{"id":125,"date":"2011-11-25T09:08:00","date_gmt":"2011-11-25T07:08:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/maailmanlopusta\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:14","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:14","slug":"maailmanlopusta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/maailmanlopusta\/","title":{"rendered":"Maailmanlopusta"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5678857936219292066\"<\/a><\/p>\n

Sain viimeinkin katsottua Lars von Trierin Melancholian. Se on hyv\u00e4, joskin turhan osoitteleva elokuva henkil\u00f6kohtaisen ja yhteisen el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4. Melancholia k\u00e4sittelee suurimpia mahdollisia aiheita, eli rakkautta ja kuolemaa, mutta onnistuu silti olemaan muutakin kuin pelkk\u00e4 kliseenippu. Sen alussa kokoonnuttaan maaseudulla sijaitsevassa kartanossa pidett\u00e4v\u00e4\u00e4n h\u00e4\u00e4seremoniaan. Sukulaisten joukkokokoontuminen on hyv\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohta, sill\u00e4 se tarjoaa mahdollisuuden tarkkailla l\u00e4heisten ihmisten v\u00e4lill\u00e4 helposti syntyvi\u00e4 konflikteja ja niiden vaikutusta el\u00e4m\u00e4\u00e4n. H\u00e4iden juhlinta menee arvattavasti poskelleen, mutta syyn\u00e4 on henkil\u00f6kohtaisten kahnausten lis\u00e4ksi my\u00f6s taivaalle ilmestynyt ja kohti maapalloa kiit\u00e4v\u00e4 planeetta nimelt\u00e4 Melancholia.<\/p>\n

Elokuvassa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n masentunut Justine (Kirsten Dunst), jolle maailmanloppu merkitsee pakoa ahdistavasta ja vastenmielisest\u00e4 maailmasta, h\u00e4nen hysteerinen siskonsa Claire (Charlotte Gainsbourg), jolle maapallon tuhoutuminen on vertauskuva h\u00e4nen omalle ep\u00e4onnistumiselleen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, Clairen aviomies John (Kiefer Sutherland), joka tappaa itsens\u00e4 huomattuaan tieteellisen maailmankatsomuksensa riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, sek\u00e4 Johnin ja Clairen poika Leo (Cameron Spurr), joka on liian nuori pysty\u00e4kseen k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n tai ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n kuoleman lopullisuutta. Maailmanloppua puidaan n\u00e4iden keskushenkil\u00f6iden kautta.<\/p>\n

Ihailen von Trierin elokuvantekofilosofiaa, joka perustuu kauneuden ja totuuden tavoitteluun, mutta en voi olla silti ihmettelem\u00e4tt\u00e4 h\u00e4nen pakonomaista tarvettaan \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 elokuviensa konservatiivisimpia katsojia. Taannoinen Antichrist oli ohjaajan \u00e4rsytt\u00e4mishalun huippu, sill\u00e4 sen v\u00e4kivalta meni m\u00e4ss\u00e4ilyn puolelle, mutta my\u00f6s Melancholiassa on vastaavia v\u00e4kin\u00e4isen oloisia elementtej\u00e4. En esimerkiksi pit\u00e4nyt kohtauksesta, jossa h\u00e4\u00e4pukuun sonnustautunut Justine virtsaa golfkent\u00e4lle. Kyseess\u00e4 on vertauskuvallinen teko, jonka kautta nainen osoittaa syv\u00e4n halveksuntansa yksityisten golfkenttien edustamalle rikkaalle l\u00e4nsimaiselle el\u00e4m\u00e4ntavalle, mutta se ei mitenk\u00e4\u00e4n sovi n\u00e4in kauniin elokuvan kauneuteen. Antichristissa on puhuva kettu, Melancholiassa virtsaava morsian. Von Trier lis\u00e4\u00e4 elokuviinsa tahallaan t\u00e4llaisia \u00e4rsytt\u00e4vi\u00e4 elementtej\u00e4.<\/p>\n

En pid\u00e4 kauneutta ja totuutta erillisin\u00e4 asioina. Von Trier on ehk\u00e4 toista mielt\u00e4, sill\u00e4 Melancholiassa kauniit vaatteet, Sutherlandin hahmon omistama hulppea kartano ja koko h\u00e4\u00e4seremonia ovat tyhjyyden ja merkityksett\u00f6myyden vertauskuvia. On ehdotettu<\/a>, ett\u00e4 von Trierin elokuva kuvaa moneen kertaan povattua ja viel\u00e4 tulematta j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 l\u00e4nsimaiden tuhoa, mutta yht\u00e4 lailla se kuvaa henkil\u00f6kohtaista tuhoutumista. Jumalan, ydinperheen ja politiikan kaltaiset asiat ovat menett\u00e4neet merkityksens\u00e4. Niinp\u00e4 me l\u00e4nsimaalaiset ajattelemme mielell\u00e4mme, ett\u00e4 henkil\u00f6kohtainen kuolemamme tarkoittaa samalla koko maailman tuhoutumista. Olemme t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 menett\u00e4neet kykymme sympatiaan ja empatiaan ja ajattelemme vain omaa v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 etuamme. Melancholia kuvaa t\u00e4t\u00e4 umpisolmua viilt\u00e4v\u00e4n tarkasti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sain viimeinkin katsottua Lars von Trierin Melancholian. Se on hyv\u00e4, joskin turhan…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":666,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[140,332,377],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/5e7051771328568c4bdc725564734b1b_XL.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/5e7051771328568c4bdc725564734b1b_XL.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/125"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=125"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/125\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3285,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/125\/revisions\/3285"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/666"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=125"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=125"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=125"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}