{"id":101,"date":"2012-06-04T08:34:00","date_gmt":"2012-06-04T05:34:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/takeshi-kitanosta\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:10","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:10","slug":"takeshi-kitanosta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/takeshi-kitanosta\/","title":{"rendered":"Takeshi Kitanosta"},"content":{"rendered":"
\n<\/a><\/div>\n

<\/p>\n

\nTakeshi Kitanon uusimmassa
\nelokuvassa Outragessa<\/i> on kohtaus, jossa kilpailevat ryhmittym\u00e4t suututtanut
\nyakuzajohtaja menee hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4riin. Purukaluston korjaus j\u00e4\u00e4 kuitenkin
\ntekem\u00e4tt\u00e4, kun hoitohuoneeseen hiippaileva Kitanon n\u00e4yttelem\u00e4 vihollisgangsteri
\nhy\u00f6kk\u00e4\u00e4 yakuzajohtajan kimppuun ja teloo k\u00e4sill\u00e4\u00e4n olevilla l\u00e4\u00e4k\u00e4rinv\u00e4lineill\u00e4 h\u00e4nen hampaansa.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSaman elokuvantekij\u00e4n vuoden 1995
\nkomediassa Getting Any?<\/i> seurataan puolestaan nuorta miest\u00e4, joka yritt\u00e4\u00e4
\nep\u00e4toivoisesti p\u00e4\u00e4st\u00e4 s\u00e4nkyyn kenen tahansa naisen kanssa. Sosiaalisesti
\ntoistaitoinen mies ajautuu elokuvan aikana moniin kommelluksiin. H\u00e4n muun muassa
\nvarastaa jarruvikaisen urheiluauton, tirkistelee n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 naisten
\nkylpyl\u00e4ss\u00e4 ja muuttuu k\u00e4rp\u00e4seksi aitoon K\u00e4rp\u00e4sten herra<\/i> -tyyliin. <\/div>\n
\n<\/div>\n
\nOutrage<\/i> ja Getting Any?<\/i> eiv\u00e4t voisi
\nenemp\u00e4\u00e4 erota toisistaan. Ne on kuitenkin k\u00e4sikirjoittanut, tuottanut ja ohjannut sama
\nhenkil\u00f6, Takeshi Kitano. Koomikkona aloittanut ja vakavasti otettavaksi
\nelokuvantekij\u00e4ksi p\u00e4\u00e4tynyt Kitano tunnetaan kotimaassaan Japanissa l\u00e4hinn\u00e4
\nslapstick-tyyppisest\u00e4 huumoristaan ja TV-ohjelmistaan, mutta esimerkiksi
\nEuroopassa h\u00e4nen elokuvansa ovat eritt\u00e4in arvostettuja. Esimerkiksi vuoden 1997 Hana-Bi \u2013
\ntulikukkia<\/i> sai Venetsian elokuvajuhlien kultaisen leijonan.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKitano on monessa mukana. H\u00e4n on
\nmuun muassa ohjaaja, n\u00e4yttelij\u00e4, k\u00e4sikirjoittaja, tuottaja, koomikko,
\nkirjailija ja taidemaalari, mink\u00e4 lis\u00e4ksi h\u00e4nen tiedet\u00e4\u00e4n toimineen joskus my\u00f6s laulajana ja harrastavan steppausta. Laaja-alaiset kiinnostukset v\u00e4littyv\u00e4t h\u00e4nen
\nelokuvissaan, joista t\u00e4rkeimm\u00e4t ovat kummallinen sekoitus raakaa v\u00e4kivaltaa,
\nmaalailevaa kuvausta ja outoa huumoria. Violent Cop<\/i> (1989), Sonatine<\/i> (1993)
\nja Hana-Bi<\/i> (1997) muodostavat trilogian, jossa seurataan el\u00e4m\u00e4\u00e4n kyll\u00e4styneit\u00e4
\njapanilaisen mafian pikkupomoja. Takeshis\u2019<\/i> (2005),
\nKantoku – Banzai!<\/i> (2007) ja Akiresu to kame <\/i>(2008) muodostavat puolestaan
\nsurrealistisen omael\u00e4m\u00e4kerrallisen elokuvakolmikon (kts. muutaman vuoden takainen kirjoitukseni aiheesta<\/a>), joka kertoo Kitanon
\nyrityksist\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 sinuiksi itsens\u00e4 kanssa.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nOmien rajojen elokuvallinen selvitt\u00e4minen on ollut Kitanolle v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, sill\u00e4 pelkk\u00e4 taiteen tekemisen tuoma helpotus ei ole aina riitt\u00e4nyt h\u00e4nelle selvi\u00e4miseen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n joutui vuonna 1994 vakavaan moottoripy\u00f6r\u00e4onnettomuuteen, jonka seurauksena puolet h\u00e4nen kasvoistaan halvaantui. Kitano kuvaili tekoa “itsemurhayritykseksi” ja siit\u00e4 selvitty\u00e4\u00e4n h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 alkoi saada vakavampia s\u00e4vyj\u00e4.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSuomessakin muun muassa Rakkautta
\nja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla py\u00f6rinyt Takeshis\u2019<\/i> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kohtauksen,
\njossa kaupassa ty\u00f6skentelev\u00e4 mies nimelt\u00e4 Kitano kohtaa ylimielisen
\nelokuvat\u00e4hden, jota kutsutaan niin ik\u00e4\u00e4n Kitanoksi. Kaupan ty\u00f6ntekij\u00e4 on kohtauksessa pukeutunut
\nklovniksi. Joku huomauttaa kahden miehen muistuttavan toisiaan, johon
\nelokuvat\u00e4hti vastaa ivallisesti, ettei h\u00e4n omasta mielest\u00e4\u00e4n n\u00e4yt\u00e4 pellelt\u00e4.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMy\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 Akiresu to kamessa <\/i>(englanniksi Achilles and the Tortoise<\/i>) seurataan puolestaan Kitanon n\u00e4yttelem\u00e4\u00e4 taiteilijaa, joka k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 taulujen maalaamiseen, mutta ei koskaan onnistu tekem\u00e4\u00e4n l\u00e4pimurtoa. H\u00e4n kokeilee lukemattomia eri tyylej\u00e4, mutta galleristi toteaa aina h\u00e4nen olevan ajastaan j\u00e4ljess\u00e4.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nOlen harrastanut Kitanon elokuva
\nnyt noin kymmenen vuoden ajan. Pid\u00e4n sek\u00e4 h\u00e4nen nihilistisimmist\u00e4
\ngangsterielokuvistaan ett\u00e4 h\u00e4nen humoristisimmista hengentuotteistaan. Kitano
\nviljelee useimmissa filmeiss\u00e4\u00e4n absurdia komiikkaa, joka vetoaa meihin
\nsuomalaisiin esimerkiksi Kummelin<\/i> ja Studio Julmahuvin<\/i> kaltaisten televisiosarjojen
\nmuodossa. Poikkeuksen s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n tekev\u00e4t Kitanon elokuvat A Scene at the Sea<\/i>
\n(1991) ja Dolls <\/i>(2002), jotka ovat s\u00e4vylt\u00e4\u00e4n pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n herkki\u00e4.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nTakeshi Kitano on t\u00e4t\u00e4
\nkirjoittaessani 65-vuotias. H\u00e4n on yll\u00e4tt\u00e4nyt yleis\u00f6ns\u00e4 moneen kertaan, joten
\ntulevan Outragen<\/i> kakkososan seuraajaksi h\u00e4nelt\u00e4 on lupa odottaa melkein mit\u00e4
\ntahansa. Kitanoa on hankala lokeroida ja h\u00e4nen elokuviaan on toisinaan my\u00f6s vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. H\u00e4nen kriitikkonsa my\u00f6nt\u00e4v\u00e4t kuitenkin pitkin hampain, ett\u00e4 Kitano on harvoja japanilaisia
\nnykyohjaajia, jonka elokuvat ovat jo kolmen vuosikymmenen ajan her\u00e4tt\u00e4neet
\nmaailmanlaajuista kiinnostusta. <\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Takeshi Kitanon uusimmassa elokuvassa Outragessa on kohtaus, jossa kilpailevat ryhmittym\u00e4t suututtanut yakuzajohtaja…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":619,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[140,607],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Takeshi_Kitano_Sonatine.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Takeshi_Kitano_Sonatine.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/101"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=101"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/101\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3261,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/101\/revisions\/3261"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/619"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=101"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=101"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=101"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}