle saarelle, niin enpä olisi voinut kisan aikana heitä kauheasti tsempatakaan. Nyt katsojan roolissa en enää toivonut viimeisestä kolmikosta voittoa Wallulle, en edelleenkään välttämättä Kimille, vaan eniten juuri sille, kenelle sen annoimme, eli Miskalle.

 

Onnellinen Selviytyjät Suomi-voittaja Miska!

 

Miksi valitsin voittajaksi Miskan Kimin sijaan?

Molemmat ovat selviytyjiä, ei epäilystäkään siitä. Miska oli alunperin samasta heimosta, ja samasta suuresta liitostamme. Hän selviytyi monesta alun äänestyksestä, ja olin pitämässä hänen puoliaan hänen kärsiessään auringonpistoksen heti ensimmäisenä heimoneuvostoiltana, eikä häntä lopulta tiputettu. Miska ei varsinaisesti tehnyt omia siirtoja pelin alussa samalla saarella ollessani, mutta Buwayaan siirryttyään he dominoivat. Leirillä hän oli huomattavasti siedettävämpi asuinkumppani kuin Kim, ahkera ruuanlaittaja ja muutenkin luotettavamman oloinen. Miska oli harmiton, eikä käynyt yhtä kovasti kenenkään hermoille, kuin ehkä joku toinen. On tietynlainen onnistunut taktiikka kulkea ikään kuin huomaamatta muiden vanavedessä pitkälle, tai saada se ainakin näyttämään siltä, ja tehdä omat selvästi havaittavat siirtonsa vasta lopussa. Miskan kohdalle osui myös amuletteja ja onnistumisia oikeilla hetkillä.

Toisaalta, Kim on selviytyjä aivan toisella tavalla. Hän joutui selviytymään jatkuvasti tilanteista, joissa hänet haluttiin ulos. Monista erinäisistä syistä johtuen, se ei koskaan toteutunut, ja hän onnistui kirjaimellisesti selviytymään aina finaalikaksikkoon saakka. Kun kisan eniten ja aktiivisimmin ulos haluttu pelaaja päätyy finaalikaksikkoon, se on aikamoinen selviytyminen. Ihan kaikki kunnia ei siitä kuitenkaan kuulu hänelle, koska kuten niin usein, tarinassa on muuttujia, jotka vaikuttivat siihen, ettei häntä äänestetty, vaikka olisikin ollut paikka.

Kim oli kuitenkin saarioloissa haastava asuinkumppani. Mehän vietimme isoimman ajan saarella, jolloin sen merkitys on suurtakin suurempi. Meillä oli iso määrä asioita, joita Kimin kohdalla kyseenalaistimme joka päivä. Ne olivat jokapäiväisiä normaaleja leirissä tapahtuneita asioita, joihin halusimme selvyyttä nyt kun mahdollisuus siihen oli. Katkeruutta, ei. Koko formaatin eräs tärkeä osuus on myös se, millaisen fiiliksen itsestäsi jätät heimoneuvostossa istuville, ja siinä Miska onnistui huomattavasti Kimiä paremmin.

Heimoneuvoston roasti tarkoitus on selvittää nuo mietityttämään jääneet asiat, pistää finalistit vastaamaan kiusallisiinkin kysymyksiin matkansa varrelta, eli katsoa seisovatko he tekojensa ja päätöstensä takana. Samat asiat mietityttivät monia. Lopullisen heimoneuvoston tarkoitus ei ole kilpaa kehua finalisteja, vaan laittaa heidät koville, arvioida, kummalle haluaa voiton lopulta antaa. Tämän me teimme.

Kumpi tahansa olisi ansainnut voiton. Kumpikin selviytyi omalla tavallaan ja tarinallaan, ja juuri se on tämän ohjelman hienous. Erilaiset selviytymistarinat.

Marko ja daamit, matkalla taas yhteen heimoneuvostoon. Vielä hymyilytti, mutta kohta piti taas pyyhkiä hymy kasvoilta.

 

 

Mitä jäi käteen?

Mulle ennen ja jälkeen saarella olon tapahtuneet asiat ovat oikeassa elämässä huomattavasti merkityksellisimpiä. Käteen jäi paljon hyviä uusia ihmissuhteita, ainutlaatuinen kokemus, paljon oivalluksia omasta ja muiden käyttäytymisestä ja arvoista. Ajatukseni monista asioista niin elämäni ihmisten, kuin työelämän suhteen kirkastuivat, ja moni asia johti toteutukseen heti reissusta palattua.

Negatiivisia asioita kokemuksessa oli toki, mutta ne ovat sellaisia, joita ei voi koskaan kertoa julkisuuteen. Sitten on tämä negatiivisten kommenttien määrä, joka ohjelman esityksen aikana lisääntyi. Ohjelman kuuluikin herättää tunteita ja mielipiteitä, siinä onnistuimme loistavasti, mutta se on edelleen telkkaria, jota ei kuulu sekoittaa tosielämään.

Kiitos vielä kanssakisaajille, onnea Miskalle hienosta voitosta!

Seuraavaa esitettävää kautta odotellessa, I am out.

Paluumatkalle..
Kohti kotia monta kokemusta ja ystävyyssuhdetta rikkaampana.
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *