{"id":103,"date":"2012-05-13T09:19:00","date_gmt":"2012-05-13T06:19:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/psykoanalyysista\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:10","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:10","slug":"psykoanalyysista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/psykoanalyysista\/","title":{"rendered":"Psykoanalyysist\u00e4"},"content":{"rendered":"
\n<\/a><\/div>\n

<\/p>\n

\nPsykoanalyysi\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4 elokuva A Dangerous Method<\/i> ei lupaavan nimens\u00e4
\nmukaisesti paneudu syv\u00e4llisesti aiheensa nurjiin puoliin. David Cronenbergin
\nuusin ohjaus k\u00e4rsii laiskasta k\u00e4sikirjoituksesta, joka tuo mieleen halvan
\ntelevisiotuotannon, mutta pelastuu erinomaisen n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n ansiosta. Sen
\np\u00e4\u00e4t\u00e4hdet Viggo Mortensen (Sigmund Freud), Michael Fassbender (Carl Jung) ja
\nKeira Knightley (Sabina Spielrein) muodostavat kolmikent\u00e4n, joka pit\u00e4\u00e4 A Dangerous
\nMethodin<\/i> kiinnostavana alusta loppuun asti.<\/p>\n

A Dangerous Methodissa<\/i> todetaan totuudenmukaisesti, ett\u00e4 psykoanalyysi
\nperustuu spekulointiin, eik\u00e4 siin\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n tieteellist\u00e4. Teorian keksij\u00e4n
\nSigmund Freudin mielest\u00e4 kaikki ihmisten vaikeudet johtuvat seksuaalisista
\nongelmista. Freud n\u00e4ki kaikkialla helposti m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4vi\u00e4 likaisia motiiveja,
\njoten h\u00e4nen sin\u00e4ns\u00e4 kiinnostava teoriansa j\u00e4i v\u00e4kisinkin vajavaiseksi. Alitajuntaa ja tiedostamatonta tutkinut Carl Jung yritti puolestaan laajentaa
\npsykoanalyysi\u00e4 pelk\u00e4n keskusteluun perustuvan hoitamisen ja potilaan ongelmien
\nl\u00e4hteen selvitt\u00e4misen ulkopuolelle, mutta p\u00e4\u00e4tyi lopulta paranormaaleiden
\nilmi\u00f6iden tutkimisen kaltaisille harhapoluille, kuten A Dangerous Methodissa<\/i>
\nniin ik\u00e4\u00e4n hyvin kerrotaan.<\/p>\n

David Cronenberg ei ole tyypillinen pohjois-amerikkalainen ohjaaja. H\u00e4nen elokuvansa
\novat anteeksipyytelem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja monesti rujoja. Seksuaalisia patoumia h\u00e4n
\nk\u00e4sitteli aiemmin onnistuneessa Crashissa<\/i> (1996), joten ei ole mik\u00e4\u00e4n
\nihme, ett\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti nyt tarttua psykoanalyysin kaltaiseen monisyiseen
\nja h\u00e4nen syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n selke\u00e4sti l\u00e4hell\u00e4 olevaan aiheeseen.<\/p>\n

A Dangerous Method<\/i> on Cronenbergin elokuvaksi oudon tyylitelty, mutta
\nsiin\u00e4 on joitakin ohjaajalle tyypillisi\u00e4 vastareaktion tavallisessa katsojassa
\naiheuttavia hetki\u00e4. Cronenbergin mielell\u00e4\u00e4n kuvaama v\u00e4kivalta on t\u00e4ll\u00e4 kertaa luonteeltaan henkist\u00e4. Jung rakastuu filmiss\u00e4 potilaaseensa Spielreiniin.
\nSpielreinin ongelmien l\u00e4hteeksi paljastuu vihaa ja rakkautta yhdist\u00e4v\u00e4 suhde
\nh\u00e4nen is\u00e4\u00e4ns\u00e4. Suhteessa on seksuaalisia s\u00e4vyj\u00e4. Sopuisaan porvarilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n
\ntottunut Jung p\u00e4\u00e4see omista patoumistaan p\u00e4\u00e4tym\u00e4ll\u00e4 harrastamaan Spielreinin kanssa
\nv\u00e4kivaltaista seksi\u00e4. Siit\u00e4 tulee t\u00e4ydellinen vastakohta h\u00e4nen suojatulle
\naiemmalle el\u00e4m\u00e4lleen, ja railakas pelehtiminen avaa l\u00e4\u00e4k\u00e4rin silm\u00e4t uusille mahdollsuuksille.<\/p>\n

Kotiuduttuaan psykoanalyytikoksi ryhtyv\u00e4 Spielrein (perusteenaan kummallinen
\nk\u00e4sitys, jonka mukaan “vain hullu voi hoitaa hullua”) esittelee
\nv\u00e4it\u00f6skirjassaan teorian, jonka mukaan rakkaus on samanaikaisesti luova ja tuhoava voima. T\u00e4st\u00e4
\nilmiselv\u00e4st\u00e4 teoriasta puhutaan A Dangerous Methodissa<\/i> niin usein, ettei
\nkatsojalle j\u00e4\u00e4 ep\u00e4selv\u00e4ksi, ett\u00e4 se toimii elokuvan punaisena lankana. Filmin edetess\u00e4 taka-alalle j\u00e4\u00e4v\u00e4 ik\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 Freud tekee v\u00e4lirikon kiinnostuksiaan lis\u00e4nneen
\nJungin kanssa. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi syyksi h\u00e4n ilmoittaa nuoremman l\u00e4\u00e4k\u00e4rin
\nkiinnostuksen paranormaalin tutkimuksen kaltaisiin pseudotieteisiin, mutta
\nkatsoja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 nopeasti, ett\u00e4 todellinen syy on h\u00e4nen sekaantuminen
\npotilaisiinsa.<\/p>\n

Lis\u00e4ksi Cronenberg vihjaa aivan oikein psykoanalyysin olevan yksi n\u00e4ist\u00e4
\npseudotieteist\u00e4. Se ei perustu j\u00e4rkeilt\u00e4viin tosiseikkoihin, vaan loputtomaan spekulointiin, ja
\nvoidaan n\u00e4in luokitella uskomusj\u00e4rjestelm\u00e4ksi. Jotkut katsovat Freudin hyl\u00e4nneen uskonnon ja kehitt\u00e4neen sille omalaatuisen korvikkeen. Psykoanalyysin nimeen nykyisin vannovat ovat A Dangerous
\nMethodin<\/i> kuvaamien Freudin ja Jungin kaltaisia vahvoja persoonallisuuksia,
\njoiden kanssa on helppo olla samaa mielt\u00e4, mutta joiden on my\u00f6s vaikea perustella n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n tarkemmin. Tied\u00e4mme ilman
\npsykoanalyysi\u00e4kin, ett\u00e4 ihminen on mielelt\u00e4\u00e4n monimutkainen olento, joka
\nmuuttuu jatkuvasti.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Psykoanalyysi\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4 elokuva A Dangerous Method ei lupaavan nimens\u00e4 mukaisesti paneudu syv\u00e4llisesti…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":623,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[88,108,118,140,483,571],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/460f66d9e8587d36826cd5fc9c2a72ef.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/460f66d9e8587d36826cd5fc9c2a72ef.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/103"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=103"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/103\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3263,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/103\/revisions\/3263"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/623"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=103"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=103"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=103"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}