{"id":105,"date":"2012-04-29T16:48:00","date_gmt":"2012-04-29T13:48:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/konekaraoken-puhe\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:11","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:11","slug":"konekaraoken-puhe","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/konekaraoken-puhe\/","title":{"rendered":"K\u00f5nekaraoken puhe"},"content":{"rendered":"<p><\/p>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/1.bp.blogspot.com\/-Jq6vLf2k1lk\/T51vmRtXAgI\/AAAAAAAAA2w\/2vnzSGVY9Yc\/s1600\/kanuti-gildi-saal1.jpg\" imageanchor=\"1\" style=\"margin-left: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" border=\"0\" height=\"240px\" oda=\"true\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/kanuti-gildi-saal1.jpg\" width=\"320px\" \/><\/a><\/div>\n<p>\n<i>(Puhe pidetty K\u00f5nekaraoken tilaisuudessa Tallinnan Kanuti Gildi Saalissa 20.4.2012. Kyseess\u00e4 on lyhennetty ja paranneltu versio <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/cut-up-runoudesta\/\">esipuheesta<\/a>, joka l\u00f6ytyy runokokoelmastani Kolibrilla pes\u00e4ns\u00e4 mustien liljojen syd\u00e4mess\u00e4.)<\/i><\/p>\n<p>Cut-up on kokeellisen taiteen luomisen tekniikka. Siihen liittyy olennaisesti sattumanvaraisuus, ja jopa onni. Kirjallisuudessa se toimii periaatteella, jossa tekij\u00e4 valitsee joitakin tekstej\u00e4, ottaa niist\u00e4 sattumanvaraisesti muutamia kohtia ja muodostaa n\u00e4ist\u00e4 osista kokonaan uuden tekstin. Cut-upin tarkoituksena on siis etsi\u00e4 jo olemassa olevasta uutta.<\/p>\n<p>Er\u00e4s cut-upin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rist\u00e4 on j\u00e4rkytt\u00e4minen. Sit\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4ess\u00e4 halutaan her\u00e4tt\u00e4\u00e4 keskustelua siit\u00e4 miten taidetta tulisi tehd\u00e4. Jotkut esimerkiksi v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 cut-up-tekniikalla toteutettu runo kuvastaa paremmin nykyaikaisen tietoyhteiskunnan kaoottisuutta kuin perinteinen lyyrinen tai mitallinen runo. Vaikka perinnetietoisuus onkin aina hyv\u00e4st\u00e4, niin cut-upit puolustavat n\u00e4hd\u00e4kseni paikkaansa kirjallisuudessa. Sattuma ohjaa monesti el\u00e4m\u00e4\u00e4; miksei siis my\u00f6s taidetta?<\/p>\n<p>Cut-up-tekniikan (tai kollaasin, kuten sit\u00e4 my\u00f6s kuulee nimitett\u00e4v\u00e4n) varhaisia kehitt\u00e4ji\u00e4 oli dadaisti Tristan Tzara. Tzara esitti 1920-luvun surrealistisessa illassa runon vet\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sanoja summittaisesti hatusta. T\u00e4t\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isen\u00e4 kertana, kun kollaasitekniikkaa k\u00e4ytettiin taiteessa. Tempauksesta syntyi melkoinen riita ja lopulta Tzara erotettiin surrealistisesta liikkeest\u00e4.<\/p>\n<p>Tzaran j\u00e4lkeen amerikkalainen Gil Joseph Wolman oli seuraava cut-up-tyyli\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4sti kehitt\u00e4nyt kirjailija. H\u00e4nell\u00e4 se liittyi l\u00e4heisesti kuvarunouteen, lettrismiin. Monialataiteilija Brion Gysin havaitsi Wolmanin kanssa samoihin aikoihin, ett\u00e4 cut-up-metodia pystyi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kuvataiteessa. Gysin leikkeli sanomalehtiartikkeleita, ja havaitsi, ett\u00e4 asiayhteydest\u00e4\u00e4n irrotetut palaset muotoutuivat mielenkiintoisiksi asetelmiksi. H\u00e4n kirjoitti lis\u00e4ksi proosaa ja esitteli cut-upin mahdollisuuksia beat-kirjailija William S. Burroughsille.<\/p>\n<p>Burroughsista tuli kollaasitekniikan mestari. On pitk\u00e4lti h\u00e4nen ansiotaan, ett\u00e4 cut-up sai kunnollista jalansijaa kirjallisuudessa. Burroughsin vuonna 1959 julkaistu romaani <i>Alaston lounas<\/i> on tyylin klassikko. Sen k\u00e4sikirjoituksen luvut sekoitettiin painossa ja painettiin kirjaan mielivaltaisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4. Kirja oli jo valmiiksi sekava, mutta t\u00e4ll\u00e4 tavalla siit\u00e4 tuli entist\u00e4 sekop\u00e4isempi.<\/p>\n<p>Burroughsin ohella ehk\u00e4 merkitt\u00e4vimm\u00e4n panoksen cut-up-proosaan teki argentiinalainen Julio Cort\u00e1zar. Cort\u00e1zarin vuoden 1963<i> Ruutuhyppely\u00e4<\/i>-romaani hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 laajasti cut-up-tyyli\u00e4. Sen luvut voi lukea tavanomaisesti alusta loppuun, mutta kirjan lopussa annetaan my\u00f6s vaihtoehtoinen lukuj\u00e4rjestys, jossa luvut ovat ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isess\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4. Romaani toimii molemmilla tavoilla. Se vahvistaa Burroughsin aiemman lausuman, jonka mukaan \u201dtietoisuutta leikkaavat aina satunnaiset seikat. El\u00e4m\u00e4 on leikelty\u00e4, eik\u00e4 lineaarista kerrontaa.\u201d<\/p>\n<p>Radiohead-yhtyeen laulaja Thom Yorke k\u00e4ytti hiljattain Tristan Tzaran hattumetodia kirjoittaessaan sanoituksia b\u00e4ndins\u00e4 vuonna 2000 ilmestyneeseen albumiin <i>Kid A<\/i>. Bob Dylan on puolestaan viime vuosikymmenin\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4nyt tapaa, jossa h\u00e4n lainaa vanhan populaarimusiikin osia. Nykyelokuvassa vastaavaa tekee muun muassa Quentin Tarantino. Kriitikot kiistelev\u00e4t edelleen siit\u00e4, onko jo olemassa olevan materiaalin suora k\u00e4ytt\u00e4minen kunnianosoitus vai varkaus.<\/p>\n<p>J\u00e4t\u00e4n asian pohdittavaksenne.<b>&nbsp;<\/b><\/p>\n<p><b>Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/b><\/p>\n<div style=\"text-align: left;\">\nesa.makijarvi[at]gmail.com <\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>(Puhe pidetty K\u00f5nekaraoken tilaisuudessa Tallinnan Kanuti Gildi Saalissa 20.4.2012. Kyseess\u00e4 on lyhennetty&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":627,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[105,312,485],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/kanuti-gildi-saal1.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/kanuti-gildi-saal1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/105"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=105"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/105\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3265,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/105\/revisions\/3265"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/627"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=105"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=105"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=105"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}