{"id":119,"date":"2012-01-12T10:34:00","date_gmt":"2012-01-12T08:34:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/afghan-whigsista\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:13","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:13","slug":"afghan-whigsista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/afghan-whigsista\/","title":{"rendered":"The Afghan Whigsist\u00e4"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/3.bp.blogspot.com\/-49XRrKQA-hM\/Tw63cBlqHiI\/AAAAAAAAA0c\/AHvfH933q2c\/s1600\/Afghan%252BWhigs.jpg\"><img decoding=\"async\" style=\"cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 161px;\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Afghan252BWhigs.jpg\" border=\"0\" alt=\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5696692270760861218\" \/><\/a><\/p>\n<p>T\u00e4ysin kaupallistuneessa musiikkimaailmassa k\u00e4y usein niin, ett\u00e4 jokin poikkeuksellisen hyv\u00e4 artisti tai yhtye ei p\u00e4\u00e4se suuren yleis\u00f6n kiinnostuksen kohteeksi. N\u00e4in k\u00e4vi Greg Dullin johtamalle The Afghan Whigsille. T\u00e4m\u00e4 1980-luvulla perustettu yhtye toimii edelleen, mutta se on t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 nauttinut vain pienehk\u00f6n yleis\u00f6n kiinnostuksesta. N\u00e4in on siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 The Afghan Whigs on julkaissut muutamia 1990-luvun merkitt\u00e4vimmist\u00e4 albumeista, kuten Gentlemanin (1993) ja 1965:n (1998).<\/p>\n<p>Kaikkien makuun The Afghan Whigs ei ole. Se soittaa soulista vaikutteita ottanutta poprockia, jota jotkut kriitikot ovat pit\u00e4neet teenn\u00e4isen\u00e4 ja imel\u00e4n\u00e4. Heid\u00e4n k\u00e4sityksens\u00e4 on kuitenkin virheellinen. Dulli ei ole kummoinen sanoittaja, mutta h\u00e4nen kaunis ja intohimoinen \u00e4\u00e4nens\u00e4 saa huonostikin sanoitetut laulut kuulostamaan keskinkertaista paremmilta. Muuhunkaan johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen ei voi tulla Gentleman-levyn kappaleesta Be Sweet, joka my\u00f6t\u00e4h\u00e4pe\u00e4\u00e4 aiheuttavasta alustaan &#8220;Ladies, let me tell you about myself \/ I got a dick for a brain \/ And my brain is gonna sell my ass to you&#8221; huolimatta osoittautuu varsin kelvolliseksi kappaleeksi.<\/p>\n<p>Dullin laulussa, Rick McCollumin kitaroinnissa, John Curleyn bassonsoitossa ja Steve Earlen rummutuksessa on eroottista latausta. Parhaista albumeista sek\u00e4 Gentleman ja 1965 kertovat huonosti sujuvista ihmissuhteista. Niiden sanoitukset ovat pullollaan v\u00e4kivaltaista ja seksuaalista kuvastoa, jonka soul-vaikutteinen keh\u00e4mainen musiikki nostaa uudelle tasolle: &#8220;Every night I spent in that bed with you facing the wall \/ If I could have only once heard you scream \/ To feel you were alive \/ Instead of watching you abandoning yourself&#8221;.<\/p>\n<p>Dulli tunnetaan vauhdikkaista el\u00e4m\u00e4ntavoistaan. Tupakka, viina, huumeet ja naiset ovat jo pitk\u00e4\u00e4n olleet l\u00e4htem\u00e4t\u00f6n osa laulajan el\u00e4m\u00e4\u00e4. H\u00e4nen henkil\u00f6kohtaisia ongelmiaan puidaan v\u00e4lillisesti The Afghan Whigsin lauluissa, mutta kappaleet eiv\u00e4t t\u00e4st\u00e4 huolimatta ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n itsetuhoisia, vaan my\u00f6s vitaalisia, t\u00e4ynn\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Niit\u00e4 kuunnellessaan p\u00e4\u00e4see tupakan, viinan, huumeiden ja naisten t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n mielenkiintoiseen maailmaan, josta p\u00e4\u00e4see kaikeksi onneksi palaamaan tavalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tasaisen laadukkaisiin The Afghan Whigsin levyihin tutustuessaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ep\u00e4oikeudenmukaisuuden siin\u00e4 ettei yhtye koskaan noussut maailmanlaajuiseen suosioon.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>T\u00e4ysin kaupallistuneessa musiikkimaailmassa k\u00e4y usein niin, ett\u00e4 jokin poikkeuksellisen hyv\u00e4 artisti tai&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":654,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[401,624],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Afghan252BWhigs.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Afghan252BWhigs.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/119"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=119"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/119\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3279,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/119\/revisions\/3279"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/654"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=119"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=119"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=119"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}